Herrat Riku ja Tunna, saanen puhutella teitä mieltäni askarruttavan ongelman äärellä. Suomen suurimman kuntokoulun palveluksessa en näet ole ollut kykenevä liittymään reaaliaikaisesti Docventuresin keskustelujen svääreihin. Olen tyytynyt katsomaan dokumentit ja keskustelut Yle Areenasta silloin kun siihen on ollut aikaa ja kun kännykkäni netti on sen minulle laupeudessaan suonut. Pitkän mietinnän tuloksena hylkäsin ajatuksen sivariin siirtymisestä, jotta voisin ohjelmaanne öögata. Sen sijaan blastaan tähän bittisiitokseen kaikki ne kelat, jotka tältä yhdeltä istumalta, muistini rajoittamana, sen pahemmin jälkeenpäin tuunailematta, neuronieni ja synapsieni syövereistä tähän ilmestyvät.
Talous taklattiin rajusti. Dokumentti selosti selkeästi ja monipuolisesti monenasteiset ukotukset ja rakenteen ongelmat. Muutamat dokkarin puhujat puhuivat puhettaan lähinnä lämpimikseen, mutta pointit ja kauhukuvat iskivät lujaa. Ratkaisujahan ei tarjottu, mutta onko niitä? Californian Yliopistossa on testattu Monopolin avulla ihmisten käyttäytymistä kilpailtaessa eriarvoisilla lähtökohdilla ja säännöilla. Koehenkilöt, jotka saivat pelin alussa ja aikana huomattavia rahallisia helpotuksia, alkoivat lopulta lähes poikkeuksetta uskoa ansaitsevansa ja ansainneensa ne itselleen. Valta ja raha ajavat käytöksemme urille, joita emme tiedosta emmekä juurikaan voi kontrolloida. Tämä yhtenä esimerkkinä on omiaan ylläpitämään valtavia valtavia valtavia rahaliikkeitä valtavilla yrityksillä, jotka pyrkivät entistä valtavimmiksi. Rahalla saa ja lobbareilla pääsee. Vaikka systeemiä lähdettäisiin kaatamaan, kerääntyy raha edelleen sinne missä sitä jo on. Pisteet mielenkiintoisesta vieraastanne, vaalitettavasti muuta kommentoitavaa ei irtoa.
Luontokeskustelun vieraanne ei henkilökohtaisesti minua vakuuttanut. Verrattuna esimerkiksi kannabiskeskustelun asiantuntevaan asiantuntijaan, esittäytyi tulevaisuudentutkija ylioptimistisena (tosin olen kyyninen nihilistimulkku), eikä hänen argumenteilleen tuntunut löytyvän konkreettisia tutkimustuloksia vaan lähinnä spekulaatiota. Muistaakseni hän bamlasi tietotekniikan suomasta ongelmien tiedostamisesta. Kyllähän sitä voi tiedostaa ongelmia vaikka kuinka, räyhätä pasuunoineen pitkin toreja huudattaen Linkolan haastatteluja jakaen flaiereita huutaen että herätkää. Oma yksinkertainen ja surullinen vastaukseni on, että ihminen vaan on niin laiska. Ei välttämättä edes tyhmä, mutta niin maan perin laiska. Laiska tutustumaan itseensä, puolueisiin, ilmastonmuutoksiin ties mihin. Ja ennen ennen kaikkea laiska toimimaan. Eräs kirja (Misantropian historia) sanoi sen hyvin selkeästi, ajatuksen, joka kuitenkin piti lukea jostain. Nimittäin filosofiat ja filosofit kautta historian ovat asettaneet ihmisen sellaiseksi, johon hän ei kykene. Lopulta olemme mukavuudenhaluisia, eikä meitä kiinnosta toimia itämeren tai herra paratkoon minkään muun meren eteen. Ja vielä, ihminen tulee todennäköisesti pyöriin kulmilla pitkän tovin. Olemmehan me maan niin perkeleen hyvin planeetallemme sopeutunut laji. Luonnon kuormittaminen tavoittaa länsimaat vasta pitkän tovin kuluttua, kehitysmaiden jälkheen.
Kannabiskeskustelu oli virkistävä nimenomaisestikin, juurikin sen takia, että tosiaankin toitotitte avoimemman keskustelun puolesta. Arvokonservatismi on synti. On se. Maailma, ihmiskunta, jumalauta kaikki on jatkuvassa muutoksessa ja siihen muutokseen on reagoitava itsekin. Kaikki kulttuurissamme, perinteessämme, ajattelussamme on alttiina muutokseen ja jos sen muutoksen mahdollisuuden muuraamme umpee, jäämme jälkeen. Ja jos päätös oli väärä, niin virheistä opitaan. Näin yksinkertaista ilman kattavia empiirisiä tutkimuksia asia on näin. On se. Kiitos teille, että raivaatte ainakin osaltanne tämän asianhaaran näkyvyyttä ja keskustelua. Itse dokumenttihän on äärimmäisen päräyttävä ja äärimmäisen hauska. Konsepti oli toimiva ja henkkoht ennennäkemätön, kiitos dokkarivalinnasta. Kelasin oikein kaksin käsin, kuinka helppoa on vailla perusteita iskostaa mieliin jotain, mitä itse uskoo oikeaksi. Dokumentti rinnastui myös maaniosti nykypäivään, mediaan ja politiikkaan. Ei aina tarvitse ajatella itse, kun muut ajattelevat puolestasi.
Banksy on itse pyhin kolminaisuus. Heebon teoksia olen seurannut ja antaumuksella ihaillut jo pidemmän aikaa. Eräs suosikkitöistäni, joihin olen törmännyt on sapluuna alastomasta tytöstä suositusta valokuvasta Vietnamin sodasta. Toisesta kädestä pitää kiinni Ronald McDonald ja toisesta Kikki-hiiri. Miehen (miehien?) kekseliäisyydelle ei löydy rajaa. Itse dokumenttihan seuraa hyvinkin elokuvamaista kaavaa. Uskon homman olevan suunniteltu, feikattu, kusetus nääs. Mutta sen ei ole väliä. Salaliittoteoriat harvoin muuttavat varsinaisen tapauksen seurauksia "oikeaan" suuntaan, vaan on pikemminkin kunniallinen polttoleima interneetin itsenäisten ajattelioiden perslävessä. Itse tarinalla on merkitystä ja voi pojat se on messevä. Haistoin loppupuolen suuren näytelmän kusentuoksun, mutta dokumentti osasi viedä maton alta tylyillä kommenteilla konkareilta. Oivan muikeasti lopputulema kysymyksineen jätettiin vain ilmaan leijumaan, enkä minäkään osannut siitä mitään kiinteäksi tiivistää. Kysymykset taiteen "säännöistä", kaupallisuudesta ja arvosta jäivät vaille vastausta, sillä niitä tuskin yksiselitteisesti löytyy. Ehdottomasti eräs favorittidokkareista.
Ilmeisesti ruuasta piti tulla puhumaan tämätämä videochatissä pyörähtänyt tutkia. Harmi ettei hän päässyt, sillä kokkivieraan näkövinkkeli oli hyvin kapea ja sen ulkopuoliset kommentit oikeastaan ihmettelyä ja latteita toteamuksia. Kuitenkin kauhuleffa tarjosi varmasti jokaiselle aihetta miettiä että mitäs heleveettiä. Jälleen kerran törmätään taasen kerran uudelleen vielä kerran ihmisen laiskuuteen. Tekosyitä riittää. Lihattoman lokakuun ehdottomasti isken ensivuonna, nykyisten olosuhteiden vallitessa. Domentäärhän selittää pitkälti itsensä, enkä ole siihen mitään lisäämään.
Että sellasta. Kaikkea ei tullut sanottua, mutta kuten sanottua ovat resurssini keskusteluun olleet rajoitetut. Argumentointininini ei ole yllä huippuunsa, liikaa asiaa, liian vähän kaikkea, mitä asian parantamiseksi vaaditaan. Ihan jo hävettää. Perimmäisenä pointtina lienee kuitenkin Kiitos, niinkö isolla K:lla. Eikä vain Docventuresista vaan kaikista kirjoistanne ja ennen kaikkea Madventuresista, jonka olette suuressa viisaudessanne meille suoneet. Te jos ketkä haastatte kelaamaan ja tarjoatte paljontarvittavaa perspektiiviä oleskeluun tällä planeetalla. Ja teette sen toisin ja paremmin kuin kukaan muu. Älkhää koskaan lopettako, sillä ketään ei ole teitä korvaamassa. Aika kornia ja persposkia lipovaa tekstiä, mutta näin se on. On se. Paljon olisi sanottavaa, mutta mieltäni lämmittää, jos edes tämän verran tajuntaani tavoittaa teidät.
Korposta kiittäen
Autosotamies Qvick
