Koulullani lienee jossain määrin hippi-hipster-strereotyyppinen kuva. Jotkut lisäävät listaan ylimielisyyden. En tiedä missä määrin strereotypiat esimerkiksi Rellun sadankurssin nirppanokista tai Sampon poliisiteipillä rajatuista hokariporukoista pitävät paikkansa, mutta omaa kouluani en pitäisi hippeyden tyyssijana. Kasvislinjan jono on julmetun pitkä, tupakkapaikkamme väki suhteellisen harvassa, kangaskasseja ja punapäitä riittää. Selittäisin tämän kuitenkin lähinnä tyttöjen suurella määrällä. Kangaskassit ja villasukat saattavat olla tavaramerkkimme, mutta selkeät hipit voidaan mielestäni laskea kahden käden sormilla.
Sana pehmolelupäivä saa kavereideni kulmakarvat kurtistumaan ja epäuskoisen hymyn huulille. Saman reaktion hyvin pitkälti saavat aikaan esimerkiksi vessareivit tai talvipäivä. Kuinka lapsellista ja typerää.
Mietitäänpä harmaata tylsää toimistoa, jossa ei ikinä tapahdu mitään. Entä jos eräänä päivänä kaikki toisivat lapsensa/lapsuutensa lelun tai pukeutuisivat vaikkapa toiseen ammattiin. Voi sitä riemun määrää kun Lauran virtahepo näyttää herttaiselta tai kun Tuomo on tuonut mukanaan palomiehen päähineen. Aulassa voisi soida musiikki ja tauolla voisi tanssahdella työkavereiden kanssa. Typerää ja lapsellista, vai rentouttavaa, hauskaa ja ryhmäyttävää? Naapuritoimistossa ainakin katsottaisiin pitkällä nenällä. Kellä on kiire aikuistua?
Erästä ystävääni otti päähän, kun kaikki tykkiläiset hehkuttivat Stagen esityksiä ja sitten lopullista voittoa. Monet kirjoittivat olevansa ylpeitä tykkiläisiä, vaikkemme itse olleet esiintymässä. Me kotisohvalta katsoneet emme tehneet mitään voiton eteen (mitä nyt ehkä äänestäneet). No, taistelimmeko me Suomen jääkiekkokullan eteen? Ei kukaan meistä ollut ilmaveivaamassa, mutta voi sitä päivitysten ja juhlijoiden määrää. Olimme kaikki voittajia, niin maan perkeleen ylpeitä sellaisia. Omalle porukalle on Stagen voitto tai Aamulehden kirjoitus suuri juttu, muut kummaksukoot.
Toista ystävääni otti päähän, kun ystävämme kanssa videoimme Kummelin sketsin "Luomisen tuskaa - Paha kurki!" kauppakeskus Siperian aukiolla. Huomautin, että jos kyseessä olisi ollut kaksi meille tuntematonta nuorta, olisi reaktio ollut kenties toinen. Saimme kuulla sen sijaan "vitun tykkiläiset". En kuitenkaan ristisi spontaanejä heittoja tykkiläisille ominaiseksi. On meillä vaahtokylpymmemme ja kattokonserttimme, mutta kuinka moni ottaa tempaukset mukaansa vapaa-ajalle? Kaveriporukassani ilmeni pelleilyä jo ennen Tykkiä seurakunnan porukoissa (joista osa edustaa nykyään molempia). Uskon aineksien olevan yksilöt, hyvä ryhmähenki ja jokin yhteennivova yhteisö. Soppa toimii hyvin yhdellä tai usealla aineksella.
En hyökkää ketään tai mitään vastaa, en tiedä tarkalleen mitä haluan sanoa. Opinahjossani on rutkasti taiteen saralla lahjakkaita nuoria, joilta olen oppinut paljon ja jotka potkivat minua eteenpäin. Silti karsastan ajatusta, että Tykissä olisi lahjakkuuksia suhteellisesti enemmän. Ehkä on taideaineiden mahdollisuuden takia, ehkä ei. Uskon lahjakkuuksien ja persoonien tulevan esille, koska koulumme tarjoaa siihen paljon mahdollisuuksia ja ilmapiirin, jossa toteuttaa itseään rohkeasti. Ehkä haluan vain sanoa, että Tool on hyvä bändi.
keskiviikko 28. joulukuuta 2011
perjantai 7. lokakuuta 2011
YH tunnin antimia
YH tunnilla ja kahvila Anitassa väsätty.
Tarkalleen en tiedä mitä tällä haluan sanoa.
>> Rick Gallard, nimi, jonka me kaikki tunnemme. Mies, joka muutti politiikan suunnan pysyvästi. Rajoitetun demokratian messias. Vuosien huolella haalitulla tahrattomalla maineellaa hän teki itsensä lisäksi tunnetuksi myöhemmin Gallardin menetelmäksi ristityn kaavion. Politiikka oli ajautunut umpikujaan, ääripäiden vastakkainasetteluun. Voittaja ei ollut se, joka punnitsisi kumpaakin näkökulmaa, vaan se, joka huutaisi omansa lujempaa. Yksinkertaisesti asettamalla esimerkiksi kannabiksen laillistamista koskevat faktat puolesta ja vastaan vierekkäin nettisivuilleen, loi hän kansan silmiin selkeän tavan valita mielipiteensä. Kansanedustaja, joka puhui kansan kieltä. Kummaltakin puolelta löytyi linkkejä artikkeleihin ja mielipidekirjoituksiin korostaen niiden mahdollista yksipuolisuutta. Pienellä mainoskampanjalla ja Gallardin kasvoilla politiikka ja asioiden perustelu yleensä lähti vastaanottavaisemmalle suunnalle, mistä vilpitön kiitos Gallardille. Hämmästyttävää kuinka vähän muutos tarvitsi.
Pian kaikki tunsivat olonsa viisaaksi ja mielipiteensä perustelluksi vilkaisemalla ajankohtaiset aiheet Rickin nettisivuilta, tai esitystavan apinoineista lehdistä. Asioista kyettiin keskustelemaan sivistyneesti, mutta kaikki mahdolliset mielipiteet ja ratkaisut olivat yhtäkkiä yhdenvertaisia, eikä selkeitä päätöksiä tai mielipiteitä enää ollut. Ihmiset ovat unohtaneet oman kriittisen lähestymisen, kun mielipiteet ovat tarjottimella ja jokainen saattoi vaihtaa mielipidettään seurapiirin mukaan.
Tätä ei kuitenkaan huomattu. Messiaana Gallard lähti uudistamaan kallisarvoista kansantasavaltaamme, kansa vakaasti häneen luottaen. Demokratian ongelmahan on se, että tyhmä äänestää tyhmää. Tätä ei silti saanut sanoa ääneen. Valtion johdossamme pyöri oman kylän poikia, yrittäjiä ja julkkiksia. Ei asiantuntevuutta tai edes edustajia, joihin voisi luottaa. Myös kiinnostus politiikkaan oli alhaista, ja vaalit olivatkin mielikuvavaalit vuodesta toiseen. Miksei siis testata kansalaisten älykkyyttä, poliittista tietämystä ja kylkiäisiksi kysyä yleisiä mielipiteitä? Poliittisen tietämyksen ja "vähempiarvoisena" älykkyyden perusteella jaettiin kansa kolmeen osaan. 20% fiksuihin, 30% jotain siltä väliltä ja 50% tyhmiin. Kyllä, meidät jaettiin älykkyyden perusteella, vaikka toisin väitettiin. Kaikkihan me pänttäsimme päämme täyteen poliittisia termejä pärjätäksemme. Tieto ei tee älykkääksi, vaan kyky arvioida ja soveltaa sitä. Tällä jaolla ryhmien sisällä äänioikeudet arvottiin niin, että fiksuille prosentuaalisesti eniten ja tyhmille vähiten. Kokonaisuudessa 60% kansasta saisi äänestysoikeuden. Nämä prosentit Gallard selitti niin, että tyhmäkin ymmärtäisi. Tiedot käsitteli pääosin tietokone, tietoja käsittelevät ihmiset käsittelivät nimien sijasta numerosarjoja. Näin tiedot jokaisen kansalaisen älykkyysosamäärästä pysyisivät salassa. Eikö niin?
Arpa lankesi kaikille samanlaisena, ettei henkilön luokka selviäisi. Silti ystäväpiirissänikin muutamia äänioikeutta saamattomia alenkatsottiin. Lähes kaikki äänioikeuden saaneet antoivat äänensä. Nukkuvien puolue oli kitketty ja kaikki harjoittivat politiikkaa. Tuloerot ovat vähentyneet ja elintaso on kääntynyt nousuun. Viimeinkin meillä on luottoa Gallardin valvovan silmän alla vaeltaviin kansanedustajiin ja kuva siitä, etteivät he aja pelkkää omaa etuaan. He eivät huuda toistensa päälle vaan pohjaavat perustelunsa tutkimuksiin ja tilastoihin, ainakin median antaman kuvan mukaan. Mutta millä hinnalla? Tarvittiinko siihen todella koko kansan kattavaa älykkyysosamääräpankkia? Huhut tietojen luovuttamisesta ja väärinkäytöksistä on painettu villasella. Mielestäni tilasto on moraaliton, yksilönsuojaa loukkaava ja vaarallinen. Mitä jos voisit katsoa kuinka fiksuja opettajasi, naapurisi tai sukulaisesi ovat? Miten asian ottaisi puheeksi? Kuinka tyhmä itse olet? Kenen tiedot oikein katsoisit?
Kyllästyin kysymään noita kysymyksiä. Ainut tapa todistaa hankkeen moraalittomuus ja kyseenalaistaa "tyhmien" oikeettomuus äänestää olisi paljastaa kansiot kaikille. Ei moista informaatiota voi langettaa edes tietokoneen harteille. Muutaman ystäväni kanssa kahden viikon hyökkäysten tuloksena (joista ei uutisoitu, että ei olisi syytä huoleen) olemme onnistuneet vuotamaan tiedot verkkoon (jonka jo tiesitkin tätä lukiessasi). Ihmiset, ystävät, rientäkää urkkimaan suorituksenne, Gallardin omaa unohtamatta. Onko teistä pidättäytymään lähimmäisiänne koskevista tiedoista. Nyt on verukkeemme äänioikeuden riistoon kaikkien nähtävillä lupauksista huolimatta. Ajatelkaapa. Nyt näemme rajaammeko tai alenkatsommeko toisiamme älykkyytemme perusteella. Näyttäkää, onko sillä merkitystä. Tehkää vaikka taulukko siitä, tulisiko kaikkien saada äänestää. En tiedä teimmekö oikein, mutta teimme jotain suurta, ja onhan tämä helvetin hauskaa. >>
Tarkalleen en tiedä mitä tällä haluan sanoa.
>> Rick Gallard, nimi, jonka me kaikki tunnemme. Mies, joka muutti politiikan suunnan pysyvästi. Rajoitetun demokratian messias. Vuosien huolella haalitulla tahrattomalla maineellaa hän teki itsensä lisäksi tunnetuksi myöhemmin Gallardin menetelmäksi ristityn kaavion. Politiikka oli ajautunut umpikujaan, ääripäiden vastakkainasetteluun. Voittaja ei ollut se, joka punnitsisi kumpaakin näkökulmaa, vaan se, joka huutaisi omansa lujempaa. Yksinkertaisesti asettamalla esimerkiksi kannabiksen laillistamista koskevat faktat puolesta ja vastaan vierekkäin nettisivuilleen, loi hän kansan silmiin selkeän tavan valita mielipiteensä. Kansanedustaja, joka puhui kansan kieltä. Kummaltakin puolelta löytyi linkkejä artikkeleihin ja mielipidekirjoituksiin korostaen niiden mahdollista yksipuolisuutta. Pienellä mainoskampanjalla ja Gallardin kasvoilla politiikka ja asioiden perustelu yleensä lähti vastaanottavaisemmalle suunnalle, mistä vilpitön kiitos Gallardille. Hämmästyttävää kuinka vähän muutos tarvitsi.
Pian kaikki tunsivat olonsa viisaaksi ja mielipiteensä perustelluksi vilkaisemalla ajankohtaiset aiheet Rickin nettisivuilta, tai esitystavan apinoineista lehdistä. Asioista kyettiin keskustelemaan sivistyneesti, mutta kaikki mahdolliset mielipiteet ja ratkaisut olivat yhtäkkiä yhdenvertaisia, eikä selkeitä päätöksiä tai mielipiteitä enää ollut. Ihmiset ovat unohtaneet oman kriittisen lähestymisen, kun mielipiteet ovat tarjottimella ja jokainen saattoi vaihtaa mielipidettään seurapiirin mukaan.
Tätä ei kuitenkaan huomattu. Messiaana Gallard lähti uudistamaan kallisarvoista kansantasavaltaamme, kansa vakaasti häneen luottaen. Demokratian ongelmahan on se, että tyhmä äänestää tyhmää. Tätä ei silti saanut sanoa ääneen. Valtion johdossamme pyöri oman kylän poikia, yrittäjiä ja julkkiksia. Ei asiantuntevuutta tai edes edustajia, joihin voisi luottaa. Myös kiinnostus politiikkaan oli alhaista, ja vaalit olivatkin mielikuvavaalit vuodesta toiseen. Miksei siis testata kansalaisten älykkyyttä, poliittista tietämystä ja kylkiäisiksi kysyä yleisiä mielipiteitä? Poliittisen tietämyksen ja "vähempiarvoisena" älykkyyden perusteella jaettiin kansa kolmeen osaan. 20% fiksuihin, 30% jotain siltä väliltä ja 50% tyhmiin. Kyllä, meidät jaettiin älykkyyden perusteella, vaikka toisin väitettiin. Kaikkihan me pänttäsimme päämme täyteen poliittisia termejä pärjätäksemme. Tieto ei tee älykkääksi, vaan kyky arvioida ja soveltaa sitä. Tällä jaolla ryhmien sisällä äänioikeudet arvottiin niin, että fiksuille prosentuaalisesti eniten ja tyhmille vähiten. Kokonaisuudessa 60% kansasta saisi äänestysoikeuden. Nämä prosentit Gallard selitti niin, että tyhmäkin ymmärtäisi. Tiedot käsitteli pääosin tietokone, tietoja käsittelevät ihmiset käsittelivät nimien sijasta numerosarjoja. Näin tiedot jokaisen kansalaisen älykkyysosamäärästä pysyisivät salassa. Eikö niin?
Arpa lankesi kaikille samanlaisena, ettei henkilön luokka selviäisi. Silti ystäväpiirissänikin muutamia äänioikeutta saamattomia alenkatsottiin. Lähes kaikki äänioikeuden saaneet antoivat äänensä. Nukkuvien puolue oli kitketty ja kaikki harjoittivat politiikkaa. Tuloerot ovat vähentyneet ja elintaso on kääntynyt nousuun. Viimeinkin meillä on luottoa Gallardin valvovan silmän alla vaeltaviin kansanedustajiin ja kuva siitä, etteivät he aja pelkkää omaa etuaan. He eivät huuda toistensa päälle vaan pohjaavat perustelunsa tutkimuksiin ja tilastoihin, ainakin median antaman kuvan mukaan. Mutta millä hinnalla? Tarvittiinko siihen todella koko kansan kattavaa älykkyysosamääräpankkia? Huhut tietojen luovuttamisesta ja väärinkäytöksistä on painettu villasella. Mielestäni tilasto on moraaliton, yksilönsuojaa loukkaava ja vaarallinen. Mitä jos voisit katsoa kuinka fiksuja opettajasi, naapurisi tai sukulaisesi ovat? Miten asian ottaisi puheeksi? Kuinka tyhmä itse olet? Kenen tiedot oikein katsoisit?
Kyllästyin kysymään noita kysymyksiä. Ainut tapa todistaa hankkeen moraalittomuus ja kyseenalaistaa "tyhmien" oikeettomuus äänestää olisi paljastaa kansiot kaikille. Ei moista informaatiota voi langettaa edes tietokoneen harteille. Muutaman ystäväni kanssa kahden viikon hyökkäysten tuloksena (joista ei uutisoitu, että ei olisi syytä huoleen) olemme onnistuneet vuotamaan tiedot verkkoon (jonka jo tiesitkin tätä lukiessasi). Ihmiset, ystävät, rientäkää urkkimaan suorituksenne, Gallardin omaa unohtamatta. Onko teistä pidättäytymään lähimmäisiänne koskevista tiedoista. Nyt on verukkeemme äänioikeuden riistoon kaikkien nähtävillä lupauksista huolimatta. Ajatelkaapa. Nyt näemme rajaammeko tai alenkatsommeko toisiamme älykkyytemme perusteella. Näyttäkää, onko sillä merkitystä. Tehkää vaikka taulukko siitä, tulisiko kaikkien saada äänestää. En tiedä teimmekö oikein, mutta teimme jotain suurta, ja onhan tämä helvetin hauskaa. >>
perjantai 16. syyskuuta 2011
Video: Monologi, Petteri
Pitäs laskee matikkaa. Ohessa muita videoita, jotka haluan muistaa.
