Mustavalkoiset turkit

Urho makasi alastomana kylmällä puisella pinnalla. Kaikkeen, mitä hänestä oli jäljellä, sattui. Silmien räpsähtäessä auki eteen ilmestyi verkkoaita, joka pilkkoi takanaan hengittävän metsän. Urho kiersi vaivoin päänsä ympäri, mutta verkkoaita seurasi katsetta, ympäröiden hänet. Korvien välissä sahasi ennenkuulumaton kipu. Urho kääntyi selälleen. Hän huutaisi apua, sitten kun jaksaisi. Häkin keskeltä roikkui ohuella harmaalla langalla pieni laminoitu viesti. Vapisevat sormet tavoittivat sen. 

Halusit vangita ne. Vangitsin sinut.

Metsän humina peitti kaiken alleen.

Tuuli avasi silmänsä. Kävyt, kivet, sammaleet pistelivat alastonta kehoa. Ympärille levittyi metsä, joka kolkkona toisti harmaita sävyjään jokaiseen suuntaan. Tuulen käsi tavoitti kasvot, johon koko lopun ruumiin tavoin sattui. Pelko vuosi kyynelinä poskia pitkin. Tuuli nousi istumaan. Polveen repesi railo, josta kipu pulppusi pinnalle. Olisi vaikea nousta seisomaan. Ranteeseen oli sidottuna ohuella harmaalla langalla avain ja pieni laminoitu viesti. Vapisevat sormet tavoittivat sen.
Halusit vapauttaa ne. Vapautin sinut.

Metsän humina peitti kaiken alleen.

Intti muutti elämäni

Suunnitelmanani kasarmin porteista sisään astuessani oli päästä autokomppaniaan vuoden kuskiksi. Tämä siksi, että intistä jäisi jotain käteen, tässä tapauksessa C-kortti ammattipätevyydellä. Tämä suunnitelma lopulta onnistui. Silti sama pulma siitä, mitä intistä jäisi käteen, seurasi minua myös palveluksen ulkopuoliselle vapaa-ajalle. Pyrin aluksi turruttamaan tätä tunnetta lukemalla kirjoja ja katsomalla tv-sarjoja, jotta vuoden lopuksi voisin sormella osoittaa kaikkia Netflixissä katsomiani sarjoja ja todeta itseni tyytyväiseksi. Hatarien arvioiden mukaan katsoinkin tv-sarjoja ainakin noin 250 tuntia. Tämän ajatuksen vapaa-ajan tehokkaasta ja aikaansaavasta käytöstä intti minuun kenties kouli vahvimmin, isänmaallisuuden sijaan.

Ennen kaikkea kiitän inttiä siitä miten tuo ajatus konkretisoitui minulle. En löytänyt todellista minääni poteron pohjalta tai kipinästä, vaan kävelylenkiltä korvanapeistani podcasteja kuunnellen. Podcastit ovat puhuttuja ohjelmia, joko radion tarjonnasta irroitettu erillinen ohjelma, tai suoraan internetissä julkaistava. Kaikki mahdolliset kategoriat kuten huumori, tiede, urheilu, tekniikka ja uutiset ovat laajalti edustettuina, olettaen tosin, että kuuntelet englannin kielistä ohjelmaa. Suomen kielellä löytyy esimerkiksi Radio-rockin, Pelaaja-lehden ja Suomipopin podcasteja.

Laadukkaiden podcastien parissa olen kuullut uskomattomia tositarinoita, saanut näkökulmia elämään, tutustunut mielenkiintoisiin ihmisiin, oppinut tarkemmin minulle rakkaisiin aiheisiin ja päräyttäviin tieteellisiin löytöihin. Lyhyesti tekstini voi siis summata seuraavasti: 

1 Tutustuin intissä podcasteihin, joilla "saan aikaan paljon".
2 Olen suuresti nauttinut podcasteista ja oppinut niistä paljon.
3.Lopuksi suosittelen häpeilemättä lempipodcastejani, sillä mitään en tee paremmin kuin huutele ihmisille mitä mediaa heidän tulisi lukea, katsella ja kuunnella.

Pahoittelen, jos tunnet itsesi petetyksi klikkausjournalismin tapaisella hieman harhaanjohtavalla otsikolla, mutta voin taata, että podcastit ovat paras asia, joka on intistä käteeni jäänyt. Esittelen lyhyesti muutaman tutustumisen arvoisen podcastin, mutta jokin aihe on sinulle rakas, suosittelen selaamaan kaikkitietävää Googlea ja tekemään löytösi itse. Mitään en tee mieluummin, kuin suosittelen muitakin näiden lisäksi, saa kysyä. Ei enää kännykän spotifyn satunnaistoistoa, ei enää tylsää pakkopullalta tuntuvaa salireeniä, podcasteja voit kuunnella missä vain milloin vain. Kokeile tänään ilmaiseksi!

Radiolab - Ehdoton podcastien kruununjalokivi. Nopea editointi saattaa vaatia tottuttelemista, mutta sen takaa kuoriutuu uskomattomia tositarinoita ja mieltä kihelmöiviä tieteellisiä löytöjä.
http://www.radiolab.org/

Serial - Hiljattain päättynyt maailman kuunnelluin podcast, jossa toimittaja selvittää 12:sta jakson ajan 15 vuotta vanhaa todellista murhatapausta. Vaarallisen koututtava!
http://serialpodcast.org/

The Moth Radio Hour - Koko tunnekirjon kattavia tositarinoita tavisten ja julkkisten itsensä kertomina.
http://themoth.org/radio

You are not so smart - Psykologiasta kiinnostuneille jumalten hunajaa. Ammattitaitoinen aiheesta kirjoja kirjoittanut  kertoo mielemme virheellisistä päätelmistä ja harhoista, myös haastatellen merkittävien tutkimusten tutkijoita.
http://youarenotsosmart.com/

Movie Fights - Elokuvien ystäville erinomaista viihdettä. Asiantuntevat vieraat kisaavat katsojien lähettämistä kysymyksistä kuten 'Paras elokuvavuosi koskaan?' tai 'Magneto vs. Gandalf'
https://www.youtube.com/watch?v=AK85kH5s2zc

Kehon temppeli

Juhlava sali on katettu kauttaaltaan kirkkailla valoilla, jotta näkisit itsesi sellaisena kuin olet. Kolme seinää ovat rauhallisen vaaleat ja yksi seinä on peitetty peilillä, jottei mikään jäisi piiloon. Tumma puinen lattia luo kotoisan tunnelman.
Ahkerimmat ja hurskaimmat löytävät tiensä salin etuosaan. Illan isänä on Markus. Kaikki rakastavat Markusta, hän näyttää meille tien. Hän muistaa jokaisen nimeltä, ja häntä on ssopivaa puhutella etunimellä. Puhdas valkoinen paita sopii kiiltävään valkaistuun hymyyn. Markus kohottaa kätensä ilmaan ja toivottaa kaikki, joka ikisen, tervetulleeksi.
Seremonia alkaa kevyen alkuverryttelyn sävelin. Se kestää viitisen minuuttia Markon normaalia rutiinia pidempään, mikä enteilee kurinpalautusta haureiden varjostamalta viikonlopulta. Markuksen syvä rintaääni käskee opetuslapset kyykkyyn ja hänen sanaansa totellaan.
Hiljalleen Markus nostattaa kansan palaviin silmiin hurmoksen, yksi kyykky kerrallaan. Peiliin heijastuu kuva itsestä, uhrautuva ja anteeksi pyytävä, mutta kauniinpi. Kuva paremmasta itsestä tulee lihaksi hiljalleen, edes hetkeksi.
Markus huutaa täyttä kurkkua, mutta tekee sen lempeästi. Hän huutaa totuutta, hän puhkuu toivoa ja kannustusta, sanoja, joita kansa haluaa kuulla. Hän tekee kaiken itse, mitä hän sinulta vaati. Vielä kaksi sarjaa ja pelastus on koittava kaikille. Kaikki kirkastuu ja elämä tuntuu omalta.
Vuolaana virtaava hiki suo armahduksen lauantaisesta täysmaidosta ja siitä patukasta, jossa ei ollut proteiinia. Hetken kaikki ovat yhtä, samanarvoisia.
Synninpäästö on ohi viimeisen punnerruksen myötä. Kaikki ovat toimittaneet osansa. Rautainen veren maku suussa on vuodatettu sinun vuoksesi. Markus ylistää, antaa jokaiselle ansaitsemansa huomion ja kiitoksen. On aika astua ulos uutena ihmisenä ja jakaa tätä ilosanomaa ihan vittu jokaiselle.

Kirje sinulle

Tartuit tähän kirjeeseen. Ethän päästä irti. Laitathan kirjeen takaisin paikalleen, mikäli et päätä ottaa sitä mukaan.
Katselen sinua nyt, kun luet tätä. Ainoa ystäväni on auttanut tämän kirjoittamisessa. Olen varjo, edesmennyt, sivustakatsoja. Kun sanon, että seuraan sinua ja astun kanssasi kotiisi samalla ovenavauksella, älä pelkää. Et näe ketään, mutta olen vierelläsi.

Pyyntöni on yksinkertainen. Mikäli otat kirjeeni mukaan, lupaudut katsomaan lempielokuvasi kanssani. Jos et keksi suosikkia, jokin sinulle tärkeä elokuva sopii myös. Istun vierelläsi katsellen elokuvaa ja sinua. Miksi valitsit tämän elokuvan? Mieti mitä se kertoo sinusta ja elämästä? Haluan tutustua sinuun, saada sinut ajattelemaan, kurottaa todellisuuteen.

Kirjoitathan itsestäsi lyhyen tekstin, jotta voin tutustua sinuun. Kuka olit, kuka olet ja kuka sinusta tulee? Mikä on elämäsi paras päivä, päätös ja sattuma? Mikä on elämäsi tarkoitus? Säilytäthän tekstin. Jos herätät mielenkiintoni, saatan viipyä pidempäänkin.

Tiedäthän sen turhauttavan tunteen, kun elokuvan henkilö tekee typerän päätöksen, etkä voi sille mitään. Sellaista on vaikea katsella.

Kiittäen, Kari Aho

Lähikuvassa Juhani Korhonen

Lyhytdokumenttiielokuvascripti, jonka vois tehä läpäl.

 

Kuva: Lähikuva paperista, johon Juhani Korhonen piirtää äärimmäisen rumaa tribalia. Taustalla soi rauhallista pianomusiikkia.

Juhani Korhonen (voiceover): "Mä oon Juhani Korhonen ja mä opiskelen nyt toista vuotta Hervannassa työttömäks. Mä pelailen ja piirtelen ja... 'm tiiä. Oon tämmönen perusäijä. Pari kaveria on, mutta lähinnä tulee pelattua niiden kanssa."

Kuva: Juhani pelaa tietokoneella räiskintäpeliä.

Juhani Korhonen (voiceover): "No oikeestaan miks mä halusin hakee työttömäks, ni, no se on kasvava ala ja on se sillee kiinnostavaa. Sinne on ny päässy joka vuosi vähä alemmilla pisteillä ni aateltii opon kanssa, että olis mahkut päästä. Äiti ei iha uskonu et musta olis siihe. Seiskan keskiarvolla kuitenki pääsi."

Kuva: Juhani istuu sohvalla.

Juhani Korhonen: "Koulussa on ollu iha kivaa, 'm tiiä, tiesi kyl mitä olettaa, ku tuttuja on ollu. Meil on paljon etätyöskentelyy, esimerkiks kuukausi sitte oli semmone kisa et kuka syö halvimmalla viikon. Piti sniiduilla ihan kunnolla. Ens vuonna se on kaks kuukautta. Sitte on esitelmien tekoo ja vierailukäyntejä, tosi monipuolisesti kaikkee. Ihan mielenkiintosta, jaksaa kuunnella koulussa. Maanantaina me käytiin vierailemassa Mustassa Lampaassa, saatiin sieltä ilmasta ruokaa kotiin vietäväks."

Kuva: Juhani esittelee vihkoa kameralle.

Juhani Korhonen: "Tässä on mun opintovihko. Tääl on muistiinpanoja ja tehtäviä. Työpaikanhakuselvitystä, cv:itä. Tää oli ihan kiva tehtävä, tehtiin näit ajatuskarttoi ittestämme ja luokkalaisista, et miks meitä ei pitäs ottaa töihi. Tässä on työttömyyspäivärahan harjotushakemuksia, tässä tilastotietoo työnhakijoista. Kyllä me saadaan monipuolista opetusta, ei voi valittaa."

Kuva: Juhani kävelee järven rannalla, poimii kiven ja heittää sen järveen.

Juhani Korhonen (voiceover): "Kyl mää oon iha tykänny. Koulu on sopivan lähellä ja vuokran saa maksettua. Mikäs tässä ollessa. Kauheesti en oo koulukavereihin tutustunu, et viihdyn kyl omissa oloissani. Tykkään puuhastella kaikkee itsekseni, et ihan silläki tää on niinku mun ala vissiin."

Kuva: Juhani istuu sohvalla.

Juhani Korhonen: "Ai tulevaisuuden suunnitelmia? No äiti meinais et mun pitäs hakee ammattikorkeelle pitkäaikaistyötönlinjalle. Sie ois kyl toisaalta syrjäytymisen kursseja saatavilla, et ne ehkä kiinnostaa, 'm tiiä. Seki on kasvava ala ja se menee tosi niinku mielensisäiseks, et se vois olla iha jännä. Et mä varmaan haen sinne ja jos en pääse ni työttömille ainaki riittää hommia. Saa nähdä mihin tässä päätyy. Onhan tässä vie yli vuosi aikaa miettiä. Antaa elämän kuljettaa vai miten sitä sanotaan."

Varjot saapuivat taas

Unihalvaus on eräänlainen kohtaus, jossa uhri herää REM-unen aikana ruumis halvaantuneena. Uhri on kykenemätön liikkumaan noin minuutin ajan, mutta täysin tietoinen ympäristöstään. Kohtaus laukaisee usein muun muassa voimakkaita pelkotiloja, uhkaavia hallusinaatioita, ääniharhoja ja painetta rintakehällä. Vaihtelevien arvioiden mukaan noin puolet ihmistä kokee unihalvauksen elämänsä aikana. Se on yleisempää narkolepsiaa ja skitsofreniaa sairastavilla. Noin kahdeksankymmentä prosenttia unihalvauksista tapahtuu selällään nukkuessa. Kohtauksen voi tietoisesti pyrkiä lopettamaan esimerkiksi keskittymällä ruumiinosan liikuttamiseen tai erittelemällä kohtausta mielessään. Helvetti tuo hahmo ei ole olemassa.

Yksikään näistä ajatuksista ei päästänyt Leoa varjojen otteesta. Avoin ovi hänen edessään peittyi suureen pikimustaan ihmishahmoon, joka väreillen kasvoi hiljalleen. Se tuli kohti. Saranoista pursuava terävä humina työntyi tylppänä veitsenä korvista sisään, yhä syvemmälle. Ikkunan verhoista rakoileva valo hukkui hiljalleen, peittyi pimeyteen. Leon kaula oli katkaistu. Raskas ruumis makasi toimettomana hänen allaan. Saatoit tuntea vain kuolan valuvan huuliltasi. Miksi vitussa unohdin tennispallon? Hahmo eteni hitaasti. Se tunkeutui huoneeseen kysymättä lupaa. Teki mieli huutaa, riuhtoa, juosta, lyödä, laukata, paeta. Ruumis ei totellut. Lähestyvä olento vääristi kaiken huoneessa. Pimeys kiemurteli pitkin seiniä. Yhdessä sekunnissa kului useampi. Pistävä humina kaikui kaikkialta. Mikään ei tapahtunut oikeasti. Kaikki tapahtui Leon ympärillä.

Se loppui. Raskas silmänräpäytys vei varjot mukanaan, pyyhkien puhtaaksi. Huoneeseen jäi ahdistus, josta ei voinut rimpuilla irti. Olisi helpompi olla, jos ei vielä voisi liikkua. Leo kääntää hitaasti päänsä sängyn toiselle puolelle. Kaukana sängyn toisessa päässä Taia nukkuu kevyesti hengitäen. On parempi olla herättämättä. Leo nousee istumaan. Lattia tuntuu kantavan. Huoneen nurkasta hän poimii harmaan kuluneen t-paidan, jonka selkäpuolelle on ommeltu tennispallo. Tuttu pehmeä kangas hyväilee sormia luvaten, että loppuyön saat nukkua rauhassa. Nyt et enää nuku selälläsi.

On kylmä. Leo sitoo itsensä tiukasti peiton sisään ja kääntyy Taiaan päi.

Liisan päiväkirja

Rakas päiväkirja, tänään oli aikalailla normaali lauantaipäivä. Katoin Doctor Whota, söin kolmileipiä ja katoin ensimmäisen jakson Attack on Titania. Se vaikutti lupaavalta, se lähti nopeasti käyntiin. Äiti tuli noin tunti sitten ylitöistä. Se astu väsyneenä ovelle ja kysy vaan hiljaa seinää tuijottaen: "Liisa, miksi sä vain makaat. Osaatko sä kertoa?" Mä en vastannut. Keskustelusta ei tule tunnetusti mitään. Äiti lähti tuppervarekutsuille. Mä päätin jättää lipaston päälle tällasen viestin:

"Mä ostin vaatteeni Carlingsista, koska muutkin. Mä uskoin, että maahanmuuttajia on jo tarpeeks, koska isä aina sano niin. Mä syön vaan pupuruokaa, koska satuin käymään protun. Jossain kohtaa tajusin, että me ollaan kaikki lukossa kaikukopassa. Mä ajauduin porukkaan, jossa ihmiset ajatteli samalla tavalla. Uskoin, että niin on hyvä ja että olin oikeessa, koska kaikki ajatteli samalla tavalla. Sitten havahduin, että miten oon päätynyt siihen tilanteeseen ja siihen vastenmieliseen seuraan, enkä löytänyt mitään omaa. Rupesin huutamaan sille kaikukopalle, kuten varmasti muistat. Mutta ne seinät ei kaatunut, siitä kopasta tuli vaan entistä tyhjempi ja ahtaampi. Hetken mä luulin olevani itsenäinen, olin jotain, mitä kukaan muu ei ollu. Mä luulin, että lävärit ja hälläväliäajatusmaailma olisi ratkasu, tekis musta jotain voittamatonta. Ei, mä oon yhtä säälittä kersa, kun kaikki muutkin. Ai niin äiti, unohdinko sanoa, että tyttäresi on punaposkinen läski, mangapeikko, joka ei voi puhua lempielokuvistaan, ilman, että joku huomaa pilkata mua kovaan ääneen. Mä vaan makaan, koska niin on ihan hyvä. Tohtori ei tule ehkä pelastamaan mua, mutta sen seurassa on hyvä olla. Laitan oven lukkoon, en ole vihanen, rakastan sua tosi paljon. Haluun vaan nukkua hyvin ja pitkään, kunnes on taas maanantai."

Tällanen vuodatus tällä kertaa. Oikeesti laitan oven lukkoon, koska äiti tulee kotiin kännissä ja se tulis vollottaen roikkuun mussa koko yöks. Ehkä se nyt kuuntelee. Voi olla, että aamupalapöydässä puhutaan uusista astioista. Nyt katson, pelastuuko ihmiskunta.