lauantai 26. toukokuuta 2012

Eutanasia

Hurraahuuto vihreille heidän nostettuaan eutanasia eduskuntaan käsiteltäväksi. Kun kansan mielipide on näin selvä ja yhteiskuntamme entistäkin individualistisempi, tulee eutanasia lyömään itsensä läpi. Kysymys kuuluu, koska näin tapahtuu.

Homokeskustelusta nousi ilmi, kuinka raamatusta nostetaan tarvittava argumentti kyseenalaisten ja järjettömien jäädessä sivuun. Nyt vedotaan elämän pyhyyteen ja ihmiseen jumalan kuvana. Fakta on, etteivät kaikki usko jumalaan. Uskovaiset riistävät vakaumuksellaan toiselta mahdollisuuden päättää oma elämänsä.
Mielestäni eettisiä ongelmia, joissa valtiolla on rooli, tulisi punnita etiikan mukaan, eikä kristillisen etiikan mukaan.

Esimerkiksi kristillisdemokraatit väittävät eutanasian olevan jumalaa leikkimistä. Emmekö jo leiki jumalaa väistämällä kuolemaa esimerkiksi lääkkeillä, hengityskoneilla ja tekokeinoisella koomalla. Toiseen suuntaan tämä jumalan leikkiminen on sallittua, mutta kuolemasta puhuttaessa se on ei ei.

Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Päivi Räsänen hyväksyy eutanasian korvikkeeksi nukuttamisen kuolemaan asti. Eutanasiasta se eroaa vain muotoseikalla. Eikö se olisi jumalaa leikkimistä? Ratkaisu tuntuu kaksinaismoraalistiselta.

Uskallan kyseenalaistaa monien uskovaisten vakaumuksen eutanasiaa vastaan, jos he joutuisivat kohtaamaan neliraajahalvautumisen tai äärimmäisen kovat kivut. Puhumme niin kovasta kivusta, että potilas haluaa kuolla. Potilaan kärsimykset heijastuvat suoraan lähimmäisiin. Olisi sietämätöntä katsoa lähimmäiseni kärsivän ja toivovansa kuolemaa. Äärimmäiseen kipuun soisi mahdollisuudeksi äärimmäisen vaihtoehdon.

Satu Sipilä (AL 26.5) esittää sairaanhoitajana ratkaisuja moniin tapauksiin, kuten tekniikan, kehittyneen lääkityksen, avustajat ja läheiset. Nämä eivät kuitenkaan takaa kaikkien onnellista tai kivutonta elämää. Jokainen tilanne on niin yksilöllinen, ettei niihin kaikkiin löydy ratkaisua.

Perusteena eutanasiaa vastaan on käytetty mahdollista saattohoidon kehityksen jarruuntumista. Saattohoidon kehittäminen tuskin jarruuntuisi. Päinvastoin keskustelu suuntautuu myös saattohoidon kehitykseen. Eutanasiasta ei tulisi yleinen automaatio, vaan harvinainen ja perusteltu lopputulema.

Suomalaisista noin 77 prosenttia kuuluu kirkkoon ja noin 80 prosenttia kannattaa eutanasiaa. Ihmisen päätäntävalta omasta elämästä näyttäisi yliajavan kristilliset perusteet. Vaikka tämä individualistinen toteamus saattaa vaikuttaa joistakin ahdasmieliseltä, se on tätä päivää.

Uskon, että eutanasia tullaan hyväksymään ennemmin tai myöhemmin. Toivon, että ennemmin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti