keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Sitä sun tätä: TYK

Koulullani lienee jossain määrin hippi-hipster-strereotyyppinen kuva. Jotkut lisäävät listaan ylimielisyyden. En tiedä missä määrin strereotypiat esimerkiksi Rellun sadankurssin nirppanokista tai Sampon poliisiteipillä rajatuista hokariporukoista pitävät paikkansa, mutta omaa kouluani en pitäisi hippeyden tyyssijana. Kasvislinjan jono on julmetun pitkä, tupakkapaikkamme väki suhteellisen harvassa, kangaskasseja ja punapäitä riittää. Selittäisin tämän kuitenkin lähinnä tyttöjen suurella määrällä. Kangaskassit ja villasukat saattavat olla tavaramerkkimme, mutta selkeät hipit voidaan mielestäni laskea kahden käden sormilla.

Sana pehmolelupäivä saa kavereideni kulmakarvat kurtistumaan ja epäuskoisen hymyn huulille. Saman reaktion hyvin pitkälti saavat aikaan esimerkiksi vessareivit tai talvipäivä. Kuinka lapsellista ja typerää.
Mietitäänpä harmaata tylsää toimistoa, jossa ei ikinä tapahdu mitään. Entä jos eräänä päivänä kaikki toisivat lapsensa/lapsuutensa lelun tai pukeutuisivat vaikkapa toiseen ammattiin. Voi sitä riemun määrää kun Lauran virtahepo näyttää herttaiselta tai kun Tuomo on tuonut mukanaan palomiehen päähineen. Aulassa voisi soida musiikki ja tauolla voisi tanssahdella työkavereiden kanssa. Typerää ja lapsellista, vai rentouttavaa, hauskaa ja ryhmäyttävää? Naapuritoimistossa ainakin katsottaisiin pitkällä nenällä. Kellä on kiire aikuistua?

Erästä ystävääni otti päähän, kun kaikki tykkiläiset hehkuttivat Stagen esityksiä ja sitten lopullista voittoa. Monet kirjoittivat olevansa ylpeitä tykkiläisiä, vaikkemme itse olleet esiintymässä. Me kotisohvalta katsoneet emme tehneet mitään voiton eteen (mitä nyt ehkä äänestäneet). No, taistelimmeko me Suomen jääkiekkokullan eteen? Ei kukaan meistä ollut ilmaveivaamassa, mutta voi sitä päivitysten ja juhlijoiden määrää. Olimme kaikki voittajia, niin maan perkeleen ylpeitä sellaisia. Omalle porukalle on Stagen voitto tai Aamulehden kirjoitus suuri juttu, muut kummaksukoot.

Toista ystävääni otti päähän, kun ystävämme kanssa videoimme Kummelin sketsin "Luomisen tuskaa - Paha kurki!" kauppakeskus Siperian aukiolla. Huomautin, että jos kyseessä olisi ollut kaksi meille tuntematonta nuorta, olisi reaktio ollut kenties toinen. Saimme kuulla sen sijaan "vitun tykkiläiset". En kuitenkaan ristisi spontaanejä heittoja tykkiläisille ominaiseksi. On meillä vaahtokylpymmemme ja kattokonserttimme, mutta kuinka moni ottaa tempaukset mukaansa vapaa-ajalle?  Kaveriporukassani ilmeni pelleilyä jo ennen Tykkiä seurakunnan porukoissa (joista osa edustaa nykyään molempia). Uskon aineksien olevan yksilöt, hyvä ryhmähenki ja jokin yhteennivova yhteisö. Soppa toimii hyvin yhdellä tai usealla aineksella.

En hyökkää ketään tai mitään vastaa, en tiedä tarkalleen mitä haluan sanoa. Opinahjossani on rutkasti taiteen saralla lahjakkaita nuoria, joilta olen oppinut paljon ja jotka potkivat minua eteenpäin. Silti karsastan ajatusta, että Tykissä olisi lahjakkuuksia suhteellisesti enemmän. Ehkä on taideaineiden mahdollisuuden takia, ehkä ei. Uskon lahjakkuuksien ja persoonien tulevan esille, koska koulumme tarjoaa siihen paljon mahdollisuuksia ja ilmapiirin, jossa toteuttaa itseään rohkeasti. Ehkä haluan vain sanoa, että Tool on hyvä bändi.

perjantai 7. lokakuuta 2011

YH tunnin antimia

YH tunnilla ja kahvila Anitassa väsätty. 
Tarkalleen en tiedä mitä tällä haluan sanoa.


>> Rick Gallard, nimi, jonka me kaikki tunnemme. Mies, joka muutti politiikan suunnan pysyvästi. Rajoitetun demokratian messias. Vuosien huolella haalitulla tahrattomalla maineellaa hän teki itsensä lisäksi tunnetuksi myöhemmin Gallardin menetelmäksi ristityn kaavion. Politiikka oli ajautunut umpikujaan, ääripäiden vastakkainasetteluun. Voittaja ei ollut se, joka punnitsisi kumpaakin näkökulmaa, vaan se, joka huutaisi omansa lujempaa. Yksinkertaisesti asettamalla esimerkiksi kannabiksen laillistamista koskevat faktat puolesta ja vastaan vierekkäin nettisivuilleen, loi hän kansan silmiin selkeän tavan valita mielipiteensä. Kansanedustaja, joka puhui kansan kieltä. Kummaltakin puolelta löytyi linkkejä artikkeleihin ja mielipidekirjoituksiin korostaen niiden mahdollista yksipuolisuutta. Pienellä mainoskampanjalla ja Gallardin kasvoilla politiikka ja asioiden perustelu yleensä lähti vastaanottavaisemmalle suunnalle, mistä vilpitön kiitos Gallardille. Hämmästyttävää kuinka vähän muutos tarvitsi.

Pian kaikki tunsivat olonsa viisaaksi ja mielipiteensä perustelluksi vilkaisemalla ajankohtaiset aiheet Rickin nettisivuilta, tai esitystavan apinoineista lehdistä. Asioista kyettiin keskustelemaan sivistyneesti, mutta kaikki mahdolliset mielipiteet ja ratkaisut olivat yhtäkkiä yhdenvertaisia, eikä selkeitä päätöksiä tai mielipiteitä enää ollut. Ihmiset ovat unohtaneet oman kriittisen lähestymisen, kun mielipiteet ovat tarjottimella ja jokainen saattoi vaihtaa mielipidettään seurapiirin mukaan.

Tätä ei kuitenkaan huomattu. Messiaana Gallard lähti uudistamaan kallisarvoista kansantasavaltaamme, kansa vakaasti häneen luottaen. Demokratian ongelmahan on se, että tyhmä äänestää tyhmää. Tätä ei silti saanut sanoa ääneen. Valtion johdossamme pyöri oman kylän poikia, yrittäjiä ja julkkiksia. Ei asiantuntevuutta tai edes edustajia, joihin voisi luottaa. Myös kiinnostus politiikkaan oli alhaista, ja vaalit olivatkin mielikuvavaalit vuodesta toiseen. Miksei siis testata kansalaisten älykkyyttä, poliittista tietämystä ja kylkiäisiksi kysyä yleisiä mielipiteitä? Poliittisen tietämyksen ja "vähempiarvoisena" älykkyyden perusteella jaettiin kansa kolmeen osaan. 20% fiksuihin, 30% jotain siltä väliltä ja 50% tyhmiin. Kyllä, meidät jaettiin älykkyyden perusteella, vaikka toisin väitettiin. Kaikkihan me pänttäsimme päämme täyteen poliittisia termejä pärjätäksemme. Tieto ei tee älykkääksi, vaan kyky arvioida ja soveltaa sitä. Tällä jaolla ryhmien sisällä äänioikeudet arvottiin niin, että fiksuille prosentuaalisesti eniten ja tyhmille vähiten. Kokonaisuudessa 60% kansasta saisi äänestysoikeuden. Nämä prosentit Gallard selitti niin, että tyhmäkin ymmärtäisi. Tiedot käsitteli pääosin tietokone, tietoja käsittelevät ihmiset käsittelivät nimien sijasta numerosarjoja. Näin tiedot jokaisen kansalaisen älykkyysosamäärästä pysyisivät salassa. Eikö niin?

Arpa lankesi  kaikille samanlaisena, ettei henkilön luokka selviäisi. Silti ystäväpiirissänikin muutamia äänioikeutta saamattomia alenkatsottiin. Lähes kaikki äänioikeuden saaneet antoivat äänensä. Nukkuvien puolue oli kitketty ja kaikki harjoittivat politiikkaa. Tuloerot ovat vähentyneet ja elintaso on kääntynyt nousuun. Viimeinkin meillä on luottoa Gallardin valvovan silmän alla vaeltaviin kansanedustajiin ja kuva siitä, etteivät he aja pelkkää omaa etuaan. He eivät huuda toistensa päälle vaan pohjaavat perustelunsa tutkimuksiin ja tilastoihin, ainakin median antaman kuvan mukaan. Mutta millä hinnalla? Tarvittiinko siihen todella koko kansan kattavaa älykkyysosamääräpankkia? Huhut tietojen luovuttamisesta ja väärinkäytöksistä on painettu villasella. Mielestäni tilasto on moraaliton, yksilönsuojaa loukkaava ja vaarallinen. Mitä jos voisit katsoa kuinka fiksuja opettajasi, naapurisi tai sukulaisesi ovat? Miten asian ottaisi puheeksi? Kuinka tyhmä itse olet? Kenen tiedot oikein katsoisit?

Kyllästyin kysymään noita kysymyksiä. Ainut tapa todistaa hankkeen moraalittomuus ja kyseenalaistaa "tyhmien" oikeettomuus äänestää olisi paljastaa kansiot kaikille. Ei moista informaatiota voi langettaa edes tietokoneen harteille. Muutaman ystäväni kanssa kahden viikon hyökkäysten tuloksena (joista ei uutisoitu, että ei olisi syytä huoleen) olemme onnistuneet vuotamaan tiedot verkkoon (jonka jo tiesitkin tätä lukiessasi). Ihmiset, ystävät, rientäkää urkkimaan suorituksenne, Gallardin omaa unohtamatta. Onko teistä pidättäytymään lähimmäisiänne koskevista tiedoista. Nyt on verukkeemme äänioikeuden riistoon kaikkien nähtävillä lupauksista huolimatta. Ajatelkaapa. Nyt näemme rajaammeko tai alenkatsommeko toisiamme älykkyytemme perusteella. Näyttäkää, onko sillä merkitystä. Tehkää vaikka taulukko siitä, tulisiko kaikkien saada äänestää. En tiedä teimmekö oikein, mutta teimme jotain suurta, ja onhan tämä helvetin hauskaa. >>

perjantai 16. syyskuuta 2011

Video: Monologi, Petteri

 Pitäs laskee matikkaa. Ohessa muita videoita, jotka haluan muistaa.




http://www.youtube.com/watch?v=te5XiyrReA0&feature=player_embedded
http://www.youtube.com/watch?v=PjnlHmv6-eQ
http://www.youtube.com/watch?v=BD5VMhD9MZg&feature=related

keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Runot ei ole niin tyhmiä äidinkieli 3:sen jälkeen.

nuorena näyttämään yllättyneeltä
viisi vuosikymmentä rajaa sanat
bussin laskema aika puhuen
sukulainen kuitenkin






Taivaan paletit valkoinen ja harmaa
sade, jota tuskin huomaa
raskaan ruumiini kevyet askeleet
laiskassa maassa

sade, jota tuskin huomaa
ympärilläni, kaikkialla puiden orkesteri
jokainen vuorollaan
   jokainen oksa

kevyen ruumiini raskaat askeleet
pian instrumentit pitkin pihoja,
sateen maalaamaa maata
sateen, jota tuskin huomaa






Sormenpäämme,
ne tanssivat

jokin sanoo:
näin on hyvä

hassua

lauantai 10. syyskuuta 2011

Sitten tuli koulu ja ei ollut aikaa. Jatkan tätä kenties joskus.





  Poliisi istuu tuolilla huoneen nurkassa sidottuna patteriin. Hänen suunsa on tukittu kankaalla. Mies saapuu huoneeseen ja istuu vastapäiselle tuolille.

  KIMMO
Päivää.

  Poliisi tuijattaa Kimmoa eikä yritä vastata.

  KIMMO
Mä otan nyt tän siteen pois. Ei huutamista, temppuilua tai rimpuilua. Luulis sun tajuavan. Okei?

  Poliisi ei värähdäkkään. Kimmo ottaa kankaan pois. Seuraa lyhyt hiljaisuus.

  POLIISI
Se olit siis sinä.

  Kimmo nousee tuolilta pöydän ääreen.

  KIMMO
Hyvä, että sä otat tän rauhallisesti. Eihän me haluta mitään ylimääräistä häslinkiä... Kumma kuinka helposti löytää ohjeet myrkkyihin ja nukutusaineisiin. Apteekin kamoilla sain sutkin tainnoksiin. Mauttoman tappavan myrkyn teko oli mutkikkaampi homma.

  POLIISI
Miksi?

  KIMMO
Ai miksikö? Paha sanoa. En mä ole sitä liian selkeästi itselleni selittänyt, turha kai yrittääkään. Kai mä halusin tietää kuinka vaikeaa se olisi. Tai olisiko musta siihen? Se tunne kun lähdet kahvilasta tietäen tappavasi jonkun.

  POLIISI
...Miksi sä huumasit mut?

  KIMMO
Meneehän siinä nyt paniikkiin, kun rupesit lateleen yksityiskohtia ja kyseleen mun aikatauluja... En mä varautunut tällaseen. Onko mua vastaan paljonkin todisteita? 

  Poliisi miettii hetken vastaustaan.

  POLIISI
Ei mitään millä voisi pidättää.

  KIMMO
Eli ei käytännössä mitään. Mut sä se vaan istut siinä saatana. Kyllä joku tietää, että sä olet tullut tänne mua kuulustelemaan. Vittu, että mä olen tyhmä! Säkin vaan istut siinä.

  Seuraa hiljaisuus.

  POLIISI
Sä voit päästää mut. Tätä ei koskaan tapahtunu. Ohjaan tutkimukset jonnekin muualle.

  KIMMO
Älä väitä, ettei mulla olis syytä tappaa sua. Mut kyllä joku tietää, että sä olet tullut tänne mua kuulustelemaan. Sähän voit kertoo miten ruumis haudataan jälkiä jättämättä.



sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Usko on tabu.

Tässä tämänhetkisiä tuumailuja novellin muodossa. Tulkinta vapaa. Perustuu löyhästi tositapahtumiin, lähinnä juomien osalta.


 

Ensimmäinen Joonan kirja



Niin koitti Juhannus ja neljä ystävystä saapuivat kesäasunnolle nauttimaan olostaan ja juovuttavista juomista. Juomaa ja ruokaa oli yllin kyllin, niin, että kaikille riittäisi vatsansa täytimiksi koko viikonlopuksi. Päivän koittaessa isäntä tarjosi talonsa parhaita kyljyksiä tulille. Kun juomia oli maisteltu jo jonkin aikaa, sytytettiin sauna lämpiämään ja ystävykset kävivät uimassa. Joona, joka oli Mikaelin poika ja Eero, Martin poika jäivät laiturille veden ääreen. Puheiden aiheet olivat vaihdelleet tiheään ja hiljalleen heidän keskustelunsa kääntyi ystävysten henkilökohtaisiin uskomuksiin.
Eero haastoi Joonaa: "Jos paastoaisit kolmenkymmenen asteen lämmössä rukoillen säännöllisesti, en kummastelisi, mikäli näkisit pyhän hengen puhuvan."
Tähän Joona vastasi: "Voin olla tuossa kanssasi samaa mieltä ystäväiseni, mutta pointtini lienee aivan toinen. Väität, ettei Jumalaa ole, johon minä vastaan, ettei siihen löydy vastausta. Haasteesi rukoilusta ja paastoamisesta ei silti yksin riitä kumoamaan kokonaista kirjaa ja kirkkokuntaa, joka on raamatusta ja sen sanomasta seurannut."
Eero mietti Joonan sanoja hetken ja vastasi: "Totean vain, ettei Jeesus ollut aikansa ainoa julistaja ja ihmeiden tekijä. Ei totisesti. Uskontoja on niin montaa sorttia. Paratiisia ja valaistumista lupaavat. Mikä kuoleman jälkeissä tyhjyydessä on niin kummallista? Se on sitten tullakseen."

Joona haasteli: "Mikä kuoleman jälkeisessä elämässä on niin kummallista?"
Eero Martin poika kummasteli hetken sitten vastaten: "Eihän siinä ole tolkkua. Tarpeeksi kehittyneellä aivotoiminnallako me lunastamme paikkamme paratiisin helmassa? Hyviä ohjeita elää, kieltämättä, mutta ei niihin porkkanaa tarvitsisi asettaa. Eikä aluksi saanut tappaa, sitten tohtikin tappaa ei kristittyjä. Kirkko on jarruttanut tiedettä ja teurastanut tuhansia ja tuhansia. Totisesti, sen minä vain sanon."
Joona tiesi mitä sanoa: "Evoluutiota en kiellä, en kertaa enkä kolmatta. Mutta kuule sanani. Mikään ei kiellä, etteikö Jumala olisi asettanut meitä tänne, sitä ei mikään pois sulje. Sodastakin syytät painavin sanoin, mutta totisesti, ihmiset sotivat, eivät uskonnot. Jos joku uskonnon sanomaa muokkaa tai hyväkseen käyttää, se on ihminen, ja silloin ottaa ihminen myös vastuun. Kirkko on luonut taidetta ja kulttuuria, auttanut ihmisiä ja ollut mukana tärkeänä vaikuttajana läpi historiamme."
Eero kuunteli sanoja tarkasti ja vastasi: "Totta virkat, mitä sotiin kuuluu. Siitä otan sanani takaisin. Jossittelu lienee turhaa, mennyt on mennyttä, historia levätköön sellaisenaan hyvässä ja pahassa."

Heikki Martin poika kuuli jo kaukaa laiturilta ystävysten haastelun aiheen. Heikki istui heidän vierelleen hiljaa kuunnellen. Sitten hän kohotti kätensä pyytäen puheenvuoroa. Puheenvuoron saatuaan hän sanoi: "Eero Pirkkalan mailta, ken uskoo ken ei. Äänestäsi kumpuaa silti sadan urun lailla vihaisia ajatuksia uskovaisia kohtaan. Uskot niin vahvasti olevasi oikeassa, että uskot heidän olevan väärässä. Voit haastella logiikalla, mutta voittajaksi sinut nimeää vain kaltaisesi. Voit etsiä kaikki epäkohdat pyhistä kirjoituksista. Voit sivuuttaa Jeesuksen, Jumalan pojan profeettana muiden joukossa. Voit nähdä kaiken materiana ja sattumana. Mutta Jumalalta et voi vaatia logiikkaa. Jumalalta et voi vaatia selityksiä. Jumalaa et voi vaatia todistamaan itseään. Niin kauan kukaan ei ole oikeassa, eikä voittajia ole. Uskomus, oli sitten materiaan tai Jumalaan, jumaliin tai henkiin, kaikki niistä tähtäävät maailman ymmärtämiseen, turvaan, mielihyvään ja tyytyväisyyteen. Näiden tärkeydestä voimme olla yhtä mieltä. Pyyhi siis viha mielestäsi, määritä oma vastauksesi, mutta älä väitä kenenkään olevan väärässä. Kukaan ei ole oikeassa eikä väärässä."
Talon isäntä Tuomas oli saapunut veden ääreen Heikin puhuessa.
Tuomas ilmoitti Heikin lopetettua: "Totisesti. Hyvät ystävät, mallasjuomia on vielä tarjolla kaikille. Ehdotan, että palaamme saunan lämpöön ja vaihdamme puheenaiheen vaikkapa kotikulmien naisiin."
Niin ystävykset nousivat veden äärestä takaisin saunan lämpöön.

lauantai 30. heinäkuuta 2011

Ei niin skifiä skifiä.

Näytelmäkohtaus, uunituore. En tiedä pohjustanko tai jatkanko.




Karhu





  Mies saapuu synnytyssaliin.

 JAAKKO
Hei rakas. Anteeksi, että olen myöhässä. Iso projekti kesken ja neljän ruuhka.

  ELINA
Ei se mitään. Lääkäri palaa kohta tuloksien kanssa. Minun pitää vielä odottaa jonkun aineen haihtumista.

  JAAKKO
Endosulfaatin, se helpottaa kuvausten ottoa.

  ELINA
Onko se vaaraton lapselle?

JAAKKO
On tietenkin. Olen ottanut selville kaiken mahdollisen. Ei ole mitää hätää.

  ELINA
Kuuntele Jaakko, se potkii.

  Jaakko painaa päänsä Elinan vatsalle. Lääkäri saapuu huoneeseen. Jaakko nousee pystyyn ja kääntyy lääkäriin päin.

  JAAKKO
Päivää. Jaakko Karhu.

  LÄÄKÄRI
Hyvää päivää. Heikki Silviö. Olen vastuussa skannauksesta ja alustavasti mahdollisista jatkotoimenpiteistä. Olen otettu, että valitsitte minut.

  JAAKKO
Teidän koulutuksenne ja suositukset olivat ylitse muiden. Onko tulokset jo valmiina?

  LÄÄKÄRI
Kyllä. Lomakkeenne ja skannauksen mukaan raskaus on edennyt normaalisti ja ajallaan.

  Lääkäri nostaa kansiostaan papereita ja ojentaa niitä Jaakolle ja Elinalle.

  LÄÄKÄRI
Osaatteko tulkita tuloksia?

  ELINA
Minä en kyllä ymmärrä näistä mitään.

  JAAKKO
Olen perehtynyt hieman, tai siis tunnistan kyllä osa-alueet, mutten arvoja.

  LÄÄKÄRI
Ne vaihtelevat hieman alueiden mukaan. Jos vaikka selitän suurpiirteisesti?

  ELINA
Juu, niin että ymmärretään.

  JAAKKO
Näytä tästä järjestyksessä.

  LÄÄKÄRI
Selvä. Ensimmäisenä fyysiset ominaisuudet. Ruumiinrakenne on muuten lupaava, paitsi että jalat harottavat hieman vinoon. Se voidaan tottakai korjata muutamalla käynnillä vauvan synnyttyä ja veloituksetta.

  ELINA
Muuten vauva on siis hyvässä kunnossa?

  LÄÄKÄRI
Mainiossa. Oletettu mitta on 185 senttiä ja fyysiset valmiudet ovat hyvät. Tuosta eteenpäin on aivotoiminnallisia valmiuksia. Älykkyysosamäärä on vaikea määrittää tarkasti, mutta tämänhetkinen ennuste on 96.

  JAAKKO
Vain?

  LÄÄKÄRI
No se lienee vaikein ennustaa. Virhemarginaali on 5 suuntaansa. Matemaattista, loogista tai kielellistä lahjakkuutta ei ole havaittavissa. Vauvalla on dysvasian, eli lukihäiriön mahdollisuus. Mutta kuten hyvin tiedätte kaikkia näistä ominaisuuksista voidaan halutessanne parantaa. Meillä on kehittynein tekn...

  JAAKKO
Eteenpäin.

  LÄÄKÄRI
Selvä. Musiikillisesti vauvalla on loistavat valmiudet. Absoluuttinen sävelkorva on erittäin todennäköinen.

  JAAKKO
Voisitko kirjoittaa kaikki arvot niin, että ymmärtäisimme? Omin sanoin.

  LÄÄKÄRI
Tottakai. Voitte vaikka keskustella mahdollisista jatkotoimenpiteistä sillä aikaa.

  Lääkäri poistuu huoneesta.

  ELINA
Kuulitkos? Meidän vauvasta tulee muusikko.

  JAAKKO
Jaa'a. Mikäs siinä. Mikäli ymmärrän oikein niin aistit ovat hyvät. Näiden tulosten perusteella voisi loogisia reseptoreita aktivoida.

  ELINA
Jaakko. Pojassa ei ole mitään vikaa. Me emme tarvitse leikkauksia.

  JAAKKO
Muutama ruiskutus ja lyhyt hormonikuuri ja se olisi sillä selvä. Vastasyntyneelle se on täysin riskitöntä.

  ELINA
Tästä ei keskustella! Poika on terve ja se riittä hyvin.

  JAAKKO
Meillä on rahatkin koossa. Se, että vanhempasi eivät hyväksy leikkauksia ei tarkoita, että emme voisi.

  ELINA
Olen täysin samaa mieltä heidän kanssaan. Niin kauan, kun lapsi on terve, syntyköön sellaisenaan.

  JAAKKO
Jalat voi silti korjata? Entä, jos vauva syntyisi vammaisena? Kyllä sitten leikkaus kävisi.

  ELINA
Eikä kävisi! Jalkojen korjaaminen on eri asia. Eikä kenenkään tarvitse olla älykäs nauttiakseen elämästä.

  JAAKKO
Et siis halua antaa parempia edellytyksiä vauvalle?

  ELINA
Vauvalla on meidät.

  Lyhyt hiljaisuus.

  JAAKKO
Haen kupin kahvia, otatko sinä.

  ELINA
Ei kiitos. Tuo vaikka mehua. Emmeköhän kohta pääse lähtemään.

   Mies poistuu synnytyssalista.

torstai 28. heinäkuuta 2011

Monologi: Petteri


Mies kävelee näyttämölle. Alkaa puhua rennolla ja hilpeällä äänensävyllä.


PETTERI

Minä olin ihmissusi. Jahtasin vaaleahiuksisia tyttöjä metsässä. Kun olin saanut kolme tyttöä kiinni, selvisi, että he olivat enkeleita, ja minä rupesin parittamaan niitä. (naurua) Yksi niistä tytöistä oli mun äiti, tai ei se äitiltä näyttänyt, mutta unissa vaan tietää, että kuka on kuka. En minä tiiä näyttikö äiti enkeliltä. En oikee osaa sanoa vanhemmista naisista sillä lailla, varsinkaan äitistä. Hyi olkoon. (naurua) Äiti ei ollut enkeli. Äiti oli tyhmä. Jos minä näkisin äitin, niin sanoisin... minä sanoisin varmaan, että haista vittu. (hymyilee) Joo, niin minä sanoisin. Haista vittu. 
Ei äiti pahaa tarkottanu, koskaan, kai, ei. Äiti oli tyhmä ja tyhmät tekee tyhmiä ratkaisuja ja johtopäätöksiä. Koitat sanoa siitä, niin ne on liian tyhmiä tajuamaan. Vaikka ne sitten tajuaisikin, ne on silti tyhmiä ja tekee edelleen tyhmiä päätöksiä. Äiti oli tyhmä. Sain tarpeekseni. Lähdin pois.


Ilme ja olemus vakavoituu.


PETTERI

Töistä kotiin kirjallisuuden ääreen, työmatkalta kotiin pullon ääreen. Isä oli fiksu mies. Isä oli bisnesmies ja toi aina leivän pöytään. Asiallinen, vakava, tehokas. Aina hyvin pukeutunut. Kaikkea pitää perustella. Joskus näin isän hymyilevän, mutta se oli hänelle vaikeaa. Kai isän maailmankuva ei sallinut sitä. En tiedä. Pullo tarjosi sivuikkunan isälle, mutta siitä ikkunasta voi pudota. 
Lauantai-iltana tulin myöhään kotiin. Isä tarttui rinnuksista ja painoi seinää vasten. (Tarttuu ilmaan imitoiden isäänsä) "Poika. Poika! Tiedätkö mitä? Millään... millään ei ole mitään merkitystä." (huutaen) Niin isä sanoi. Sen kanssa isä ei voinut elää. Isä hyppäsi ikkunasta. Minä lähdin pois.

Nyt on blogi.

Eli tarkoituksena on laittaa talteen ja yleiseksi iloksi tekstejä, kenties jotain pohdintojakin juu.

Tämä on 2010 (apua) kirjoituskurssin viimeinen kirjoitukseni:




Kahvia ja sämpylää



Tästä päivästä tulee hirveä. Henkeni riippuu tästä päivässä. Miksi minun piti jo herätä? Jokainen minuutti valveilla on silkkaa piinaa.
Vuoden ensimmäinen aamuaurinko langettaa valonsa keittiön ikkunasta pitkin pöytää. Valo saa tiskaamattomat tiskitkin näyttämään kauniilta. Rumat kaapinovet jäivät kokonaan auringon varjoon. Enpä tiennytkään, että keittiö voisi olla niin kaunis.
Taas tänään joku meistä valittaisiin. Vaikea sanoa kuinka moni tai koska. Varmaa oli vain valinta.
"Herätys," sanoin vaivihkaa, mutta kukaan ei vastannut.
Hetkonen. Mitä oikein ajattelin? Herättäisin heidät vain jännitykseen ja pelkoon. Tosin ilma oli ulkona kaunis.
Korjasin asentoni mahdollisimman mukavaksi. Varoin kuitenkin muita, vaikka olinkin jumissa heidän keskellään. Pian he kyllä heräisivät.

Markus tulisi tekemään valinnan. Törmäsimme kaikki häneen lähikaupassa pari päivää sitten. Markukselle oli jotenkin selvää, että meidät hän haluisi mukaansa. Lähdimme mukaan, tosin jotkut meistä vastahakoisesti. Ei minulla ole mitään Markusta vastaan. Hän on huumorintajuinen hoikka normikaveri, muuttanut varmaan hiljattain omilleen. Meistä voi päätellä, että hänellä on hyvä maku.

Katson tarkemmin ulos ikkunasta. Mitä muutakaan? Muutama rohkea uhmasi kahdenkymmenen asteen aamupakkasta. Taka-alalla vastarakennettu kalpea rivitalopätkä tuijottaa jurosti takaisin. Aurinko pakeni pilviin ja keittiön kauneus sen mukana. Nyt se oli synkkä ja ahdas. Taivas peittyi tasaisen harmaista pilvistä vieden toivon auringon paluusta. Miksiköhän taivas oli sininen? Miksei vaikka vihreä?

On niin paljon muutakin mitä haluaisin tietää. Lähikaupasta astuttuamme ulos näin maailman aivan uudella tavalla. Kaikki tuntui vieraalta ja pelottavalta. Olemme viruneet täällä ikuisuuden. Liikaa asioita joita haluaisin tehdä. Liikaa visioita ja unelmia. Liian vähän mahdollisuuksia toteuttaa niitä. Mitä ihmeen mahdollisuuksia? Nukkuisimpa vielä. Onneksi tytöt olivat turvanani. Ainakin toistaiseksi.

"Emma? Oletko hereillä?" Viivi kysyi minulta.
Käännyin katsomaan Viiviä. Silläkään ei näyttänyt olevan paljoakaan liikkumatilaa. Nyökkäsin.
"Näin outoa unta. Olin Markuksen hääkakkuna. Ne paloittelivat mua pitkään. Vaikka lapio oli terävä, se ei sattunut. Vieraat huomas, että mun kuorrutus oli pahaa. Sit ne heittivät mut roskiin. Sit joku tosi lihava mies poimi mut ylös ja söi mut. Se sattui," Viivi sanoi ilmeettömänä.
"Ei unet tarkota mitään, varsinkaan ennusta."
"Saas nähdä. Kävi miten kävi, tänään ei sitten itketä."
Viivi oli tytöistä mulle läheisin. Meillä oli paljon yhteisiä piirteitä ja mielipiteitä. Muut tytöt kadehtivat meitä, sillä olimme hieman hoikempia kuin he.

Televisio räjähti päälle viereisessä huoneessa. Sänky naksahteli ilkeästi, kun Markus nousi hitaasti ylös. Kylpyhuoneen hana äänteli hetken. Ovi aukesi ja Markus astui sisään keittiöön. Se ei ollut huomaavinaankaan meitä. Se harhaili hetken ympäriinsä tietämättä mitä tehdä. Ykkösmaitoa juotuaan se viimein kääntyi meidän puoleemme. Markus otti kaksi askelta lähemmäs, tarttui toisella kädellä hellästi minuun ja toisella leipäpussin suuaukolle. Markus päästi otteensa musta ja antoi leipäpussin pyörähtää auki. Iski hetkellinen huimaus ja kaikki pyöri ympyrää.
"Pidä huolta muista," Viivi sanoi rauhallisesti.
"Pidän. Voit luottaa muhun," vastasin.
Hitaasti Markus veti Viivin ulos pussista ja laittoi viereemme pöydälle. Voirasia ilmestyi Viivin vierelle. Suljin silmäni. Onneksi muut vielä nukkuivat.