sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Usko on tabu.

Tässä tämänhetkisiä tuumailuja novellin muodossa. Tulkinta vapaa. Perustuu löyhästi tositapahtumiin, lähinnä juomien osalta.


 

Ensimmäinen Joonan kirja



Niin koitti Juhannus ja neljä ystävystä saapuivat kesäasunnolle nauttimaan olostaan ja juovuttavista juomista. Juomaa ja ruokaa oli yllin kyllin, niin, että kaikille riittäisi vatsansa täytimiksi koko viikonlopuksi. Päivän koittaessa isäntä tarjosi talonsa parhaita kyljyksiä tulille. Kun juomia oli maisteltu jo jonkin aikaa, sytytettiin sauna lämpiämään ja ystävykset kävivät uimassa. Joona, joka oli Mikaelin poika ja Eero, Martin poika jäivät laiturille veden ääreen. Puheiden aiheet olivat vaihdelleet tiheään ja hiljalleen heidän keskustelunsa kääntyi ystävysten henkilökohtaisiin uskomuksiin.
Eero haastoi Joonaa: "Jos paastoaisit kolmenkymmenen asteen lämmössä rukoillen säännöllisesti, en kummastelisi, mikäli näkisit pyhän hengen puhuvan."
Tähän Joona vastasi: "Voin olla tuossa kanssasi samaa mieltä ystäväiseni, mutta pointtini lienee aivan toinen. Väität, ettei Jumalaa ole, johon minä vastaan, ettei siihen löydy vastausta. Haasteesi rukoilusta ja paastoamisesta ei silti yksin riitä kumoamaan kokonaista kirjaa ja kirkkokuntaa, joka on raamatusta ja sen sanomasta seurannut."
Eero mietti Joonan sanoja hetken ja vastasi: "Totean vain, ettei Jeesus ollut aikansa ainoa julistaja ja ihmeiden tekijä. Ei totisesti. Uskontoja on niin montaa sorttia. Paratiisia ja valaistumista lupaavat. Mikä kuoleman jälkeissä tyhjyydessä on niin kummallista? Se on sitten tullakseen."

Joona haasteli: "Mikä kuoleman jälkeisessä elämässä on niin kummallista?"
Eero Martin poika kummasteli hetken sitten vastaten: "Eihän siinä ole tolkkua. Tarpeeksi kehittyneellä aivotoiminnallako me lunastamme paikkamme paratiisin helmassa? Hyviä ohjeita elää, kieltämättä, mutta ei niihin porkkanaa tarvitsisi asettaa. Eikä aluksi saanut tappaa, sitten tohtikin tappaa ei kristittyjä. Kirkko on jarruttanut tiedettä ja teurastanut tuhansia ja tuhansia. Totisesti, sen minä vain sanon."
Joona tiesi mitä sanoa: "Evoluutiota en kiellä, en kertaa enkä kolmatta. Mutta kuule sanani. Mikään ei kiellä, etteikö Jumala olisi asettanut meitä tänne, sitä ei mikään pois sulje. Sodastakin syytät painavin sanoin, mutta totisesti, ihmiset sotivat, eivät uskonnot. Jos joku uskonnon sanomaa muokkaa tai hyväkseen käyttää, se on ihminen, ja silloin ottaa ihminen myös vastuun. Kirkko on luonut taidetta ja kulttuuria, auttanut ihmisiä ja ollut mukana tärkeänä vaikuttajana läpi historiamme."
Eero kuunteli sanoja tarkasti ja vastasi: "Totta virkat, mitä sotiin kuuluu. Siitä otan sanani takaisin. Jossittelu lienee turhaa, mennyt on mennyttä, historia levätköön sellaisenaan hyvässä ja pahassa."

Heikki Martin poika kuuli jo kaukaa laiturilta ystävysten haastelun aiheen. Heikki istui heidän vierelleen hiljaa kuunnellen. Sitten hän kohotti kätensä pyytäen puheenvuoroa. Puheenvuoron saatuaan hän sanoi: "Eero Pirkkalan mailta, ken uskoo ken ei. Äänestäsi kumpuaa silti sadan urun lailla vihaisia ajatuksia uskovaisia kohtaan. Uskot niin vahvasti olevasi oikeassa, että uskot heidän olevan väärässä. Voit haastella logiikalla, mutta voittajaksi sinut nimeää vain kaltaisesi. Voit etsiä kaikki epäkohdat pyhistä kirjoituksista. Voit sivuuttaa Jeesuksen, Jumalan pojan profeettana muiden joukossa. Voit nähdä kaiken materiana ja sattumana. Mutta Jumalalta et voi vaatia logiikkaa. Jumalalta et voi vaatia selityksiä. Jumalaa et voi vaatia todistamaan itseään. Niin kauan kukaan ei ole oikeassa, eikä voittajia ole. Uskomus, oli sitten materiaan tai Jumalaan, jumaliin tai henkiin, kaikki niistä tähtäävät maailman ymmärtämiseen, turvaan, mielihyvään ja tyytyväisyyteen. Näiden tärkeydestä voimme olla yhtä mieltä. Pyyhi siis viha mielestäsi, määritä oma vastauksesi, mutta älä väitä kenenkään olevan väärässä. Kukaan ei ole oikeassa eikä väärässä."
Talon isäntä Tuomas oli saapunut veden ääreen Heikin puhuessa.
Tuomas ilmoitti Heikin lopetettua: "Totisesti. Hyvät ystävät, mallasjuomia on vielä tarjolla kaikille. Ehdotan, että palaamme saunan lämpöön ja vaihdamme puheenaiheen vaikkapa kotikulmien naisiin."
Niin ystävykset nousivat veden äärestä takaisin saunan lämpöön.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti