sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Usko on tabu.

Tässä tämänhetkisiä tuumailuja novellin muodossa. Tulkinta vapaa. Perustuu löyhästi tositapahtumiin, lähinnä juomien osalta.


 

Ensimmäinen Joonan kirja



Niin koitti Juhannus ja neljä ystävystä saapuivat kesäasunnolle nauttimaan olostaan ja juovuttavista juomista. Juomaa ja ruokaa oli yllin kyllin, niin, että kaikille riittäisi vatsansa täytimiksi koko viikonlopuksi. Päivän koittaessa isäntä tarjosi talonsa parhaita kyljyksiä tulille. Kun juomia oli maisteltu jo jonkin aikaa, sytytettiin sauna lämpiämään ja ystävykset kävivät uimassa. Joona, joka oli Mikaelin poika ja Eero, Martin poika jäivät laiturille veden ääreen. Puheiden aiheet olivat vaihdelleet tiheään ja hiljalleen heidän keskustelunsa kääntyi ystävysten henkilökohtaisiin uskomuksiin.
Eero haastoi Joonaa: "Jos paastoaisit kolmenkymmenen asteen lämmössä rukoillen säännöllisesti, en kummastelisi, mikäli näkisit pyhän hengen puhuvan."
Tähän Joona vastasi: "Voin olla tuossa kanssasi samaa mieltä ystäväiseni, mutta pointtini lienee aivan toinen. Väität, ettei Jumalaa ole, johon minä vastaan, ettei siihen löydy vastausta. Haasteesi rukoilusta ja paastoamisesta ei silti yksin riitä kumoamaan kokonaista kirjaa ja kirkkokuntaa, joka on raamatusta ja sen sanomasta seurannut."
Eero mietti Joonan sanoja hetken ja vastasi: "Totean vain, ettei Jeesus ollut aikansa ainoa julistaja ja ihmeiden tekijä. Ei totisesti. Uskontoja on niin montaa sorttia. Paratiisia ja valaistumista lupaavat. Mikä kuoleman jälkeissä tyhjyydessä on niin kummallista? Se on sitten tullakseen."

Joona haasteli: "Mikä kuoleman jälkeisessä elämässä on niin kummallista?"
Eero Martin poika kummasteli hetken sitten vastaten: "Eihän siinä ole tolkkua. Tarpeeksi kehittyneellä aivotoiminnallako me lunastamme paikkamme paratiisin helmassa? Hyviä ohjeita elää, kieltämättä, mutta ei niihin porkkanaa tarvitsisi asettaa. Eikä aluksi saanut tappaa, sitten tohtikin tappaa ei kristittyjä. Kirkko on jarruttanut tiedettä ja teurastanut tuhansia ja tuhansia. Totisesti, sen minä vain sanon."
Joona tiesi mitä sanoa: "Evoluutiota en kiellä, en kertaa enkä kolmatta. Mutta kuule sanani. Mikään ei kiellä, etteikö Jumala olisi asettanut meitä tänne, sitä ei mikään pois sulje. Sodastakin syytät painavin sanoin, mutta totisesti, ihmiset sotivat, eivät uskonnot. Jos joku uskonnon sanomaa muokkaa tai hyväkseen käyttää, se on ihminen, ja silloin ottaa ihminen myös vastuun. Kirkko on luonut taidetta ja kulttuuria, auttanut ihmisiä ja ollut mukana tärkeänä vaikuttajana läpi historiamme."
Eero kuunteli sanoja tarkasti ja vastasi: "Totta virkat, mitä sotiin kuuluu. Siitä otan sanani takaisin. Jossittelu lienee turhaa, mennyt on mennyttä, historia levätköön sellaisenaan hyvässä ja pahassa."

Heikki Martin poika kuuli jo kaukaa laiturilta ystävysten haastelun aiheen. Heikki istui heidän vierelleen hiljaa kuunnellen. Sitten hän kohotti kätensä pyytäen puheenvuoroa. Puheenvuoron saatuaan hän sanoi: "Eero Pirkkalan mailta, ken uskoo ken ei. Äänestäsi kumpuaa silti sadan urun lailla vihaisia ajatuksia uskovaisia kohtaan. Uskot niin vahvasti olevasi oikeassa, että uskot heidän olevan väärässä. Voit haastella logiikalla, mutta voittajaksi sinut nimeää vain kaltaisesi. Voit etsiä kaikki epäkohdat pyhistä kirjoituksista. Voit sivuuttaa Jeesuksen, Jumalan pojan profeettana muiden joukossa. Voit nähdä kaiken materiana ja sattumana. Mutta Jumalalta et voi vaatia logiikkaa. Jumalalta et voi vaatia selityksiä. Jumalaa et voi vaatia todistamaan itseään. Niin kauan kukaan ei ole oikeassa, eikä voittajia ole. Uskomus, oli sitten materiaan tai Jumalaan, jumaliin tai henkiin, kaikki niistä tähtäävät maailman ymmärtämiseen, turvaan, mielihyvään ja tyytyväisyyteen. Näiden tärkeydestä voimme olla yhtä mieltä. Pyyhi siis viha mielestäsi, määritä oma vastauksesi, mutta älä väitä kenenkään olevan väärässä. Kukaan ei ole oikeassa eikä väärässä."
Talon isäntä Tuomas oli saapunut veden ääreen Heikin puhuessa.
Tuomas ilmoitti Heikin lopetettua: "Totisesti. Hyvät ystävät, mallasjuomia on vielä tarjolla kaikille. Ehdotan, että palaamme saunan lämpöön ja vaihdamme puheenaiheen vaikkapa kotikulmien naisiin."
Niin ystävykset nousivat veden äärestä takaisin saunan lämpöön.

lauantai 30. heinäkuuta 2011

Ei niin skifiä skifiä.

Näytelmäkohtaus, uunituore. En tiedä pohjustanko tai jatkanko.




Karhu





  Mies saapuu synnytyssaliin.

 JAAKKO
Hei rakas. Anteeksi, että olen myöhässä. Iso projekti kesken ja neljän ruuhka.

  ELINA
Ei se mitään. Lääkäri palaa kohta tuloksien kanssa. Minun pitää vielä odottaa jonkun aineen haihtumista.

  JAAKKO
Endosulfaatin, se helpottaa kuvausten ottoa.

  ELINA
Onko se vaaraton lapselle?

JAAKKO
On tietenkin. Olen ottanut selville kaiken mahdollisen. Ei ole mitää hätää.

  ELINA
Kuuntele Jaakko, se potkii.

  Jaakko painaa päänsä Elinan vatsalle. Lääkäri saapuu huoneeseen. Jaakko nousee pystyyn ja kääntyy lääkäriin päin.

  JAAKKO
Päivää. Jaakko Karhu.

  LÄÄKÄRI
Hyvää päivää. Heikki Silviö. Olen vastuussa skannauksesta ja alustavasti mahdollisista jatkotoimenpiteistä. Olen otettu, että valitsitte minut.

  JAAKKO
Teidän koulutuksenne ja suositukset olivat ylitse muiden. Onko tulokset jo valmiina?

  LÄÄKÄRI
Kyllä. Lomakkeenne ja skannauksen mukaan raskaus on edennyt normaalisti ja ajallaan.

  Lääkäri nostaa kansiostaan papereita ja ojentaa niitä Jaakolle ja Elinalle.

  LÄÄKÄRI
Osaatteko tulkita tuloksia?

  ELINA
Minä en kyllä ymmärrä näistä mitään.

  JAAKKO
Olen perehtynyt hieman, tai siis tunnistan kyllä osa-alueet, mutten arvoja.

  LÄÄKÄRI
Ne vaihtelevat hieman alueiden mukaan. Jos vaikka selitän suurpiirteisesti?

  ELINA
Juu, niin että ymmärretään.

  JAAKKO
Näytä tästä järjestyksessä.

  LÄÄKÄRI
Selvä. Ensimmäisenä fyysiset ominaisuudet. Ruumiinrakenne on muuten lupaava, paitsi että jalat harottavat hieman vinoon. Se voidaan tottakai korjata muutamalla käynnillä vauvan synnyttyä ja veloituksetta.

  ELINA
Muuten vauva on siis hyvässä kunnossa?

  LÄÄKÄRI
Mainiossa. Oletettu mitta on 185 senttiä ja fyysiset valmiudet ovat hyvät. Tuosta eteenpäin on aivotoiminnallisia valmiuksia. Älykkyysosamäärä on vaikea määrittää tarkasti, mutta tämänhetkinen ennuste on 96.

  JAAKKO
Vain?

  LÄÄKÄRI
No se lienee vaikein ennustaa. Virhemarginaali on 5 suuntaansa. Matemaattista, loogista tai kielellistä lahjakkuutta ei ole havaittavissa. Vauvalla on dysvasian, eli lukihäiriön mahdollisuus. Mutta kuten hyvin tiedätte kaikkia näistä ominaisuuksista voidaan halutessanne parantaa. Meillä on kehittynein tekn...

  JAAKKO
Eteenpäin.

  LÄÄKÄRI
Selvä. Musiikillisesti vauvalla on loistavat valmiudet. Absoluuttinen sävelkorva on erittäin todennäköinen.

  JAAKKO
Voisitko kirjoittaa kaikki arvot niin, että ymmärtäisimme? Omin sanoin.

  LÄÄKÄRI
Tottakai. Voitte vaikka keskustella mahdollisista jatkotoimenpiteistä sillä aikaa.

  Lääkäri poistuu huoneesta.

  ELINA
Kuulitkos? Meidän vauvasta tulee muusikko.

  JAAKKO
Jaa'a. Mikäs siinä. Mikäli ymmärrän oikein niin aistit ovat hyvät. Näiden tulosten perusteella voisi loogisia reseptoreita aktivoida.

  ELINA
Jaakko. Pojassa ei ole mitään vikaa. Me emme tarvitse leikkauksia.

  JAAKKO
Muutama ruiskutus ja lyhyt hormonikuuri ja se olisi sillä selvä. Vastasyntyneelle se on täysin riskitöntä.

  ELINA
Tästä ei keskustella! Poika on terve ja se riittä hyvin.

  JAAKKO
Meillä on rahatkin koossa. Se, että vanhempasi eivät hyväksy leikkauksia ei tarkoita, että emme voisi.

  ELINA
Olen täysin samaa mieltä heidän kanssaan. Niin kauan, kun lapsi on terve, syntyköön sellaisenaan.

  JAAKKO
Jalat voi silti korjata? Entä, jos vauva syntyisi vammaisena? Kyllä sitten leikkaus kävisi.

  ELINA
Eikä kävisi! Jalkojen korjaaminen on eri asia. Eikä kenenkään tarvitse olla älykäs nauttiakseen elämästä.

  JAAKKO
Et siis halua antaa parempia edellytyksiä vauvalle?

  ELINA
Vauvalla on meidät.

  Lyhyt hiljaisuus.

  JAAKKO
Haen kupin kahvia, otatko sinä.

  ELINA
Ei kiitos. Tuo vaikka mehua. Emmeköhän kohta pääse lähtemään.

   Mies poistuu synnytyssalista.

torstai 28. heinäkuuta 2011

Monologi: Petteri


Mies kävelee näyttämölle. Alkaa puhua rennolla ja hilpeällä äänensävyllä.


PETTERI

Minä olin ihmissusi. Jahtasin vaaleahiuksisia tyttöjä metsässä. Kun olin saanut kolme tyttöä kiinni, selvisi, että he olivat enkeleita, ja minä rupesin parittamaan niitä. (naurua) Yksi niistä tytöistä oli mun äiti, tai ei se äitiltä näyttänyt, mutta unissa vaan tietää, että kuka on kuka. En minä tiiä näyttikö äiti enkeliltä. En oikee osaa sanoa vanhemmista naisista sillä lailla, varsinkaan äitistä. Hyi olkoon. (naurua) Äiti ei ollut enkeli. Äiti oli tyhmä. Jos minä näkisin äitin, niin sanoisin... minä sanoisin varmaan, että haista vittu. (hymyilee) Joo, niin minä sanoisin. Haista vittu. 
Ei äiti pahaa tarkottanu, koskaan, kai, ei. Äiti oli tyhmä ja tyhmät tekee tyhmiä ratkaisuja ja johtopäätöksiä. Koitat sanoa siitä, niin ne on liian tyhmiä tajuamaan. Vaikka ne sitten tajuaisikin, ne on silti tyhmiä ja tekee edelleen tyhmiä päätöksiä. Äiti oli tyhmä. Sain tarpeekseni. Lähdin pois.


Ilme ja olemus vakavoituu.


PETTERI

Töistä kotiin kirjallisuuden ääreen, työmatkalta kotiin pullon ääreen. Isä oli fiksu mies. Isä oli bisnesmies ja toi aina leivän pöytään. Asiallinen, vakava, tehokas. Aina hyvin pukeutunut. Kaikkea pitää perustella. Joskus näin isän hymyilevän, mutta se oli hänelle vaikeaa. Kai isän maailmankuva ei sallinut sitä. En tiedä. Pullo tarjosi sivuikkunan isälle, mutta siitä ikkunasta voi pudota. 
Lauantai-iltana tulin myöhään kotiin. Isä tarttui rinnuksista ja painoi seinää vasten. (Tarttuu ilmaan imitoiden isäänsä) "Poika. Poika! Tiedätkö mitä? Millään... millään ei ole mitään merkitystä." (huutaen) Niin isä sanoi. Sen kanssa isä ei voinut elää. Isä hyppäsi ikkunasta. Minä lähdin pois.

Nyt on blogi.

Eli tarkoituksena on laittaa talteen ja yleiseksi iloksi tekstejä, kenties jotain pohdintojakin juu.

Tämä on 2010 (apua) kirjoituskurssin viimeinen kirjoitukseni:




Kahvia ja sämpylää



Tästä päivästä tulee hirveä. Henkeni riippuu tästä päivässä. Miksi minun piti jo herätä? Jokainen minuutti valveilla on silkkaa piinaa.
Vuoden ensimmäinen aamuaurinko langettaa valonsa keittiön ikkunasta pitkin pöytää. Valo saa tiskaamattomat tiskitkin näyttämään kauniilta. Rumat kaapinovet jäivät kokonaan auringon varjoon. Enpä tiennytkään, että keittiö voisi olla niin kaunis.
Taas tänään joku meistä valittaisiin. Vaikea sanoa kuinka moni tai koska. Varmaa oli vain valinta.
"Herätys," sanoin vaivihkaa, mutta kukaan ei vastannut.
Hetkonen. Mitä oikein ajattelin? Herättäisin heidät vain jännitykseen ja pelkoon. Tosin ilma oli ulkona kaunis.
Korjasin asentoni mahdollisimman mukavaksi. Varoin kuitenkin muita, vaikka olinkin jumissa heidän keskellään. Pian he kyllä heräisivät.

Markus tulisi tekemään valinnan. Törmäsimme kaikki häneen lähikaupassa pari päivää sitten. Markukselle oli jotenkin selvää, että meidät hän haluisi mukaansa. Lähdimme mukaan, tosin jotkut meistä vastahakoisesti. Ei minulla ole mitään Markusta vastaan. Hän on huumorintajuinen hoikka normikaveri, muuttanut varmaan hiljattain omilleen. Meistä voi päätellä, että hänellä on hyvä maku.

Katson tarkemmin ulos ikkunasta. Mitä muutakaan? Muutama rohkea uhmasi kahdenkymmenen asteen aamupakkasta. Taka-alalla vastarakennettu kalpea rivitalopätkä tuijottaa jurosti takaisin. Aurinko pakeni pilviin ja keittiön kauneus sen mukana. Nyt se oli synkkä ja ahdas. Taivas peittyi tasaisen harmaista pilvistä vieden toivon auringon paluusta. Miksiköhän taivas oli sininen? Miksei vaikka vihreä?

On niin paljon muutakin mitä haluaisin tietää. Lähikaupasta astuttuamme ulos näin maailman aivan uudella tavalla. Kaikki tuntui vieraalta ja pelottavalta. Olemme viruneet täällä ikuisuuden. Liikaa asioita joita haluaisin tehdä. Liikaa visioita ja unelmia. Liian vähän mahdollisuuksia toteuttaa niitä. Mitä ihmeen mahdollisuuksia? Nukkuisimpa vielä. Onneksi tytöt olivat turvanani. Ainakin toistaiseksi.

"Emma? Oletko hereillä?" Viivi kysyi minulta.
Käännyin katsomaan Viiviä. Silläkään ei näyttänyt olevan paljoakaan liikkumatilaa. Nyökkäsin.
"Näin outoa unta. Olin Markuksen hääkakkuna. Ne paloittelivat mua pitkään. Vaikka lapio oli terävä, se ei sattunut. Vieraat huomas, että mun kuorrutus oli pahaa. Sit ne heittivät mut roskiin. Sit joku tosi lihava mies poimi mut ylös ja söi mut. Se sattui," Viivi sanoi ilmeettömänä.
"Ei unet tarkota mitään, varsinkaan ennusta."
"Saas nähdä. Kävi miten kävi, tänään ei sitten itketä."
Viivi oli tytöistä mulle läheisin. Meillä oli paljon yhteisiä piirteitä ja mielipiteitä. Muut tytöt kadehtivat meitä, sillä olimme hieman hoikempia kuin he.

Televisio räjähti päälle viereisessä huoneessa. Sänky naksahteli ilkeästi, kun Markus nousi hitaasti ylös. Kylpyhuoneen hana äänteli hetken. Ovi aukesi ja Markus astui sisään keittiöön. Se ei ollut huomaavinaankaan meitä. Se harhaili hetken ympäriinsä tietämättä mitä tehdä. Ykkösmaitoa juotuaan se viimein kääntyi meidän puoleemme. Markus otti kaksi askelta lähemmäs, tarttui toisella kädellä hellästi minuun ja toisella leipäpussin suuaukolle. Markus päästi otteensa musta ja antoi leipäpussin pyörähtää auki. Iski hetkellinen huimaus ja kaikki pyöri ympyrää.
"Pidä huolta muista," Viivi sanoi rauhallisesti.
"Pidän. Voit luottaa muhun," vastasin.
Hitaasti Markus veti Viivin ulos pussista ja laittoi viereemme pöydälle. Voirasia ilmestyi Viivin vierelle. Suljin silmäni. Onneksi muut vielä nukkuivat.