Edessäni ovat ensimmäiset vaalini. Ikäväkseni kuntavaalit ja
ehdokkaan valitseminen on osoittautunut pinnalliseksi prosessiksi, jossa
ehdokas valitaan asiaan tarkemmin paneutumatta.
Ystäväni esimerkistä kävin Keskustorilla kyselemässä
ehdokkailta, miksi äänestäisin teidän puoluettanne. Ei tullut yllätyksenä, että
vastaukset olivat ympäripyöreitä. Jos esitettiin jotain konkreettista, yleensä
etsittiin virheitä muista puolueista. Eräs ehdokas kehui puoluettaan sanoin: ”Täällä
saa olla mitä mieltä haluaa”. Mitä tällainen puolue sitten edustaa? Ymmärrän,
että ennen vaaleja luvataan kymmenen hyvää ja puoluekuria löysätään, että
mahdollisimman moni astuisi puolueen haaviin. Tämä kuitenkin hälventää
puolueelle ominaisia aatteita, mikäli niitä ylipäänsä on.
Monet näyttävät valitsevan ehdokkaansa vaalikoneisiin
tukeutuen. Vaalikoneista pääsee nopeasti ja helposti selville ehdokkaiden
aatteista, mutta tuloksia tulisi tarkastella harkiten. Jostain
käsittämättömästä syystä Mtv3:en vaalikoneessa kysytään muun muassa
tietokonepelaamisesta ja oopperassa käymisestä. Nämä faktorit näyttäisivät
olevan yhtä painavia tuloksen kannalta kuin kysymykset, joilla on oikeasti
merkitystä. Vastaukselle asetettu pitkä skaala johtaa epämääräiseen
vastaukseen. Ylenkin omaksuma reaaliaikaisesti päivittyvä mittari saattaa
johtaa mielipiteensä ”uudelleen harkintaan”, jos esille nousee puolueita,
joihin on ennakkoluuloja. Kun kaikkiin kysymyksiin on vastattu, jää muutaman
prosentin sisään koko poliittinen kirjo. Näistä todennäköisesti karsitaan pois
epämieluinen puolue. Tämä karsinta pohjautuu todennäköisesti pinnallisiin
stereotypioihin.
Viimeisimmän Tiede-lehden artikkeli löi olettamukseeni
painavia nauloja. Vain kolmasosa haastatelluista osasi nimetä haastattelun
aikaiset hallituspuolueet. Toisessa tutkimuksessa kysyttiin, mikä seuraavista kolmesta
laista tulisi poistaa. Puolet haastateltavista
saatiin muodostamaan kantansa, kun kysymys toistettiin. Lakeja ei ollut
olemassakaan. Vaalikoneen väittämistä suuri osa saattaa olla henkilölle uusia,
joihin ei ole perehtynyt. Mielipide saattaa muodostua ensimmäisen mieleen
tulevan perusteen pohjalta. Saman artikkelin mukaan vain noin viiden prosentin
oletetaan muodostavan kantansa pohtien ja faktoihin perustuen. Voidaan olettaa,
että vain viisi prosenttia kunnallisvaaliehdokkaista toimii näin.
Ei voi olettaa, että kaikki saataisiin äänestämään tai
kiinnostumaan politiikasta. Poliittisessa keskustelussa voi valita itselleen
tärkeän aiheen ja laajentaa tietämystään siitä. Politiikka ja päätöksenteko kattavat
aiheita luonnosta aina liikuntaan asti. Jos on yksi asia, joka pitäisi
kiinnostaa, niin oma rooli päätöksenteossa. Muiden piittaamattomuus vaikuttaa
myös minuun. On helppo tuoda esille ongelmia, mutta on aihetta valittaa vasta,
kun tietää mitä vaihtoehtoja asian ratkaisemiseksi on ja millä kustannuksella
ratkaisuihin tartuttaisiin.
Omaa ehdokastani etsiessäni haluankin varmistua siitä, että
ehdokkaani osaa muodostaa kantansa harkiten ja ymmärtäen myös vastapuolen
näkemyksiä. En voi olettaa, että ehdokkaani pitäisi olla kanssani samaa mieltä,
jos en voi luottaa omaan harkintakykyyni asioissa, joista en tiedä tarpeeksi.
Kun olen löytänyt varteenotettavan ehdokkaan, pyrin tapaamaan hänet
henkilökohtaisesti. Netissä kaikki ovat asiallisia ja kaikki voivat asettaa
esille ne ongelmat, joista tietävät, jos tietävät.