http://www.youtube.com/watch?v=te5XiyrReA0&feature=player_embedded
http://www.youtube.com/watch?v=PjnlHmv6-eQ
http://www.youtube.com/watch?v=BD5VMhD9MZg&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=te5XiyrReA0&feature=player_embedded
http://www.youtube.com/watch?v=PjnlHmv6-eQ
http://www.youtube.com/watch?v=BD5VMhD9MZg&feature=related
keskiviikko 14. syyskuuta 2011
Runot ei ole niin tyhmiä äidinkieli 3:sen jälkeen.
nuorena näyttämään yllättyneeltä
viisi vuosikymmentä rajaa sanat
bussin laskema aika puhuen
sukulainen kuitenkin
Taivaan paletit valkoinen ja harmaa
sade, jota tuskin huomaa
raskaan ruumiini kevyet askeleet
laiskassa maassa
sade, jota tuskin huomaa
ympärilläni, kaikkialla puiden orkesteri
jokainen vuorollaan
jokainen oksa
kevyen ruumiini raskaat askeleet
pian instrumentit pitkin pihoja,
sateen maalaamaa maata
sateen, jota tuskin huomaa
Sormenpäämme,
ne tanssivat
jokin sanoo:
näin on hyvä
hassua
viisi vuosikymmentä rajaa sanat
bussin laskema aika puhuen
sukulainen kuitenkin
Taivaan paletit valkoinen ja harmaa
sade, jota tuskin huomaa
raskaan ruumiini kevyet askeleet
laiskassa maassa
sade, jota tuskin huomaa
ympärilläni, kaikkialla puiden orkesteri
jokainen vuorollaan
jokainen oksa
kevyen ruumiini raskaat askeleet
pian instrumentit pitkin pihoja,
sateen maalaamaa maata
sateen, jota tuskin huomaa
Sormenpäämme,
ne tanssivat
jokin sanoo:
näin on hyvä
hassua
lauantai 10. syyskuuta 2011
Sitten tuli koulu ja ei ollut aikaa. Jatkan tätä kenties joskus.
Poliisi istuu tuolilla huoneen nurkassa sidottuna patteriin. Hänen suunsa on tukittu kankaalla. Mies saapuu huoneeseen ja istuu vastapäiselle tuolille.
KIMMO
Päivää.
Poliisi tuijattaa Kimmoa eikä yritä vastata.
KIMMO
Mä otan nyt tän siteen pois. Ei huutamista, temppuilua tai rimpuilua. Luulis sun tajuavan. Okei?
Poliisi ei värähdäkkään. Kimmo ottaa kankaan pois. Seuraa lyhyt hiljaisuus.
POLIISI
Se olit siis sinä.
Kimmo nousee tuolilta pöydän ääreen.
KIMMO
Hyvä, että sä otat tän rauhallisesti. Eihän me haluta mitään ylimääräistä häslinkiä... Kumma kuinka helposti löytää ohjeet myrkkyihin ja nukutusaineisiin. Apteekin kamoilla sain sutkin tainnoksiin. Mauttoman tappavan myrkyn teko oli mutkikkaampi homma.
POLIISI
Miksi?
KIMMO
Ai miksikö? Paha sanoa. En mä ole sitä liian selkeästi itselleni selittänyt, turha kai yrittääkään. Kai mä halusin tietää kuinka vaikeaa se olisi. Tai olisiko musta siihen? Se tunne kun lähdet kahvilasta tietäen tappavasi jonkun.
POLIISI
...Miksi sä huumasit mut?
KIMMO
Meneehän siinä nyt paniikkiin, kun rupesit lateleen yksityiskohtia ja kyseleen mun aikatauluja... En mä varautunut tällaseen. Onko mua vastaan paljonkin todisteita?
Poliisi miettii hetken vastaustaan.
POLIISI
Ei mitään millä voisi pidättää.
KIMMO
Eli ei käytännössä mitään. Mut sä se vaan istut siinä saatana. Kyllä joku tietää, että sä olet tullut tänne mua kuulustelemaan. Vittu, että mä olen tyhmä! Säkin vaan istut siinä.
Seuraa hiljaisuus.
POLIISI
Sä voit päästää mut. Tätä ei koskaan tapahtunu. Ohjaan tutkimukset jonnekin muualle.
KIMMO
Älä väitä, ettei mulla olis syytä tappaa sua. Mut kyllä joku tietää, että sä olet tullut tänne mua kuulustelemaan. Sähän voit kertoo miten ruumis haudataan jälkiä jättämättä.
keskiviikko 3. elokuuta 2011
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)