Ohjelmapuheeni äidinkieleen huomiselle sanamäärän puitteissa
Parhaillaan kohisee keskustelu Helsingin Guggenheim-museohankkeesta. Mielestäni hankkeen toteuttaminen olisi kalliiksi käyvä virhe, jonka varat voisi käyttää paremminkin.
Guggenheimia puolustettaessa sokaistutaan helposti ”ainutlaatuisesta tilaisuudesta” kehittää suomalaista arkkitehtuuria ja designia. En näe miten ulkomaalainen brändi edistäisi meidän etujamme, varsinkin kun näyttelyt eivät jää meidän päätettäviksemme.
Kyse on amerikkalaisten varman päälle pelatusta sijoituksesta, josta olemme jo maksaneet etukäteismaksun kahden miljoonan euron selvityksen muodossa. 140 miljoonaa euroa maksava rakennus jäisi meidän hoidettavaksemme ja pitääpä nimestä ”Guggenheim” vielä maksaa lisenssimaksuakin vuosittain.
Selvityksen mukaan vuosittain museossa vierailisi 500000 kävijää, esimerkiksi Kiasman kävijämäärä on vajaat 200000. Ovelta pulitetaan sisäänpääsystä hintaa hulppeat 12 euroa, jolla maksaa monen viikon kahvit. Näinkin optimistisen arvion jälkeen jäisi maksettavaa noin 10 miljoonaa vuosittain. Kun puhutaan näin suurista summista, voidaan kyseenalaistaa museon lisäämän turismin hyödyt suhteessa menoihin.
Jo 22 kaupunkia on kieltäytynyt tästä ainutlaatuisesta tilaisuudesta. Meillä on käsissämme suurempia ongelmia, kuin Helsingin näkyvyys maailmalla. Pääkaupunkiseudulla on jo nyt monia loistavia mahdollisuuksia taiteesta kiinnostuneille, mutta missä mahdollisuudet nuorille työhön tai vanhuksille kattavaan hoitoon?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti