Eutanasia

Hurraahuuto vihreille heidän nostettuaan eutanasia eduskuntaan käsiteltäväksi. Kun kansan mielipide on näin selvä ja yhteiskuntamme entistäkin individualistisempi, tulee eutanasia lyömään itsensä läpi. Kysymys kuuluu, koska näin tapahtuu.

Homokeskustelusta nousi ilmi, kuinka raamatusta nostetaan tarvittava argumentti kyseenalaisten ja järjettömien jäädessä sivuun. Nyt vedotaan elämän pyhyyteen ja ihmiseen jumalan kuvana. Fakta on, etteivät kaikki usko jumalaan. Uskovaiset riistävät vakaumuksellaan toiselta mahdollisuuden päättää oma elämänsä.
Mielestäni eettisiä ongelmia, joissa valtiolla on rooli, tulisi punnita etiikan mukaan, eikä kristillisen etiikan mukaan.

Esimerkiksi kristillisdemokraatit väittävät eutanasian olevan jumalaa leikkimistä. Emmekö jo leiki jumalaa väistämällä kuolemaa esimerkiksi lääkkeillä, hengityskoneilla ja tekokeinoisella koomalla. Toiseen suuntaan tämä jumalan leikkiminen on sallittua, mutta kuolemasta puhuttaessa se on ei ei.

Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Päivi Räsänen hyväksyy eutanasian korvikkeeksi nukuttamisen kuolemaan asti. Eutanasiasta se eroaa vain muotoseikalla. Eikö se olisi jumalaa leikkimistä? Ratkaisu tuntuu kaksinaismoraalistiselta.

Uskallan kyseenalaistaa monien uskovaisten vakaumuksen eutanasiaa vastaan, jos he joutuisivat kohtaamaan neliraajahalvautumisen tai äärimmäisen kovat kivut. Puhumme niin kovasta kivusta, että potilas haluaa kuolla. Potilaan kärsimykset heijastuvat suoraan lähimmäisiin. Olisi sietämätöntä katsoa lähimmäiseni kärsivän ja toivovansa kuolemaa. Äärimmäiseen kipuun soisi mahdollisuudeksi äärimmäisen vaihtoehdon.

Satu Sipilä (AL 26.5) esittää sairaanhoitajana ratkaisuja moniin tapauksiin, kuten tekniikan, kehittyneen lääkityksen, avustajat ja läheiset. Nämä eivät kuitenkaan takaa kaikkien onnellista tai kivutonta elämää. Jokainen tilanne on niin yksilöllinen, ettei niihin kaikkiin löydy ratkaisua.

Perusteena eutanasiaa vastaan on käytetty mahdollista saattohoidon kehityksen jarruuntumista. Saattohoidon kehittäminen tuskin jarruuntuisi. Päinvastoin keskustelu suuntautuu myös saattohoidon kehitykseen. Eutanasiasta ei tulisi yleinen automaatio, vaan harvinainen ja perusteltu lopputulema.

Suomalaisista noin 77 prosenttia kuuluu kirkkoon ja noin 80 prosenttia kannattaa eutanasiaa. Ihmisen päätäntävalta omasta elämästä näyttäisi yliajavan kristilliset perusteet. Vaikka tämä individualistinen toteamus saattaa vaikuttaa joistakin ahdasmieliseltä, se on tätä päivää.

Uskon, että eutanasia tullaan hyväksymään ennemmin tai myöhemmin. Toivon, että ennemmin.

Toinen Joonan kirja

Toinen Joonan kirja

Koitti aika viikonlopun ja päivä ennen Jumalan asettamaa lepopäivää kerääntyivät yhteen Joona ja hänen ystävänsä nauttimaan päihdyttäviä aineita. Nuorin joukosta, Sakari Jyrin poika, oli ensimmäisiä kertoja kyseisessä tilanteessa siispä hyvin innokas ja varma sanoissaan. Hänen lisäkseen huomiota herätti myös Mohammed, Ahmedin poika. Mohammed keräsi katseita, sillä hän oli monille tuntematon ja ulkonäöltään jostain tämän maanosan ulkopuolelta. Hän ei nauttinut päihdyttäviä aineita, sillä oli paaston, ramadanin aika. 

Eipä aikaakaan, kun hän ja Sakari alkoivat haastelemaan arkipäiväisistä asioista Joonan keittiössä. Sakarikin oli kiinnostunut kovin ystävyksensä Mohammedin taustoista. Sakari kysyi päätään kallistellen: "Sinullahan on tämä maradan. Et kai jätä täysin syömättä?" Tähän Mohammed tokaisi: "Auringon laskettua voi syödä. Tarkemmin ottaen, sen laskettua Turkissa, lähimmässä islamilaisessa valtiossa. Vanhukset tai..." "Miksi ihmeessä?" Sakari keskeytti hänet kovaan ääneen. Tämä annettakoon anteeksi nautintoaineiden johdosta. "Kunnioittaakseni Allahia ja asettaakseni itseni köyhän asemeen." Joona kysyi käydessään jääkaapilla: "Eikös teidän tule lahjoittaa tietty osa ansioistanne köyhille? Ja neljä vai kolme muutakin säädöstä?" Mohammed vastasi: "Kyllä. Totisesti, viisi säädöstä. Jos teitä miellyttää kuulla, niin ne ovat usko yhteen Allahiin ja hänen profeettaansa Mohammediin, viisi ruokousta päivittäin, ramadan, tietty osa ansioista köyhille sekä pyhiinvaellus Mekkaan. Shahada, salat, sawn, zakat, hajj."

"Koskevatko ne naisia myös?", kysyi Sakari kulmiaan nostaen. "Kuinka niin?", Mohammed haasteli. "Ajattelin vain kun, no, naisen asema ei tunnu olevan oikein kohdallaan. Niin minun annetaan olettaa.", vastasi Sakari. Mohammad Ahmedin poika vastasi: "Sakari, veli hyvä. Jos et pahaita mieltäsi, haluaisin oikaista ja moittia asennattasi näillä valituilla sanoilla. Totisesti, ymmärrättäenkin näette asian laidan omalta kantiltanne. Näette, että altistamme naisia säännöksillämme ja näette sen vielläpä perustellusti. Minä näen asian aivan toisin. Meidät on molemmat kasvatettu eri kulttuureihin, niinpä omaksumme sen omaksemme. Uskot, että länsimainen kulttuuri antaa kaikille vapauden toteuttaa itseään, onhan kulttuurisi perin yksilökeskeinen. Oletko koskaan katsonut kolikon toiselle puolelle? Eikö naisenne todella ole alistettuina?"

"Ette peitä naisten kasvoja huivilla, vaan peitätte sen meikillä. Ette peitä heidän vartaloaan jilbabiin, vaan peitätte ne vartaloa myötäileviin toppeihin." Mohammed jatkoi tulisesti. "Totisesti, siinä missä kulttuurini käsitys naisista pohjaa pyhään kirjaan ja perinteeseen, teillä se pohjaa naistenlehtien ja mainoksien alipainoisiin muokattuihin malleihin. Naisen tulee olla kaunis, langen laiha ja koulutettu. Tässä mielessä, näen naisenne hyvinkin alistetuiksi, vaikka se kuulloille korville kuuluisikin. Jos nainen haluaa kunnioittaa kulttuuriaan, uskontoaan, perhettään, hän pukeutuu tapojemme mukaan. Mitä te edustatte ja miten? Totisesti, pyydän syvästi anteeksi tahdittomuuttani. Maailman mustavalkoisuus saa minut kiihtymään. En sano, ettei kulttuuriani saisi kritisoida. Sitä tuleekin kritisoida, mutta yhtä lailla se koskee länsimaista kulttuuria."

Joonan ääni kuului äkisti toisesta huoneesta: "Huhun mukaan on paikalle soitettu virkavallan edustajia. Kehotan niitä, jotka eivät lain suosimaa ikää ole täyttäneet, poistumaan mitä pikimmiten."

Ja niin erosivat Sakarin ja Mohammedin tiet.