sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Paikka sankarille, jakso 1




Kuunnelma, joka tehdään vissii joskus moniosasena englanniks valmiiksi asti. Vahvasti Welcome to Night Valen innoittama.





Hyvää iltaa kuuntelijat. Minä olen Vince Green, kuuntelette Radio Meteoraa, tämä on uusi viikoittainen uutisohjelmamme Paikka sankarille. Ohjelmamme tavoitteena on muodostaa mahdollisimman selkeä kuva nyt noin vuoden kestäneeseen ilmiöön, niin kutsuttuun sarjakuvarikollisuuteen Ellsworthin kaupungissa. Jokainen mahdollinen paikallinen media on tarttunut aggressiivisesti aiheeseen uutisoinnin osalta, mutta pyrimme tässä ohjelmassa tekemään hahmoja tutuksi koko kuulijakunnallemme, sekä valottamaan näiden tunnettujen hahmojen historiaa ja mahdollisia motiiveja. Jokaisessa jaksossa käymme läpi viimeisimmät aiheeseemme liittyvät uutiset ja tutustumme yhteen rikolliseen kerrallaan. Tänään perehdymme Kolmikkoon, Trioon, Improvisoijiin, sillä heitä pidetään ilmiön lähtölaukauksena. Ennen sitä kartoitetaan kuitenkin viimeaikaisia uutisia.

Tällä viikolla poliisi tiedotti, että kuluneen vuoden aikana tehtyjen rikosilmoitusten määrä on noussut 5,3 prosenttia. Väkivaltarikosten määrä on kasvanut 6,2 prosenttia. Reach lehden toimittaja Rita Falcon arvosteli kolumnissaan tilastoja voimakkaasti. Hän uskoo ilmoitusten määrän vääristyvän, sillä kynnys ilmoittaa esimerkiksi murroista tai pahoinpitelystä on noussut. Yhä useampi rikos vaikuttaisi olevan organisoituneiden jengien, kuten Familyn, tekemiä. Varsinkin Family on tunnettu spraymaaleilla maalatuista uhkauksista kaduilla ja ryöstettyjen asuntojen seinillä. Teemoina näissä viesteissä toistuvat Jengin johtohahmoon, niin kutsuttuun Heisenbergiin liityvät viestit, sekä uhkaukset, joista useimmin toistuva lienee 'Talk = Die'. Spekulaatioon Heisenbergin nimestä ja sen merkityksestä palaamme myöhemmin. Näillä viesteillä on Falconin mukaan dramaattinen vaikutus rikosilmoitusten määrään, todennäköisen vakuutuskorvauksenkin menetyksen uhalla.

Maailman kesties tunnetuin katutaiteilija Banksy on mitä ilmeisimmin noteerannut tilanteemme ja ottanut Pyromaanin viimeisimpään teokseensa, olettaen, että teos on Banksyn. Lontoon Exeter Steet 17sta sijaitsevan Lyceum Theatren seinään ilmestyi viikonlopun aikana sapluunalla tehty graffiti, jossa Pyromaanin tunnusmerkkiä, netissä levinneeseen videosta tuttua maskia käyttävä mies pitää edessään kukkaa. Miehen pää on kääntyneenä oikealle, vastakkaiseen suuntaan kukkaa nähden. Etsiikö hän katseellaan jotakuta jolle antaa kukka? Etsiikö hän katseellaan löytämänsä kukan omistajaa? Katsooko hän, huomasiko joku hänen poimineen kukan? Haluaisiko hän jonkun huomaavan? Emme tiedä, mutta teos on yksinkertaisuudessaan pysähdyttävä ja koskettava.

Jälleen kerran on nostettu esille, ettei näitä rikollishahmoja tulisi nostaa jalustalle, myyttisiksi olennoiksi. Henkilökohtaisesti uskon, että näin on jo peruuttamattomasti päässyt käymään. Kuumimmat uutiset saavat näkyvyyttä, kuumimmat aiheet löytävät tiensä taiteeseen, kirjallisuuteen ja mediaan, eikä ilmiö ole pysäytettävissä. Tämän myyttisyyden voi purkaa vain poliisi takaamalla turvallisuutemme ja antamalla sarjakuvapahiksillemme kasvot. Kasvot, ei naamaria, ei nimeä vailla merkitystä, vaan nimi, josta yksin kaikki johtuu, kunkin hahmon kohdalla. Vaikka Banksyn teos jääkin todennäköisesti ilmiön merkkipaaluksi, kenties jonkinlaiseksi symboliksi, ovat katutaidetta jo pitkään värittäneet hahmoihin liittyvät aiheet. Useimmat kritisoivat ilmiön järjettömyyttä ja poliisin tehottomuutta yksinkertaisilla lausahduksilla, mutta kaduille on ilmestynyt myös suuria yksityiskohtaisia graffitityylisiä karikatyyreja. Näistä hyvänä esimerkkinä on alikulkusilta Violet Streetin laidalla lähellä konserttihallia. Kyseessä on kollaasi Ironmanista, Pyromaanista ja Sähkömiehestä. Tekstinä hahmojen alla on teksti 'The true face of humanity', jopa ihailevaan sävyyn, jos raotan henkilökohtaista tulkintaani. Tunnetusti hahmoihin liittyvää graffititaidetta pyyhitään nopeasti ja tehokkaasti, nimenomaan myyttisyyden lietsomiseen vedoten, mitä ilmeisimmin. Kaikki tallentuu kuitenkin Internetiin. Nettisivuillamme on linkki nettisivulle, joka kerää aktiivisesti hahmoihin liittyvää graffititaidetta, joka muuten valuisi puhdistusaineen mukana
unohduksiin.

