Toinen Joonan kirja

Toinen Joonan kirja

Koitti aika viikonlopun ja päivä ennen Jumalan asettamaa lepopäivää kerääntyivät yhteen Joona ja hänen ystävänsä nauttimaan päihdyttäviä aineita. Nuorin joukosta, Sakari Jyrin poika, oli ensimmäisiä kertoja kyseisessä tilanteessa siispä hyvin innokas ja varma sanoissaan. Hänen lisäkseen huomiota herätti myös Mohammed, Ahmedin poika. Mohammed keräsi katseita, sillä hän oli monille tuntematon ja ulkonäöltään jostain tämän maanosan ulkopuolelta. Hän ei nauttinut päihdyttäviä aineita, sillä oli paaston, ramadanin aika. 

Eipä aikaakaan, kun hän ja Sakari alkoivat haastelemaan arkipäiväisistä asioista Joonan keittiössä. Sakarikin oli kiinnostunut kovin ystävyksensä Mohammedin taustoista. Sakari kysyi päätään kallistellen: "Sinullahan on tämä maradan. Et kai jätä täysin syömättä?" Tähän Mohammed tokaisi: "Auringon laskettua voi syödä. Tarkemmin ottaen, sen laskettua Turkissa, lähimmässä islamilaisessa valtiossa. Vanhukset tai..." "Miksi ihmeessä?" Sakari keskeytti hänet kovaan ääneen. Tämä annettakoon anteeksi nautintoaineiden johdosta. "Kunnioittaakseni Allahia ja asettaakseni itseni köyhän asemeen." Joona kysyi käydessään jääkaapilla: "Eikös teidän tule lahjoittaa tietty osa ansioistanne köyhille? Ja neljä vai kolme muutakin säädöstä?" Mohammed vastasi: "Kyllä. Totisesti, viisi säädöstä. Jos teitä miellyttää kuulla, niin ne ovat usko yhteen Allahiin ja hänen profeettaansa Mohammediin, viisi ruokousta päivittäin, ramadan, tietty osa ansioista köyhille sekä pyhiinvaellus Mekkaan. Shahada, salat, sawn, zakat, hajj."

"Koskevatko ne naisia myös?", kysyi Sakari kulmiaan nostaen. "Kuinka niin?", Mohammed haasteli. "Ajattelin vain kun, no, naisen asema ei tunnu olevan oikein kohdallaan. Niin minun annetaan olettaa.", vastasi Sakari. Mohammad Ahmedin poika vastasi: "Sakari, veli hyvä. Jos et pahaita mieltäsi, haluaisin oikaista ja moittia asennattasi näillä valituilla sanoilla. Totisesti, ymmärrättäenkin näette asian laidan omalta kantiltanne. Näette, että altistamme naisia säännöksillämme ja näette sen vielläpä perustellusti. Minä näen asian aivan toisin. Meidät on molemmat kasvatettu eri kulttuureihin, niinpä omaksumme sen omaksemme. Uskot, että länsimainen kulttuuri antaa kaikille vapauden toteuttaa itseään, onhan kulttuurisi perin yksilökeskeinen. Oletko koskaan katsonut kolikon toiselle puolelle? Eikö naisenne todella ole alistettuina?"

"Ette peitä naisten kasvoja huivilla, vaan peitätte sen meikillä. Ette peitä heidän vartaloaan jilbabiin, vaan peitätte ne vartaloa myötäileviin toppeihin." Mohammed jatkoi tulisesti. "Totisesti, siinä missä kulttuurini käsitys naisista pohjaa pyhään kirjaan ja perinteeseen, teillä se pohjaa naistenlehtien ja mainoksien alipainoisiin muokattuihin malleihin. Naisen tulee olla kaunis, langen laiha ja koulutettu. Tässä mielessä, näen naisenne hyvinkin alistetuiksi, vaikka se kuulloille korville kuuluisikin. Jos nainen haluaa kunnioittaa kulttuuriaan, uskontoaan, perhettään, hän pukeutuu tapojemme mukaan. Mitä te edustatte ja miten? Totisesti, pyydän syvästi anteeksi tahdittomuuttani. Maailman mustavalkoisuus saa minut kiihtymään. En sano, ettei kulttuuriani saisi kritisoida. Sitä tuleekin kritisoida, mutta yhtä lailla se koskee länsimaista kulttuuria."

Joonan ääni kuului äkisti toisesta huoneesta: "Huhun mukaan on paikalle soitettu virkavallan edustajia. Kehotan niitä, jotka eivät lain suosimaa ikää ole täyttäneet, poistumaan mitä pikimmiten."

Ja niin erosivat Sakarin ja Mohammedin tiet.