Katulamput langettavat jykevät pyramidinsa pimeään syysiltaan. Hämäriä ääriviivoja piirtyy metsänreunan oksien kutomalle kankaalle. Varovainen sade soittaa pihan nurmea tasaisesti toistuvaan epätasaiseen rytmiin. Parvekkeen kaide ripottelee pisaroita Tiinan paljaille jaloille. Paksu kylpytakki luo lämpimän vaipan, jonka sisältä voi turvallisesti tarkkailla viipyvää iltaa.
Elämä on juhla
Tiina nostaa kahvikupin huulilleen ja puhaltaa höyryn tanssimaan. Hän sulkee silmänsä ja keskittyy. Kylmiin jalkoihin, jokaiseen vesipisaraan, jokaiseen sekuntiin, jotta ne eivät kiirehtisi pois. Tiina avaa silmänsä ja tarkistaa onko takapihalta jäänyt jotain näkemättä, onko kaikki paikallaan.
Anna minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa ne jotka voin ja viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan
Nuo ajatuksissa kaikuvat sanat löytyvät pienen rasian kannesta permanenttitussilla kirjoitettuna. Tiina avaa rasian ja tarkistaa että paperilappuja on 23. Hän tarttuu ensimmäiseen ja alkaa lukea sitä hitaasti antaen sanojen muodostaa merkityksensä, merkitysten nivoutua neuroneihin, neuronien koota lauseista Tiinalle kokonaisuus, kaikki.
Ei elämästä mitään jää eikä siitä mitään mukaansa saa. Kun sen tajuaa, tällaisen tavallisenkin minuutin arvo nousee aika kuulkaa paljon. Mutta ei ihminen parempaan pysty kuin mihin pystyy
Yksi kerrallaan laput nousevat hetkeksi erilleen muista ja painuvat taas tiukasti toisiinsa kiinni. Lainausten kirjoittajat ovat sekoittuneet muistissa toisiinsa, etunimet ja sukunimet päällekkäin ja ristiin, väärät kirjat väärillä kirjoittajilla ja toisinpäin. Mutta rasia säilyttää olennaisen, ajatukset.
Maailmankaikkeus antoi minulle lahjaksi elämän. Minä annan maailmankaikkeudelle vastalahjaksi ainutlaatuisen elämäni
Kaukana ohi ajavan auton kaiun kadottua on hyvä aloittaa. Ruutupaperi imee ahneena permanenttitussin laatimia sanoja. Hieman lisää kahvia, joka alkaa jäähtyä. Viimeiset kaksi sanaa. Valmis. Tiina sulkee Kari Hotakaisen Luonnon laki -kirjan sivun 205 kohdalta. Hän repäisee kirjoittamansa kaksi lausetta huolellisesti irti vihon sivulta ja laittaa lapun rasiaan muiden tekstien väliin. Järjestyksellä ei ole väliä.
Elämä ei tule koskaan valmiiksi eikä se valmista mihinkään. Elämä tulee puskista ja katoaa pelloille
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti