YH tunnilla ja kahvila Anitassa väsätty.
Tarkalleen en tiedä mitä tällä haluan sanoa.
>> Rick Gallard, nimi, jonka me kaikki tunnemme. Mies, joka muutti politiikan suunnan pysyvästi. Rajoitetun demokratian messias. Vuosien huolella haalitulla tahrattomalla maineellaa hän teki itsensä lisäksi tunnetuksi myöhemmin Gallardin menetelmäksi ristityn kaavion. Politiikka oli ajautunut umpikujaan, ääripäiden vastakkainasetteluun. Voittaja ei ollut se, joka punnitsisi kumpaakin näkökulmaa, vaan se, joka huutaisi omansa lujempaa. Yksinkertaisesti asettamalla esimerkiksi kannabiksen laillistamista koskevat faktat puolesta ja vastaan vierekkäin nettisivuilleen, loi hän kansan silmiin selkeän tavan valita mielipiteensä. Kansanedustaja, joka puhui kansan kieltä. Kummaltakin puolelta löytyi linkkejä artikkeleihin ja mielipidekirjoituksiin korostaen niiden mahdollista yksipuolisuutta. Pienellä mainoskampanjalla ja Gallardin kasvoilla politiikka ja asioiden perustelu yleensä lähti vastaanottavaisemmalle suunnalle, mistä vilpitön kiitos Gallardille. Hämmästyttävää kuinka vähän muutos tarvitsi.
Pian kaikki tunsivat olonsa viisaaksi ja mielipiteensä perustelluksi vilkaisemalla ajankohtaiset aiheet Rickin nettisivuilta, tai esitystavan apinoineista lehdistä. Asioista kyettiin keskustelemaan sivistyneesti, mutta kaikki mahdolliset mielipiteet ja ratkaisut olivat yhtäkkiä yhdenvertaisia, eikä selkeitä päätöksiä tai mielipiteitä enää ollut. Ihmiset ovat unohtaneet oman kriittisen lähestymisen, kun mielipiteet ovat tarjottimella ja jokainen saattoi vaihtaa mielipidettään seurapiirin mukaan.
Tätä ei kuitenkaan huomattu. Messiaana Gallard lähti uudistamaan kallisarvoista kansantasavaltaamme, kansa vakaasti häneen luottaen. Demokratian ongelmahan on se, että tyhmä äänestää tyhmää. Tätä ei silti saanut sanoa ääneen. Valtion johdossamme pyöri oman kylän poikia, yrittäjiä ja julkkiksia. Ei asiantuntevuutta tai edes edustajia, joihin voisi luottaa. Myös kiinnostus politiikkaan oli alhaista, ja vaalit olivatkin mielikuvavaalit vuodesta toiseen. Miksei siis testata kansalaisten älykkyyttä, poliittista tietämystä ja kylkiäisiksi kysyä yleisiä mielipiteitä? Poliittisen tietämyksen ja "vähempiarvoisena" älykkyyden perusteella jaettiin kansa kolmeen osaan. 20% fiksuihin, 30% jotain siltä väliltä ja 50% tyhmiin. Kyllä, meidät jaettiin älykkyyden perusteella, vaikka toisin väitettiin. Kaikkihan me pänttäsimme päämme täyteen poliittisia termejä pärjätäksemme. Tieto ei tee älykkääksi, vaan kyky arvioida ja soveltaa sitä. Tällä jaolla ryhmien sisällä äänioikeudet arvottiin niin, että fiksuille prosentuaalisesti eniten ja tyhmille vähiten. Kokonaisuudessa 60% kansasta saisi äänestysoikeuden. Nämä prosentit Gallard selitti niin, että tyhmäkin ymmärtäisi. Tiedot käsitteli pääosin tietokone, tietoja käsittelevät ihmiset käsittelivät nimien sijasta numerosarjoja. Näin tiedot jokaisen kansalaisen älykkyysosamäärästä pysyisivät salassa. Eikö niin?
Arpa lankesi kaikille samanlaisena, ettei henkilön luokka selviäisi. Silti ystäväpiirissänikin muutamia äänioikeutta saamattomia alenkatsottiin. Lähes kaikki äänioikeuden saaneet antoivat äänensä. Nukkuvien puolue oli kitketty ja kaikki harjoittivat politiikkaa. Tuloerot ovat vähentyneet ja elintaso on kääntynyt nousuun. Viimeinkin meillä on luottoa Gallardin valvovan silmän alla vaeltaviin kansanedustajiin ja kuva siitä, etteivät he aja pelkkää omaa etuaan. He eivät huuda toistensa päälle vaan pohjaavat perustelunsa tutkimuksiin ja tilastoihin, ainakin median antaman kuvan mukaan. Mutta millä hinnalla? Tarvittiinko siihen todella koko kansan kattavaa älykkyysosamääräpankkia? Huhut tietojen luovuttamisesta ja väärinkäytöksistä on painettu villasella. Mielestäni tilasto on moraaliton, yksilönsuojaa loukkaava ja vaarallinen. Mitä jos voisit katsoa kuinka fiksuja opettajasi, naapurisi tai sukulaisesi ovat? Miten asian ottaisi puheeksi? Kuinka tyhmä itse olet? Kenen tiedot oikein katsoisit?
Kyllästyin kysymään noita kysymyksiä. Ainut tapa todistaa hankkeen moraalittomuus ja kyseenalaistaa "tyhmien" oikeettomuus äänestää olisi paljastaa kansiot kaikille. Ei moista informaatiota voi langettaa edes tietokoneen harteille. Muutaman ystäväni kanssa kahden viikon hyökkäysten tuloksena (joista ei uutisoitu, että ei olisi syytä huoleen) olemme onnistuneet vuotamaan tiedot verkkoon (jonka jo tiesitkin tätä lukiessasi). Ihmiset, ystävät, rientäkää urkkimaan suorituksenne, Gallardin omaa unohtamatta. Onko teistä pidättäytymään lähimmäisiänne koskevista tiedoista. Nyt on verukkeemme äänioikeuden riistoon kaikkien nähtävillä lupauksista huolimatta. Ajatelkaapa. Nyt näemme rajaammeko tai alenkatsommeko toisiamme älykkyytemme perusteella. Näyttäkää, onko sillä merkitystä. Tehkää vaikka taulukko siitä, tulisiko kaikkien saada äänestää. En tiedä teimmekö oikein, mutta teimme jotain suurta, ja onhan tämä helvetin hauskaa. >>
