lauantai 20. helmikuuta 2016

Pälyilyä Budapestistä


Pitkän taistelun jälkeen sain kuvia tänne kasaan.
Järjestys on kuratoimaton ja kuvia en jaksellut korjailla.
Oli rankka loma, monta kohdetta tuli ravattua.



Kallein ja niukin kohde oli juutalaiskortteli. Synagogassa tuli miesten peittää päälakensa, jos ei lakilla niin paperisella kipalla, jotka putoilivat jatkuvasti vierailijoiden päältä.







Postimies ovipuhelimella


















Russian Swing sirkusporukan purku



















maanantai 25. tammikuuta 2016

Millaisessa maailmassa minä elän?



En oo kertaakaan hakenu teatterikorkeisiin, mutta aattelin nuuhkaista Nätyn hakuja tänä vuonna. Käteen jää jo nyt tämän mitä mainioimman tehtävänannon "Millaisessa maailmassa minä elän?" vastaus. Sanakatto oli 300 sanaa.



Äärimmäisessä köyhyydessä elävien määrä on puolittunut kahdessakymmenessä vuodessa. Lukutaidottomuus on pudonnut neljässäkymmenessä vuodessa 46 prosentista 18 prosenttiin. Lapsikuolleisuus on enemmän kuin puolittunut vuosina 1990 - 2015, minkä ansiosta vuosittain kuolee lähes seitsemän miljoonaa alle viisi vuotiasta lasta vähemmän kuin ennen. Maailman yksivuotiaista 80 prosenttia saa rokotuksen tuhkarokkoa vastaan. Viime vuosisadan aikana luonnonkatastrofeissa kuolevien määrä on puolittunut.

Kyseisten lukujen turvin väitän eläväni maailmassa, jossa globaali kärsimyksemme vähenee ja mahdollisuuksiemme määrä kasvaa. Koulutus, elämää helpottava tekniikka ja terveydenhuolto tavoittavat useamman kuin koskaan. Tilastoihin saatan luottaa jäsentäessäni tätä kaikkea. Ne harvoin valehtelevat ja ne puhuvat selkeää kieltä.

Näiden lukujen jälkeen en osaa saati uskalla jäsennellä maailmaa kovin pitkälle. Yritin löytää selkeitä lukuja luonnonvarojemme tuhlaamisesta tai konflikteissa kuolevien määrästä. Maailma on pohjattoman monimutkainen syiden ja seurausten verkko, jonka hahmottamiseen haluan pitää nöyrän ja etäisen asenteen.

En saata luottaa itseeni tarkan, jäsennellyn kuvan luojana. Tiedonkäsittelyni defenssit ja välähdyksessä tapahtuvat asennoitumiset astuvat seinäksi minun ja maailman väliin. Kysymystä pohtiessani en pääse tästä näkökulmasta eroon.

Maailmankuvani tiedollisena tukirankana on hajanainen kasa lehtiartikkeleita, huonosti muistissa olevia lukion oppikirjoja ja näitä eri medioissa lauottuja tilastoja. Aikani kulutan arjen suorittamiseen, sen enempää murehtimatta kollektiivisen todellisuutemme tilaa. Maailma tulee vastaan vain tällaisten tehtävien edessä. Minulle se on tietokoneen, jääkaapin ja yliopiston siisti suorakulmainen kolmio. Kierrämme erimuotoisia arkiamme, keskellä, mutta kaukana kokonaisuuden reunoista.