Ilmiön lähtölaukaukseksi lasketaan yleisesti Trion ensimmäiset iskut puistoissa ympäri Ellsworthin kaupunkia viime vuoden kesäkuussa. Sittemmin poliisin tietoon on tullut kuukausittain Improvisoijien uhreja. Media on tarttunut aggressiivisesti uhrien tarinoihin, ja tapaukset saivat nopeasti laajaa mediahuomiota. Ne myös osaltaan laukaisivat vielä tähän päivään asti jatkuneen keskustelun nuorison ahdingosta.

”Ulkoilutin koiraani Taivaallisen rauhan aukiolla, kun pusikosta lähellä Westin patsasta syöksyi tumma hahmo. Ennen kuin tajusin, olin polvillani kolmen luultavasti nuoren miehen keskellä. Heillä oli yllään teatterityyliset maskit, jokaisella jonkinlainen musta läikkä tai merkki eri kohdassa. En osaa sanoa, mutta ne eivät olleet identtisiä. Jähmetyin, en osannut tehdä mitään. En osannut edes pelätä. 'Emme raiskaa sinua, mutta olethan hiljaa?' Tuijotin eteeni, kai ajattelin että tämä oli nyt tässä. Ehkä nyökkäsin. Sitten he kysyivät kysymyksiä. 'Uskotko jumalaan? Pitääkö miehen olla älykäs? Pidätkö pastasta? Käytätkö usein korkokenkiä?' Kai ne sairaat paskat saivat kangen kovaksi. Heilutin päätäni johonkin suuntaan kunkin kysymyksen jälkeen. Jack, koirani epätietoinen haukkuminen kuului jostain kaukaa, kuin jonkun kalvon takaa. Sitten minua potkaistiin viisi lujaa kertaa. Jäin siihen makaamaan."

Tämä katkelma on Anna Hawertin haastattelusta CCH:n ’Today in News’ tv-ohjelmasta. Hän oli tiettävästi ensimmäinen Artistien uhri. Muidenkin uhrien kertomukset seuraavat samaa kaavaa. He eivät käytä aseita, mutta ainakin yksi heistä osaa itsepuolustusta, sillä uhrit ovat tehokkaasti riisuttu mahdollisista aseista erinäisin lukoin.Merkittävin seikka kuitenkin on, kuten kenties tiedätte, että noin puolet Trion kohdanneista selviää säikähdyksellä. Kyllä-ei kysymyksiä seuraa eriasteista pahoinpitelyä tai Kolmikko poistuu juosten paikalta. Muutamat uhrit ovat kertonee, että yksi miehistä käski katsomaan silmiin ennen heidän poistumistaan paikalta. Improvisoijat ovat vieneet mukanaan poikkeuksetta kaikki aseet, jotka ovat löytäneet, mutta muuta he eivät tiettävästi ole varastaneet. Uhrit ovat olleet kaikenikäisiä 16 ikävuodesta ylöspäin, miehiä ja naisia. Vanhin uhri on ollut George Santer 64 vuoden iässä. Hänen vasen jalkansa murtui ja kädet olivat pahoin ruhjeilla. Sittemmin kuva Miesten maskeista on tarkentunut. Kussakin on musta maalattu viiru, yhdessä leuan alla, toisessa oikean kulmakarvan kohdalla, kolmannessa vasemman silmän alapuolella.



Tämän järjettömän toiminnan motiiveja on spekuloitu monelta eri taholta monesta eri kulmasta, mutta tuloksetta. Kenties pelkkä väkivaltaisuus olisi helpompaa selittää, pahoinpitelemättä jättäminen ei vaikuttaisi seuraavan mitään logiikkaa. On voitu esittää vain valistuneita arvauksia. Saavatko heikot osansa? Sattuvatko uhrit vain ärsyttämään? Heittävätkö he kolikkoa? Onko kyse vain Kellopeliappelsiinin innoittamasta kokeilusta? Emme tiedä. Vahvistuneesta puistojen valvonnasta huolimatta otamme suuren riskin astuessamme kaupunkimme puistoihin illan hämärtäessä.

Haluan kiittää kaikkia kuuntelijoitamme. Seuraavaksi Dj Forsaker johdattaa teidät pehmeiden ääniaaltojen laguuniin, jossa lainehdimme seuraavan tunnin ajan. Olen Vince Green, tämä oli Paikka sankarille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti