Sitä sun tätä: TYK

Koulullani lienee jossain määrin hippi-hipster-strereotyyppinen kuva. Jotkut lisäävät listaan ylimielisyyden. En tiedä missä määrin strereotypiat esimerkiksi Rellun sadankurssin nirppanokista tai Sampon poliisiteipillä rajatuista hokariporukoista pitävät paikkansa, mutta omaa kouluani en pitäisi hippeyden tyyssijana. Kasvislinjan jono on julmetun pitkä, tupakkapaikkamme väki suhteellisen harvassa, kangaskasseja ja punapäitä riittää. Selittäisin tämän kuitenkin lähinnä tyttöjen suurella määrällä. Kangaskassit ja villasukat saattavat olla tavaramerkkimme, mutta selkeät hipit voidaan mielestäni laskea kahden käden sormilla.

Sana pehmolelupäivä saa kavereideni kulmakarvat kurtistumaan ja epäuskoisen hymyn huulille. Saman reaktion hyvin pitkälti saavat aikaan esimerkiksi vessareivit tai talvipäivä. Kuinka lapsellista ja typerää.
Mietitäänpä harmaata tylsää toimistoa, jossa ei ikinä tapahdu mitään. Entä jos eräänä päivänä kaikki toisivat lapsensa/lapsuutensa lelun tai pukeutuisivat vaikkapa toiseen ammattiin. Voi sitä riemun määrää kun Lauran virtahepo näyttää herttaiselta tai kun Tuomo on tuonut mukanaan palomiehen päähineen. Aulassa voisi soida musiikki ja tauolla voisi tanssahdella työkavereiden kanssa. Typerää ja lapsellista, vai rentouttavaa, hauskaa ja ryhmäyttävää? Naapuritoimistossa ainakin katsottaisiin pitkällä nenällä. Kellä on kiire aikuistua?

Erästä ystävääni otti päähän, kun kaikki tykkiläiset hehkuttivat Stagen esityksiä ja sitten lopullista voittoa. Monet kirjoittivat olevansa ylpeitä tykkiläisiä, vaikkemme itse olleet esiintymässä. Me kotisohvalta katsoneet emme tehneet mitään voiton eteen (mitä nyt ehkä äänestäneet). No, taistelimmeko me Suomen jääkiekkokullan eteen? Ei kukaan meistä ollut ilmaveivaamassa, mutta voi sitä päivitysten ja juhlijoiden määrää. Olimme kaikki voittajia, niin maan perkeleen ylpeitä sellaisia. Omalle porukalle on Stagen voitto tai Aamulehden kirjoitus suuri juttu, muut kummaksukoot.

Toista ystävääni otti päähän, kun ystävämme kanssa videoimme Kummelin sketsin "Luomisen tuskaa - Paha kurki!" kauppakeskus Siperian aukiolla. Huomautin, että jos kyseessä olisi ollut kaksi meille tuntematonta nuorta, olisi reaktio ollut kenties toinen. Saimme kuulla sen sijaan "vitun tykkiläiset". En kuitenkaan ristisi spontaanejä heittoja tykkiläisille ominaiseksi. On meillä vaahtokylpymmemme ja kattokonserttimme, mutta kuinka moni ottaa tempaukset mukaansa vapaa-ajalle?  Kaveriporukassani ilmeni pelleilyä jo ennen Tykkiä seurakunnan porukoissa (joista osa edustaa nykyään molempia). Uskon aineksien olevan yksilöt, hyvä ryhmähenki ja jokin yhteennivova yhteisö. Soppa toimii hyvin yhdellä tai usealla aineksella.

En hyökkää ketään tai mitään vastaa, en tiedä tarkalleen mitä haluan sanoa. Opinahjossani on rutkasti taiteen saralla lahjakkaita nuoria, joilta olen oppinut paljon ja jotka potkivat minua eteenpäin. Silti karsastan ajatusta, että Tykissä olisi lahjakkuuksia suhteellisesti enemmän. Ehkä on taideaineiden mahdollisuuden takia, ehkä ei. Uskon lahjakkuuksien ja persoonien tulevan esille, koska koulumme tarjoaa siihen paljon mahdollisuuksia ja ilmapiirin, jossa toteuttaa itseään rohkeasti. Ehkä haluan vain sanoa, että Tool on hyvä bändi.