Kuolinilmoituksia Forssasta

"Forssan evankelisluterilainen seurakunta kuuluttaa Forssan hautausmaalta 480 ja Koijärven hautausmaalta 363 lunastamatonta hautaa, jotka myös merkitään. Vuosi sitten seurakunta kuulutti noin 200 hautapaikkaa niiden hallinta-ajan päätyttyä. Niistä puolet lunastettiin uudelleen. Toiset puolet eli lunastamatta jääneet haudat palautuvat seurakunnan hallintaan. Lunastamattomien hautojen hautakivet ovat omaisten noudettavissa kolme vuotta vuoden lunastusajan jälkeen. Poistettavat hautamuistomerkit voidaan palauttaa uudelleen käytettäviksi."

Äänitän Forssan Lehteä näkörajoitteisille. Torstain ja perjantain lehdet, perjantaisin. Istun alas, asetan kännykän hetkeksi lepoon ja kuulokkeet ympärilleni. "Forssan lehti - Lukija: Etunimi, Sukunimi." Saan valita oman harkintani mukaan luettavaksi paikkakunnallisia uutisia. Jatkuvan asukaskadon haasteista, yrittäjille pystytetystä patsaasta, viimeisimmistä järkivihreistä linjauksista. Tahdostani riippumatta luetaan pääkirjoitus ja seurakunnallisista ilmoituksista Forssan seutukuntien kihlatut, kastetut ja kuolleet. Vain viimeinen tuntuu pitävän seurakuntia kiireisenä.

Kuolleen koko nimi lausutaan hautajaisissa ja toimestani pienessä luukussa kehnoon mikrofoniin. Se kaikuu kirkon levottomilla seinillä ja muistotilaisuudessa pölyisillä peltomaalauksilla. Minulle tuntemattomissa olohuoneissa, joissa mankasta haparoiva krapulainen ääneni värisee kasvottoman nimen ja kuoliniän julki. Ohjelma, johon sanani tallentuvat, poistaa automaattisesti pitkät hiljaisuudet.

En tiedä kuka minut kuulee. En tiedä kenelle puhun. Ihmisille, jotka eivät voi lukea sanomalehteä. Kevyesti mietin pöllähtääkö vainaja uurnassa, jos yskäisen nimen väärin kahvin valelemalla kitalaella. Painan napakasti kahdesti F8 näppäintä ja yritän uudestaan. "Humppilan seurakunta. Kuollut: Eila Anneli Marttila, 89 vuotta." Eristetty ääni tiivistää ilmaa. Suomenruotsalaiset nimet pysäyttävät miettimään. Satavuotiaana kirjatut pysäyttävät miettimään. Kerran olen nielaissut nollan.

Mietin raskaasti, olenko lausunut kuulijalleni rakkaan nimen. Kaappikellon takaa kääntyvät kasvot etsivät äänen lähdettä, josta peilata itseään seiniltä karisseen hiekan keskellä. Puro valuu poskilla, muttei oio sen uurteita. Tuo nuori ääni jättää paljon kertomatta. Mitä ingressissä sanotaan ja miltä hyvinvointikuntayhtymän Juha Heino näyttää ja miksi luetaan menneistä tapahtumista ja oliko tämä nyt lainaus vai osa tekstiä ja mitä tapahtumia sielä seurakunnalla järjestetään ja mitä jätettiin lukematta.

Pälyilyä Budapestistä

Pitkän taistelun jälkeen sain kuvia tänne kasaan.

Järjestys on kuratoimaton ja kuvia en jaksellut korjailla.

Oli rankka loma, monta kohdetta tuli ravattua.

Kallein ja niukin kohde oli juutalaiskortteli. Synagogassa tuli miesten peittää päälakensa, jos ei lakilla niin paperisella kipalla, jotka putoilivat jatkuvasti vierailijoiden päältä.

Postimies ovipuhelimella

Russian Swing sirkusporukan purku

Millaisessa maailmassa minä elän?

En oo kertaakaan hakenu teatterikorkeisiin, mutta aattelin nuuhkaista Nätyn hakuja tänä vuonna. Käteen jää jo nyt tämän mitä mainioimman tehtävänannon "Millaisessa maailmassa minä elän?" vastaus. Sanakatto oli 300 sanaa.

Äärimmäisessä köyhyydessä elävien määrä on puolittunut kahdessakymmenessä vuodessa. Lukutaidottomuus on pudonnut neljässäkymmenessä vuodessa 46 prosentista 18 prosenttiin. Lapsikuolleisuus on enemmän kuin puolittunut vuosina 1990 - 2015, minkä ansiosta vuosittain kuolee lähes seitsemän miljoonaa alle viisi vuotiasta lasta vähemmän kuin ennen. Maailman yksivuotiaista 80 prosenttia saa rokotuksen tuhkarokkoa vastaan. Viime vuosisadan aikana luonnonkatastrofeissa kuolevien määrä on puolittunut.

Kyseisten lukujen turvin väitän eläväni maailmassa, jossa globaali kärsimyksemme vähenee ja mahdollisuuksiemme määrä kasvaa. Koulutus, elämää helpottava tekniikka ja terveydenhuolto tavoittavat useamman kuin koskaan. Tilastoihin saatan luottaa jäsentäessäni tätä kaikkea. Ne harvoin valehtelevat ja ne puhuvat selkeää kieltä.

Näiden lukujen jälkeen en osaa saati uskalla jäsennellä maailmaa kovin pitkälle. Yritin löytää selkeitä lukuja luonnonvarojemme tuhlaamisesta tai konflikteissa kuolevien määrästä. Maailma on pohjattoman monimutkainen syiden ja seurausten verkko, jonka hahmottamiseen haluan pitää nöyrän ja etäisen asenteen.

En saata luottaa itseeni tarkan, jäsennellyn kuvan luojana. Tiedonkäsittelyni defenssit ja välähdyksessä tapahtuvat asennoitumiset astuvat seinäksi minun ja maailman väliin. Kysymystä pohtiessani en pääse tästä näkökulmasta eroon.

Maailmankuvani tiedollisena tukirankana on hajanainen kasa lehtiartikkeleita, huonosti muistissa olevia lukion oppikirjoja ja näitä eri medioissa lauottuja tilastoja. Aikani kulutan arjen suorittamiseen, sen enempää murehtimatta kollektiivisen todellisuutemme tilaa. Maailma tulee vastaan vain tällaisten tehtävien edessä. Minulle se on tietokoneen, jääkaapin ja yliopiston siisti suorakulmainen kolmio. Kierrämme erimuotoisia arkiamme, keskellä, mutta kaukana kokonaisuuden reunoista.

Ajattelu on halpa harrastus

Virginian yliopistossa koehenkilöille annettiin epämiellyttävä sähköshokki. Niinkin epämiellyttävä, että suurin osa sen saaneista suostuisi maksamaan etteivät joutuisi kokemaan samaa uudelleen. Seuraavaksi heitä pyydettiin istumaan yksin huoneessa vartin ajan, kuitenkin mahdollisuutena antaa itselleen kyseinen sähköisku. Koeasetelmassa kaksitoista kokeen 18:sta miehestä antoi itselleen sähköshokin tuona aikana. Yksi koehenkilö 190 kertaa.

Jonathan Schooler Californian yliopistosta summaa tutkimusten tulokset masentavaan sävyyn:
“It seems that the average person doesn’t seem to be capable of generating a sufficiently interesting train of thought to prevent them from being miserable with themselves.” Kokeen tutkijat pyysivät ihmisiä myös viettämään vartin kotonaan. Kyselyssä enemmistö koki tämänkin epämiellyttäväksi.

Kyseisen kokeen tuloksia on selitetty muun muassa taskuissamme alituisesti piippaavien kännyköiden aikaansaannokseksi. Ne ovat pitkälti riistäneet meiltä mahdollisuuden vain ajatella tai tylsistyä. Älypuhelimet ovat suureksi hyödyksi monessa asiassa, mutta niiden holtiton ja pakonomainen käyttö tapahtuu keskittymisemme ja läsnäolomme kustannuksella. Tässä hieman hajanaisesti jäsennellyssä tekstissä pyrin tarjoamaan pohdittavaa omaan kännykän käyttöömme.

Paikoin annosteltu tylsyys on hyväksi. Central Lancashiren yliopiston tutkimuksessa selvisi, että tylsän tehtävän aluksi tehneet oppilaat suoriutuivat luovuutta vaativassa tehtävässä paremmin, kuin suoraan luovan tehtävän pariin hypänneet. Tylsyyden on myös todettu kannustavan merkityksellisen ja muita auttavan toiminnan etsimiseen. Arkeen ilmestyvät odottamisen hetket kuten bussimatkan voi silloin tällöin sosialistisen median päivittämisen sijaan käyttää vaikkapa päivänsä suunnitteluun tai vain haaveiluun.

Uutisten lukeminen on mitä mainiointa ajantappoa. Saatat kuitenkin artikkeleita selatessasi syyllistyä pelkkään hajanaiseen silmäilyyn. Katse harhailee tekstiä pitkin F:n muotoista rataa aivojesi etsiessä tekstin oleellisia osia tai yrittäessä päättää onko teksti lukemisen arvoista. Tämä harmittomalta vaikuttava tapa voi kuitenkin vaikeuttaa keskittymistä kokonaisen tekstin lukemiseen ja keskittymiseen ylipäätään. Onko sinulla nyt hankaluuksia potkia itseäsi lukemaan tämän tekstin jokainen lause, eikä siis siksi, että teksti olisi erityisen huono.

Mikäli kulutat aikaasi kännykkäpelejä pelaten, heitän tähän muutaman melko tuomitsevaan sävyyn jäsennellyn kysymyksen pohdittavaksi. Mitä sinulle on pelaamistasi peleistä jäänyt käteen, oletko oppinut jotain uutta? Jos tapat aikaasi kännykkäpeleihin, tapatko kenties kaiken ylimääräisen aikasi? Kun olet päässyt pelistä jyvälle, (esimerkiksi ratkaissut miten 2048:aa on optimaalisinta pelata) onko pelissä enään mitään saavutettavaa? Oletko riippuvainen? Saatko pelistä "sosiaalista pääomaa", eli onko pelistä keskusteltavaa ystäviesi kanssa? Onko peli niin yksinkertainen, että luultavasti apinan voisi kouluttaa pelaamaan sitä?

Vietämme itsemme kanssa ison osan elämästämme. On huolestuttavaa, jos vartti itsemme kanssa vietettynä on monelle meille tuskaista. Suosittelen lämpimästi pelkän oleskelun kokeilemista. Oman kännykän käytön tarkkailu ja mahdollinen rajoittaminen on hyvää tiedostamisen ja itsekurin harjoittelua. Kännyköiden markkinointi ja -analyysiyhtiö Flurryn mukaan kännykkäriippuvainen avaa aplikaation vähintään 60 kertaa päivässä. Normaali käyttäjä tyytyy alle kuuteentoista avaukseen. Uskallatko pitää kirjaa?

Vielä lyhyesti näin lopuksi: Dr Linda Henkelin tutkimuksessa yliopisto-opiskelijat vierailivat taidenäyttelyssä. Ne oppilaat, jotka ottivat vierailun aikana kuvia, muistivat vierailustaan vähemmän.

Äänestin kokoomusta

Lukiossani järjestettiin viime kunnallisvaaleissa nuorten ehdokkaiden vaalipaneeli. Paneelin lopuksi yleisö saattoi esittää kysymyksiä haluamilleen ehdokkaille. Nousin jumppasalin lattialta rinta rottingilla ja lauoin mikrofooniin kokoomuksen nuorelle ehdokkaalle kömpelön ja typerästi muotoillun kysymyksen, jonka ainoana tarkoituksena oli laulaa minua kokeneempi politiikan tuntija suohon urhoollisena vasemmistolaisena taistelijana. 

Nyt herään joka yö tuohon painajaiseen häpeillen. Häpeillen siksi, että epäkypsällä asenteellani oletin kannattavani ainoaa varteenotettavaa puoluelinjaa antamatta kokoomuksen edustajan vastauksen koskaan horjuuttaa kantaani. Häpeillen siksi, että oletin saman rohdon toimivan vaaleista ja taloustilanteesta riippumatta. Ja siksi, että tuolloin minulle jokainen kokoomuslainen oli verta imevä massikeisari. (Tämä kyseinen teksti ei ole kuitenkaan kokoomuslaisuuden puolustuspuhe!)

Kirjoitin tuolloin Aamulehden yleisönosastolle vaalien pinnallisuudesta ja siitä kuinka kevyesti teemme poliittisen valintamme. Sittemmin olen todennut, että tietämättömyytemme ei niinkään ole tuomittavaa. Emme voi olettaa jokaisen äänestysoikeudellisen koluavan läpi objektiivisesti koko puoluekentää. Kuitenkin seuraava Ville Niinistön facebook-päivitys koskien muodustunutta hallitusta (PersKeKo) sai minut heräämään toisenlaiseen meitä alati ympäröivään ongelmaan.

"Suomi vuonna 2015. Olen hiukan huolissani siitä, että muistetaanko tässä asetelmassa erilaiset suomalaiset: eläkeläiset, lapsiperheet, opiskelijat, nuoret, lapset, naiset, miehet, maahanmuuttajat, työttömät ja erilaiset työntekijäryhmät."

Vaikka Ville Niinistö on varmasti asiantunteva poliitikko, pidän kommenttia ilmeisen lapsellisena, yksinkertaistavana ja typeränä. 1 680 000 suomalaista on antanut äänensä näille hallituksessa istuville puolueille, jotka nyt uhkaavat jättää huomiotta jokaisen suomalaisen. Ikävä kyllä vaikuttaisi siltä, että meille poliittisen kentän ääripäistä toinen puoli vaikuttaa aina joukolta tyhmiä Luciferin kätyreitä.
Minulta on kestänyt pitkän aikaa ymmärtää, että jokaisella puolueella on vilpittömästi tähtäimessä suomalaisen yhteiskunnan hyvinvointi. Uppimielinen ennakkoasenne ja muiden puolueiden demonisointi eivät luo kestävää kuvaa todellisuudesta, ovat osoitus tietämyksemme yliarvioinnista, eivätkä kannusta vastaanottavaiseen ja ymmärtäväiseen keskustelukulttuuriin saati sitten mielensä muuttamiseen.

Tästä ahdasmielisyydestä haluan henkilökahtaisesti irtisanoutua. Vaalien alla jalona tavoitteenani oli lukea läpi kaikkien suurten puolueiden vaaliohjelmat. Ajan ja kiinnostuksen puutteen vuoksi päädyin lukemaan vihreiden, vasemmistoliiton, keskustan, kokoomuksen ja piraattipuolueen ohjelmat. Lisäksi katsoin Ville Niinistön ja Alexander Stubbin vaalitentit.

Tässä lyhyt ja kaikin puolin virheellinen oma summaukseni puolueohjelmien teeseistä. Vihreiden tarjoama malli työpaikkojen luontiin uusiutuvan energian ympärille ammuttiin vaalitentissä täyteen reikiä ja mielestäni ydinvoima on semi jees. Vasemmistoliitto ajoi yhteiskunnalle liian kallista linjaa ottaen huomioon vuotuisen kestävyysvajeemme. Keskustan vaaliohjelmasta en saanut paljoakaan konkretiaa raavittua irti. Piraattipuolueen ohjelma oli sisällöllisesti aivan liian niukka.

Jos itse äänestit toisin, et äänestänyt väärin, äänestit toisin. Tiedostan, että kokoomuksen kaapissa lymyilee iso mörkö, joka hokee taukoamatta maanisesti "Jokainen on oman onnensa seppä". Kuitenkin kokoomus ajoi käsitykseni mukaan tiukimpia leikkauksia ja tehokkaimpia ratkaisuja työpaikkojen luomiseksi, lääkkeeksi nykyiseen velkatilanteeseemme.

Tavoitteenani oli olla mahdollisimman puolueeton. Ja kuten jo huomasitkin, en elä kuin opetan. Minun olisi tullut antaa mahdollisuus lopuille puolueille, sillä käsitykseni esimerkiksi perussuomalaisiin perustuu pitkälti median ja sosiaalisen kuplani sylkemään peukaloheurestiikkaan. Summaukseni on kaikkea muuta kuin mitä puolueet todellisuudessa ja kokonaisuudessaan edustavat.

Vain koska puolue olisi kanssani eri mieltä kehitysavusta, tasavertaisesta avioliittolaista, ydinvoimasta tai maahanmuuttopolitiikasta, ei tarkoita että he edustaisivat joko konservatiivisia juntteja tai goji-marjoja popsivia talonvaltaajia. Näiden kysymysten taustalla saattaa jokaisella puolueella olla kokonaisuus, joka hallituksessa soveltuessaan tuottaisi eniten hyvinvointia Suomeen. Mene ja tiedä. Kun seuraavan kerran suustani pulpahtaa solvaus persuja kohtaan, koitan muistuttaa itseäni siitä tosiasiasta, että en tiedä heidän poliittisesta linjastaan tarpeeksi, jotta kyseinen solvaus olisi oikeutettu. Näin myös Teuvo Hakkaraisen kohdalla.

Näissä vaaleissa äänestin kokoomusta, seuraavissa kenties jotakuta muuta. Haluan elää maailmassa, jossa voin sanoa "Äänestin muuten näissä vaaleissa puoluetta X", ilman, että ympäröimäni ilma täyttyy pelonsekaisesta naurusta ja sukulaisten suusta pursuavasta kahvista. On syytä muistaa, että vastaava avoinmielisyys on sovellettavissa myös politiikan ulkopuolelle.

Miksi en äänestä - Argumenttien purku läpällä

Olen pidemmän aikaa halunnut harjoittaa läpällä skeptistä/argumentatiivista lihasta ottamalla netin syövereistä tekstipätkän ja anaalisoimalla sen argumentit perin pohjin. Aikaansaamattomuuteni tekstin suhteen päättyi täysin, kun vastaan tuli tämä kyseinen blogiteksti .CAPSLOCK pätkät tekstin seassa ovat kommenttejani. ON TÄRKEÄ huomauttaa, että en ole täysin eri mieltä tekstin kanssa. Minua ei varsinaisesti kiinnosta äänestääkö kukaan, mutta ehdottomasti olen kiinnostunut tätä väitettä tukevista argumenteista. ENKÄ halua ottaa asiaa turhan tosissaini muutenkaan. Jos jotakuta ei esimerkiksi kiinnosta äänestää, se on mielestäni ihan fine. Enkä antanut itsekään kauheasti ajatuksille aikaa.

http://www.lily.fi/blogit/white-trash-disease/miksi-en-aanesta

Vaalit lähestyy! Arvatkaas mitä, tälläkin kertaa kierrän vaalikojut kaukaa. Kirjoittaessani nelisen vuotta sitten, etten äänestä, sain kunnon palauteryöpyn niskaani. Koska kuulemma pitää. Kansalaisvelvollisuus. Ainoa keino vaikuttaa.  HYVÄ POINTTI, MITÄÄN EI TULISI OTTAA ITSESTÄÄNSELVYYTENÄ, MUTTA JÄIKÖ VASTAVÄITTEISTÄ MUUTA MIELEEN?

Olet vielä niin nuori. Nyt kun saavutin maagisen, luovien ja sekaisin olevien ihmisten karsimisiän, 27 vuotta, olen kenties jo hieman uskottavampi argumentoija. Edes ikäni puolesta. IKÄ EI TOIMI AIHEESSA AUKTORITEETTINÄ. AUKTORITEETTIIN VAADITAAN ALAN (USEIN AKATEEMISTA) TUNTEMUSTA, EIKÄ SE SILLOINKAAN TAKAA ARGUMENTIN TODENPERÄISYYTTÄ TAI LAATUA.

En äänestä monista syistä. En ole siis nukkuvien puolueessa, jonka jäsenillä on yksinkertaisesti liian darra lähteäkseen vaaliuurnille. Minä en äänestä, koska olen ajatellut asiaa, mutta en ole löytänyt sille omalla kohdallani yhtään ainuttakaan tarpeeksi painavaa perustelua. MUISTUTAN, ETTÄ AJATTELUSI TULOKSENA SIVUUTAT SUORAN DEMOKRAATTISEN VALTION YHDEN MERKITTÄVIMMISTÄ YKSILÖLLEEN TARJOAMISTA OIKEUKSISTA. VERT. JOS EMME SAISI ÄÄNESTÄÄ.

1. En äänestä, koska tarjolla ei ole ainuttakaan ehdokasta, jonka kanssa olisin 100% samaa mieltä asioista. 80% samaa mieltä asioista ei riitä, sillä uupuvat prosentit saattavat olla juuri niitä ratkaisevia ärsytyksen aiheita. NIMEÄ IHMINEN TUNTEMAMME UNIVERSUMIN SEITSEMÄSTÄ MILJARDISTA IHMISESTÄ, JONKA KANSSA OLET 100% SAMAA MIELTÄ? TAI VAIKKA SE 80% KAHDEKSANKYMMENTÄ PROSENTTIA KUULOSTAA VALLAN MAINIOLTA OTTAEN HUOMIOON, ETTÄ MUODOSTAN POLIITTISEN KANTANI KYSYMYKSEEN KUIN KYSYMYKSEEN INTUIITIIVISESTI ILMAN SEN KUMMEMPAA TILASTOLLISTA TUNTEMUSTA AIHEESTA. ENNEN KAIKKEA HALUAN EHDOKKAANI LÖYTÄVÄN PARHAAN RATKAISUN, JOKA EI VÄLTTÄMÄTTÄ OLISI KUITENKAAN OMANI.
2. En äänestä, sillä en koe yhteenkuuluvuutta yhdenkään puolueen kanssa. Joidenkin puolueiden agendalla on hyviä pointteja, mutta jokaisella puolueella on listallaan sellaisia asioita, joiden takana en itse pysty seisomaan selkä suorassa. "Ihan hyvä" ei ole riittävä. VALIDI POINTTI, MUTTA SILLÄ OLETUKSELLA, ETTÄ VASTAAVAAN ARGUMENTTIIN PÄÄTYESSÄSI OLET LUKENUT KAIKKIEN PUOLUEIDEN PUOLUEOHJELMAN, VÄHINTÄÄN KOKONAAN. SAMAN PUOLUEIDEN EHDOKKAIDEN KESKEN ON MYÖS EROJA
3. En äänestä, koska en kaipaa itse juuri mihinkään konkreettisiin asioihin muutosta. Niihin asioihin, joihin en ole omassa elämässäni tyytyväinen, yritän löytää ratkaisun omasta tekemisestäni. En odota kenenkään tekevän päätöksiä puolestani. TÄMÄ EI OLE RISTIRIIDASSA SEN KANSSA ETTÄ ÄÄNESTÄISIT JA PÄÄTÖKSIÄ TEHDÄÄN PUOLESTASI JATKUVASTI.
4. En äänestä, koska olen juuri nyt kaikkien yhteiskunnan sosiaalisten tukijärjestelmien ulkopuolella, eivätkä suurempia ryhmiä (esim. lapsiperheet, työttömät, opiskelijat..) koskevat päätökset etuuksista ja avustuksista vaikuta elämääni millään lailla. "OLEN ELÄNYT KYMMENISEN VUOTTA ELÄMÄSTÄNI SOSIAALITUELLA, JONKA JÄLKEEN VIELÄ KOLMISEN VUOTTA OPINTOTUELLA." POLITIIKKA ON ENEMMÄNKIN KUIN SOSIAALISET TUKIJÄRJESTELMÄT. TÄMÄ LINKKI VOI OLLA VAIKEA NÄHDÄ, MUTTA YMPÄRILLÄSI TEHTÄVÄT PÄÄTÖKSET VAIKUTTAVAT ELÄMÄÄSI, MAINITAKSENI ESIMERKIKSI INFRASTRUKTUURI JA AMMATTILIITTOJEN AJAMAT PALKANKOROTUKSET.
5. En äänestä, koska en koe olevani oikea ihminen päättämään sellaisten ihmisryhmien puolesta, joihin en itse kuulu. En haluaisi ottaa kantaa ehdokkaan kautta asioihin, joista minulla ei ole tarpeeksi tietoa tai kokemusta (em. lapsiperheet, työttömät, opiskelijat). TUSKIN OLET OIKEA IHMINEN PÄÄTTÄMÄÄN IHMISRYHMIEN PUOLESTA, JOIHIN ET ITSE KUULU, SIKSI EHDOLLA ON JOKU MUU. KEHNONA ARGUMENTTINA: VAIKKA OLEN KIRJOITTANUT YHTEISKUNTAOPIN KIRJOITUKSISSA, KOEN VAHVASTI, ETTÄ MINULLA EI OLE TARPEEKSI TIETOA TAI KOKEMUSTA MISTÄÄN POLITIIKAN OSA-ALUEESTA. SIKSI HALUAN, ETTÄ SINNE VALITTAISIIN IHMISIÄ, JOILLA OLISI EDES VÄHÄN, EI MITÄÄN KIHNIÖN LIHAMESTAREITA.

Kaikkein suurin syyni olla äänestämättä on se, että keikun äärivasemmiston ja äärioikeiston välillä tilanteesta riippuen. PERUSTUUKO TÄMÄ KEIKKUMINEN FAKTOIHIN JA/TAI TILASTOIHIN POHJATTUUN POHDINTAAN, VAI MUTUTUNTUMAAN? Olen elänyt kymmenisen vuotta elämästäni sosiaalituella, jonka jälkeen vielä kolmisen vuotta opintotuella. Olen ikuisesti kiitollinen Suomen valtiolle tästä rahallisesta tuesta, jota ilman perheemme ei olisi selviytynyt. Ymmärrän oman perheeni kokemuksen kautta pitkäaikaistyöttömiä, maahanmuuttajia ja syrjäytyneitä, joiden vaatimaton arkielämä on pitkälti kiinni sossun työntekijöiden päätöksistä. Tämän vuoksi olen aina maksanut veroni suorastaan innolla. Ajattelen, että maksan valtiolle lainaani takaisin korkojen kera. Ja että elätän äitiäni, joka on edelleen työttömänä. EI KOMMENTOITAVAA.

Toisaalta taas minulla on myös kokemusta siitä, miten yhteiskunnan tarjoamasta ilmaisesta koulutuksesta ja muista tukirakenteiden puitteista voi luoda itselleen uran ja menestyksekkään elämän muutenkin. Mentaliteettini on, että jokainen on oman onnensa seppä. Elämästään saa juuri sellaista kuin haluaa tekemällä oikeita päätöksiä elämässään ja yrittämällä kovempaa kuin muut. EI, TÄMÄ EI NYT KÄY. ON TILASTOLLISESTI SELVÄÄ, ETTÄ KÖYHISTÄ PERHEISTÄ TULEVIEN KOKO SOSIOEGONOMINEN LÄHTÖKOHTA ON TÄTÄ AJATUSTA VASTAAN JA ETTÄ MERKITTÄVILTÄ OSIN VAURAUS PERIYTYY.

Omasta menestyksestä vastaavasti sakotetaan jyrkällä progressiivisella verotuksella, tulorajoilla ja perintöveroilla vain muutamia mainitakseni. TÄMÄ MENESTYS ON OSALTAAN TOTEUTUNUT JUURI NÄIDEN VEROJEN JA NIIDEN YLLÄPITÄMÄN JÄRJESTELMÄN ANSIOSTA. YRITYKSET JOIDEN MASSIKEISARIT TAHKOVAT RAHAA, EIVÄT OLE SYSTEEMIN KAIKKILLE TARJOAMASTA TURVASTA (TERVEYS, KOULUTUS JNE.) HYÖDYISTÄ ERILLÄÄN. IHMISEN ONNELLISUUS EI MERKITTÄVÄSTI KASVA TULOJEN KASVAESSA YLI 75 TUHANNEN VUOSITULOILLE, JOTEN KAIKKI SEN YLITTÄVÄ NIIN RANKALLE PROGEVEROLLE ETTÄ HEILAHTAA.
Yhteiskunnan missiona on tasapäistäminen, joka tukee järjestelmän väärinkäyttäjiä ja rankaisee heitä, jotka ovat pelanneet korttinsa oikein. SAANKO KONKREETTISTA ESIMERKKIÄ?

Nämä sanottuani olen edelleen vakaasti sitä mieltä, ettei äänestämällä valitettavasti voi vaikuttaa. EN EPÄILE HETKEÄKÄÄN, VAKUUTTAVA ARGUMENTTI. Omilla elämänvalinnoillaan sen sijaan voi, ainakin oman elämänsä tärkeimmän ihmisen elämään, sinun omaasi. Vaikka voisin pohtia syvällisesti poliittisia päätöksiä tai seurata aktiivisesti poliittista kenttää, käytän tuon ajan mielummin itseni sivistämiseen, viihdyttämiseen, treenauttamiseen, työntekoon tai vaikkapa tämän postauksen kirjoittamiseen. KOKEILE JOSKUS. Kaikista näistä asioista on minulle konkreettista hyötyä, ehdokkaan läpipääsystä ei. JOS EHDOKKAASI VALITAAN ON HÄN 199 KANSANEDUSTAJAN KANSSA POLIITTISEN PÄÄTÖKSENTEKOMME KESKIÖSSÄ, KENTIES MINISTERINÄ, JA POLIITTINEN PÄÄTÖKSENTEKO JA ESIMERKIKSI HALLITUSPUOLUEIDEN LINJA VAIKUTTAA SINUN ELÄMÄÄSI, KENTIES PIENIN, MUTTA VARMOIN TAVOIN. OLEMME ELÄNEET VIIMEISET KAHDEKSAN VUOTTA LAMAA KANSANTALOUTENA, JA SE ON VAIKUTTANUT MONEN ELÄMÄÄN, JA NE IHMISET JOTKA RATKAISUJA ETSIVÄT, OVAT ÄÄNESI PÄÄSSÄ.

Saa olla vapaasti eri mieltä, uurnalle se ei minua vieläkään saa. TOTTA, VAHVA ARGUMENTTI. Toivon kovasti, että ikäargumentit jätettäisiin tällä kertaa kommenttiboksin ulkopuolelle, kiitos. MUTTA, MUTTA ITSE VETOSIT SIIHEN?

Kirjoitustehtävä - Kolmiodraama

Veera, Sini ja Petra istuvat pöydän äärellä.

VEERA

Haluan oikeesti kokeilla tätä. Me tehtiin näin viime keskiviikkona parin joukkuelaisen kanssa. Eli ideana on, että me voitaisiin kaikki puhua suumme puhtaaksi, rakentavassa mielessä. Meillä on piirteitä mikä toisia ärsyttää, tai ihan vaan vaikka sanontoja, jotka on meille tyypillisiä. Kaikkea hyvää ja rakentavaa toisistamme saa tottakai sanoa.

SINI

Mä en kyllä nyt ihan tajua, miksi meidän pitäisi haukkua toisiamme?

VEERA

Ei varsinaisesti haukkua, pikemminkin paljastaa kyseenalaisia asioita meistä. Se on tosi avartavaa. Me ollaan ihan sokeita asiolle, jotka muita saattaa ärsyttää. Voidaan aloittaa vaikka musta.

PETRA

Siis, anna jokin esimerkki.

VEERA

No esimerkiksi torstaina en päässytkään katsomaan sitä leffaa. Tiuskasit viestillä tosi töykeen vastauksen, vaikka en voinut asialle mitään.

PETRA

Kai se nyt ottaa päähän, kun peruit sovitun jutun.

SINI

Toi on kyllä ihan totta, tiuskit aika usein tollasissa asioissa. Ei tarvitse asettua mitenkään muiden yläpuolelle.

PETRA

Te haluatte vaan aukoa päätänne mulle.

VEERA

Ei, ei. Tätä just tarkotin, näistä asioista voi oppia. Voit koittaa olla maltillisempi ja pyrkiä ymmärtämään tilannetta. Tiuskimisesta ei ole mitään hyötyä.

PETRA

Sulla on tosi falski ja naseva lauluääni.

VEERA

Mitä?

PETRA

Niin. Senkö sä halusit kuulla?

VEERA

No toi nyt ei varsinaisesti liity tähän. Se voi kuullostaa susta falskilta.

SINI

Nyt kun sanoit, niin oot kyllä oikeessa. Vähän semmonen honottava värinä tavallaan.

PETRA

Niin just.

VEERA

No tuleeko teille mieleen jotain mun hokemaa juttua? Esimerkiksi Sini sä sanot "jummijammi" sillä sun omalla tavalla tosi usein.

SINI

No kyllähän mä sen tiedän. Ei tule susta kyllä mitään mieleen. Mutta, saanko mä sanoa? Pistin merkille, että kun mainitsin puhelimessa siitä mun tulevasta Lapin matkasta, niin heti rupesit puhumaan vain sun lomasta Portugalissa. Ihan ku mua ei olisi paikalla.

VEERA

Oikeasti?

SINI

Joo. Tosi usein sä alat paahtamaan jostain sulle tärkeästä asiasta ja unohdat muut siinä samalla. Luulisi sun huomaavan.

PETRA

(Sinille)

Sulla taas on tapana väittää vastaan tosi monesta asiata, vähän samalla lailla. Etkä sä muuten koskaan vastaa puhelimeen.

SINI

Ehkä en vastaa, koska vain valittaisit taas Saulista.

PETRA

Ja sä aina valitat ettei sulla ole ketään.

VEERA

Lopettakaa.

PETRA

Tähän lähti hyvin käyntiin. Tosi avartavaa. Minä käyn nyt röökillä.