PETTERI
Minä olin ihmissusi. Jahtasin vaaleahiuksisia tyttöjä metsässä. Kun olin saanut kolme tyttöä kiinni, selvisi, että he olivat enkeleita, ja minä rupesin parittamaan niitä. (naurua) Yksi niistä tytöistä oli mun äiti, tai ei se äitiltä näyttänyt, mutta unissa vaan tietää, että kuka on kuka. En minä tiiä näyttikö äiti enkeliltä. En oikee osaa sanoa vanhemmista naisista sillä lailla, varsinkaan äitistä. Hyi olkoon. (naurua) Äiti ei ollut enkeli. Äiti oli tyhmä. Jos minä näkisin äitin, niin sanoisin... minä sanoisin varmaan, että haista vittu. (hymyilee) Joo, niin minä sanoisin. Haista vittu.
Ei äiti pahaa tarkottanu, koskaan, kai, ei. Äiti oli tyhmä ja tyhmät tekee tyhmiä ratkaisuja ja johtopäätöksiä. Koitat sanoa siitä, niin ne on liian tyhmiä tajuamaan. Vaikka ne sitten tajuaisikin, ne on silti tyhmiä ja tekee edelleen tyhmiä päätöksiä. Äiti oli tyhmä. Sain tarpeekseni. Lähdin pois.
Ilme ja olemus vakavoituu.
PETTERI
Töistä kotiin kirjallisuuden ääreen, työmatkalta kotiin pullon ääreen. Isä oli fiksu mies. Isä oli bisnesmies ja toi aina leivän pöytään. Asiallinen, vakava, tehokas. Aina hyvin pukeutunut. Kaikkea pitää perustella. Joskus näin isän hymyilevän, mutta se oli hänelle vaikeaa. Kai isän maailmankuva ei sallinut sitä. En tiedä. Pullo tarjosi sivuikkunan isälle, mutta siitä ikkunasta voi pudota.
Lauantai-iltana tulin myöhään kotiin. Isä tarttui rinnuksista ja painoi seinää vasten. (Tarttuu ilmaan imitoiden isäänsä) "Poika. Poika! Tiedätkö mitä? Millään... millään ei ole mitään merkitystä." (huutaen) Niin isä sanoi. Sen kanssa isä ei voinut elää. Isä hyppäsi ikkunasta. Minä lähdin pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti