tiistai 10. maaliskuuta 2015

Miksi en äänestä - Argumenttien purku läpällä

Olen pidemmän aikaa halunnut harjoittaa läpällä skeptistä/argumentatiivista lihasta ottamalla netin syövereistä tekstipätkän ja anaalisoimalla sen argumentit perin pohjin. Aikaansaamattomuuteni tekstin suhteen päättyi täysin, kun vastaan tuli tämä kyseinen blogiteksti .CAPSLOCK pätkät tekstin seassa ovat kommenttejani. ON TÄRKEÄ huomauttaa, että en ole täysin eri mieltä tekstin kanssa. Minua ei varsinaisesti kiinnosta äänestääkö kukaan, mutta ehdottomasti olen kiinnostunut tätä väitettä tukevista argumenteista. ENKÄ halua ottaa asiaa turhan tosissaini muutenkaan. Jos jotakuta ei esimerkiksi kiinnosta äänestää, se on mielestäni ihan fine. Enkä antanut itsekään kauheasti ajatuksille aikaa.

http://www.lily.fi/blogit/white-trash-disease/miksi-en-aanesta

Vaalit lähestyy! Arvatkaas mitä, tälläkin kertaa kierrän vaalikojut kaukaa. Kirjoittaessani nelisen vuotta sitten, etten äänestä, sain kunnon palauteryöpyn niskaani. Koska kuulemma pitää. Kansalaisvelvollisuus. Ainoa keino vaikuttaa.  HYVÄ POINTTI, MITÄÄN EI TULISI OTTAA ITSESTÄÄNSELVYYTENÄ, MUTTA JÄIKÖ VASTAVÄITTEISTÄ MUUTA MIELEEN?

Olet vielä niin nuori. Nyt kun saavutin maagisen, luovien ja sekaisin olevien ihmisten karsimisiän, 27 vuotta, olen kenties jo hieman uskottavampi argumentoija. Edes ikäni puolesta. IKÄ EI TOIMI AIHEESSA AUKTORITEETTINÄ. AUKTORITEETTIIN VAADITAAN ALAN (USEIN AKATEEMISTA) TUNTEMUSTA, EIKÄ SE SILLOINKAAN TAKAA ARGUMENTIN TODENPERÄISYYTTÄ TAI LAATUA.

En äänestä monista syistä. En ole siis nukkuvien puolueessa, jonka jäsenillä on yksinkertaisesti liian darra lähteäkseen vaaliuurnille. Minä en äänestä, koska olen ajatellut asiaa, mutta en ole löytänyt sille omalla kohdallani yhtään ainuttakaan tarpeeksi painavaa perustelua. MUISTUTAN, ETTÄ AJATTELUSI TULOKSENA SIVUUTAT SUORAN DEMOKRAATTISEN VALTION YHDEN MERKITTÄVIMMISTÄ YKSILÖLLEEN TARJOAMISTA OIKEUKSISTA. VERT. JOS EMME SAISI ÄÄNESTÄÄ.
  1. En äänestä, koska tarjolla ei ole ainuttakaan ehdokasta, jonka kanssa olisin 100% samaa mieltä asioista. 80% samaa mieltä asioista ei riitä, sillä uupuvat prosentit saattavat olla juuri niitä ratkaisevia ärsytyksen aiheita. NIMEÄ IHMINEN TUNTEMAMME UNIVERSUMIN SEITSEMÄSTÄ MILJARDISTA IHMISESTÄ, JONKA KANSSA OLET 100% SAMAA MIELTÄ? TAI VAIKKA SE 80% KAHDEKSANKYMMENTÄ PROSENTTIA KUULOSTAA VALLAN MAINIOLTA OTTAEN HUOMIOON, ETTÄ MUODOSTAN POLIITTISEN KANTANI KYSYMYKSEEN KUIN KYSYMYKSEEN INTUIITIIVISESTI ILMAN SEN KUMMEMPAA TILASTOLLISTA TUNTEMUSTA AIHEESTA. ENNEN KAIKKEA HALUAN EHDOKKAANI LÖYTÄVÄN PARHAAN RATKAISUN, JOKA EI VÄLTTÄMÄTTÄ OLISI KUITENKAAN OMANI.
  2. En äänestä, sillä en koe yhteenkuuluvuutta yhdenkään puolueen kanssa. Joidenkin puolueiden agendalla on hyviä pointteja, mutta jokaisella puolueella on listallaan sellaisia asioita, joiden takana en itse pysty seisomaan selkä suorassa. "Ihan hyvä" ei ole riittävä. VALIDI POINTTI, MUTTA SILLÄ OLETUKSELLA, ETTÄ VASTAAVAAN ARGUMENTTIIN PÄÄTYESSÄSI OLET LUKENUT KAIKKIEN PUOLUEIDEN PUOLUEOHJELMAN, VÄHINTÄÄN KOKONAAN. SAMAN PUOLUEIDEN EHDOKKAIDEN KESKEN ON MYÖS EROJA
  3. En äänestä, koska en kaipaa itse juuri mihinkään konkreettisiin asioihin muutosta. Niihin asioihin, joihin en ole omassa elämässäni tyytyväinen, yritän löytää ratkaisun omasta tekemisestäni. En odota kenenkään tekevän päätöksiä puolestani. TÄMÄ EI OLE RISTIRIIDASSA SEN KANSSA ETTÄ ÄÄNESTÄISIT JA PÄÄTÖKSIÄ TEHDÄÄN PUOLESTASI JATKUVASTI.
  4. En äänestä, koska olen juuri nyt kaikkien yhteiskunnan sosiaalisten tukijärjestelmien ulkopuolella, eivätkä suurempia ryhmiä (esim. lapsiperheet, työttömät, opiskelijat..) koskevat päätökset etuuksista ja avustuksista vaikuta elämääni millään lailla. "OLEN ELÄNYT KYMMENISEN VUOTTA ELÄMÄSTÄNI SOSIAALITUELLA, JONKA JÄLKEEN VIELÄ KOLMISEN VUOTTA OPINTOTUELLA." POLITIIKKA ON ENEMMÄNKIN KUIN SOSIAALISET TUKIJÄRJESTELMÄT. TÄMÄ LINKKI VOI OLLA VAIKEA NÄHDÄ, MUTTA YMPÄRILLÄSI TEHTÄVÄT PÄÄTÖKSET VAIKUTTAVAT ELÄMÄÄSI, MAINITAKSENI ESIMERKIKSI INFRASTRUKTUURI JA AMMATTILIITTOJEN AJAMAT PALKANKOROTUKSET.
  5. En äänestä, koska en koe olevani oikea ihminen päättämään sellaisten ihmisryhmien puolesta, joihin en itse kuulu. En haluaisi ottaa kantaa ehdokkaan kautta asioihin, joista minulla ei ole tarpeeksi tietoa tai kokemusta (em. lapsiperheet, työttömät, opiskelijat). TUSKIN OLET OIKEA IHMINEN PÄÄTTÄMÄÄN IHMISRYHMIEN PUOLESTA, JOIHIN ET ITSE KUULU, SIKSI EHDOLLA ON JOKU MUU. KEHNONA ARGUMENTTINA: VAIKKA OLEN KIRJOITTANUT YHTEISKUNTAOPIN KIRJOITUKSISSA, KOEN VAHVASTI, ETTÄ MINULLA EI OLE TARPEEKSI TIETOA TAI KOKEMUSTA MISTÄÄN POLITIIKAN OSA-ALUEESTA. SIKSI HALUAN, ETTÄ SINNE VALITTAISIIN IHMISIÄ, JOILLA OLISI EDES VÄHÄN, EI MITÄÄN KIHNIÖN LIHAMESTAREITA.
Kaikkein suurin syyni olla äänestämättä on se, että keikun äärivasemmiston ja äärioikeiston välillä tilanteesta riippuen. PERUSTUUKO TÄMÄ KEIKKUMINEN FAKTOIHIN JA/TAI TILASTOIHIN POHJATTUUN POHDINTAAN, VAI MUTUTUNTUMAAN? Olen elänyt kymmenisen vuotta elämästäni sosiaalituella, jonka jälkeen vielä kolmisen vuotta opintotuella. Olen ikuisesti kiitollinen Suomen valtiolle tästä rahallisesta tuesta, jota ilman perheemme ei olisi selviytynyt. Ymmärrän oman perheeni kokemuksen kautta pitkäaikaistyöttömiä, maahanmuuttajia ja syrjäytyneitä, joiden vaatimaton arkielämä on pitkälti kiinni sossun työntekijöiden päätöksistä. Tämän vuoksi olen aina maksanut veroni suorastaan innolla. Ajattelen, että maksan valtiolle lainaani takaisin korkojen kera. Ja että elätän äitiäni, joka on edelleen työttömänä. EI KOMMENTOITAVAA.

Toisaalta taas minulla on myös kokemusta siitä, miten yhteiskunnan tarjoamasta ilmaisesta koulutuksesta ja muista tukirakenteiden puitteista voi luoda itselleen uran ja menestyksekkään elämän muutenkin. Mentaliteettini on, että jokainen on oman onnensa seppä. Elämästään saa juuri sellaista kuin haluaa tekemällä oikeita päätöksiä elämässään ja yrittämällä kovempaa kuin muut. EI, TÄMÄ EI NYT KÄY. ON TILASTOLLISESTI SELVÄÄ, ETTÄ KÖYHISTÄ PERHEISTÄ TULEVIEN KOKO SOSIOEGONOMINEN LÄHTÖKOHTA ON TÄTÄ AJATUSTA VASTAAN JA ETTÄ MERKITTÄVILTÄ OSIN VAURAUS PERIYTYY.

Omasta menestyksestä vastaavasti sakotetaan jyrkällä progressiivisella verotuksella, tulorajoilla ja perintöveroilla vain muutamia mainitakseni. TÄMÄ MENESTYS ON OSALTAAN TOTEUTUNUT JUURI NÄIDEN VEROJEN JA NIIDEN YLLÄPITÄMÄN JÄRJESTELMÄN ANSIOSTA. YRITYKSET JOIDEN MASSIKEISARIT TAHKOVAT RAHAA, EIVÄT OLE SYSTEEMIN KAIKKILLE TARJOAMASTA TURVASTA (TERVEYS, KOULUTUS JNE.) HYÖDYISTÄ ERILLÄÄN. IHMISEN ONNELLISUUS EI MERKITTÄVÄSTI KASVA TULOJEN KASVAESSA YLI 75 TUHANNEN VUOSITULOILLE, JOTEN KAIKKI SEN YLITTÄVÄ NIIN RANKALLE PROGEVEROLLE ETTÄ HEILAHTAA.
Yhteiskunnan missiona on tasapäistäminen, joka tukee järjestelmän väärinkäyttäjiä ja rankaisee heitä, jotka ovat pelanneet korttinsa oikein. SAANKO KONKREETTISTA ESIMERKKIÄ?

Nämä sanottuani olen edelleen vakaasti sitä mieltä, ettei äänestämällä valitettavasti voi vaikuttaa. EN EPÄILE HETKEÄKÄÄN, VAKUUTTAVA ARGUMENTTI. Omilla elämänvalinnoillaan sen sijaan voi, ainakin oman elämänsä tärkeimmän ihmisen elämään, sinun omaasi. Vaikka voisin pohtia syvällisesti poliittisia päätöksiä tai seurata aktiivisesti poliittista kenttää, käytän tuon ajan mielummin itseni sivistämiseen, viihdyttämiseen, treenauttamiseen, työntekoon tai vaikkapa tämän postauksen kirjoittamiseen. KOKEILE JOSKUS. Kaikista näistä asioista on minulle konkreettista hyötyä, ehdokkaan läpipääsystä ei. JOS EHDOKKAASI VALITAAN ON HÄN 199 KANSANEDUSTAJAN KANSSA POLIITTISEN PÄÄTÖKSENTEKOMME KESKIÖSSÄ, KENTIES MINISTERINÄ, JA POLIITTINEN PÄÄTÖKSENTEKO JA ESIMERKIKSI HALLITUSPUOLUEIDEN LINJA VAIKUTTAA SINUN ELÄMÄÄSI, KENTIES PIENIN, MUTTA VARMOIN TAVOIN. OLEMME ELÄNEET VIIMEISET KAHDEKSAN VUOTTA LAMAA KANSANTALOUTENA, JA SE ON VAIKUTTANUT MONEN ELÄMÄÄN, JA NE IHMISET JOTKA RATKAISUJA ETSIVÄT, OVAT ÄÄNESI PÄÄSSÄ.
Saa olla vapaasti eri mieltä, uurnalle se ei minua vieläkään saa. TOTTA, VAHVA ARGUMENTTI. Toivon kovasti, että ikäargumentit jätettäisiin tällä kertaa kommenttiboksin ulkopuolelle, kiitos. MUTTA, MUTTA ITSE VETOSIT SIIHEN?

torstai 5. maaliskuuta 2015

Kirjoitustehtävä - Kolmiodraama

Veera, Sini ja Petra istuvat pöydän äärellä.

VEERA
Haluan oikeesti kokeilla tätä. Me tehtiin näin viime keskiviikkona parin joukkuelaisen kanssa. Eli ideana on, että me voitaisiin kaikki puhua suumme puhtaaksi, rakentavassa mielessä. Meillä on piirteitä mikä toisia ärsyttää, tai ihan vaan vaikka sanontoja, jotka on meille tyypillisiä. Kaikkea hyvää ja rakentavaa toisistamme saa tottakai sanoa.

SINI
Mä en kyllä nyt ihan tajua, miksi meidän pitäisi haukkua toisiamme?

VEERA
Ei varsinaisesti haukkua, pikemminkin paljastaa kyseenalaisia asioita meistä. Se on tosi avartavaa. Me ollaan ihan sokeita asiolle, jotka muita saattaa ärsyttää. Voidaan aloittaa vaikka musta.

PETRA
Siis, anna jokin esimerkki.

VEERA
No esimerkiksi torstaina en päässytkään katsomaan sitä leffaa. Tiuskasit viestillä tosi töykeen vastauksen, vaikka en voinut asialle mitään.

PETRA
Kai se nyt ottaa päähän, kun peruit sovitun jutun.

SINI
Toi on kyllä ihan totta, tiuskit aika usein tollasissa asioissa. Ei tarvitse asettua mitenkään muiden yläpuolelle.

PETRA
Te haluatte vaan aukoa päätänne mulle.

VEERA
Ei, ei. Tätä just tarkotin, näistä asioista voi oppia. Voit koittaa olla maltillisempi ja pyrkiä ymmärtämään tilannetta. Tiuskimisesta ei ole mitään hyötyä.

PETRA
Sulla on tosi falski ja naseva lauluääni.

VEERA
Mitä?

PETRA
Niin. Senkö sä halusit kuulla?

VEERA
No toi nyt ei varsinaisesti liity tähän. Se voi kuullostaa susta falskilta.

SINI
Nyt kun sanoit, niin oot kyllä oikeessa. Vähän semmonen honottava värinä tavallaan.

PETRA
Niin just.

VEERA
No tuleeko teille mieleen jotain mun hokemaa juttua? Esimerkiksi Sini sä sanot "jummijammi" sillä sun omalla tavalla tosi usein.

SINI
No kyllähän mä sen tiedän. Ei tule susta kyllä mitään mieleen. Mutta, saanko mä sanoa? Pistin merkille, että kun mainitsin puhelimessa siitä mun tulevasta Lapin matkasta, niin heti rupesit puhumaan vain sun lomasta Portugalissa. Ihan ku mua ei olisi paikalla.

VEERA
Oikeasti?

SINI
Joo. Tosi usein sä alat paahtamaan jostain sulle tärkeästä asiasta ja unohdat muut siinä samalla. Luulisi sun huomaavan.

PETRA
(Sinille)
Sulla taas on tapana väittää vastaan tosi monesta asiata, vähän samalla lailla. Etkä sä muuten koskaan vastaa puhelimeen.

SINI
Ehkä en vastaa, koska vain valittaisit taas Saulista.

PETRA
Ja sä aina valitat ettei sulla ole ketään.

VEERA
Lopettakaa.

PETRA
Tähän lähti hyvin käyntiin. Tosi avartavaa. Minä käyn nyt röökillä.

perjantai 6. helmikuuta 2015

Mustavalkoiset turkit



Urho makasi alastomana kylmällä puisella pinnalla. Kaikkeen, mitä hänestä oli jäljellä, sattui. Silmien räpsähtäessä auki eteen ilmestyi verkkoaita, joka pilkkoi takanaan hengittävän metsän. Urho kiersi vaivoin päänsä ympäri, mutta verkkoaita seurasi katsetta, ympäröiden hänet. Korvien välissä sahasi ennenkuulumaton kipu. Urho kääntyi selälleen. Hän huutaisi apua, sitten kun jaksaisi. Häkin keskeltä roikkui ohuella harmaalla langalla pieni laminoitu viesti. Vapisevat sormet tavoittivat sen. 
Halusit vangita ne. Vangitsin sinut.
Metsän humina peitti kaiken alleen.


Tuuli avasi silmänsä. Kävyt, kivet, sammaleet pistelivat alastonta kehoa. Ympärille levittyi metsä, joka kolkkona toisti harmaita sävyjään jokaiseen suuntaan. Tuulen käsi tavoitti kasvot, johon koko lopun ruumiin tavoin sattui. Pelko vuosi kyynelinä poskia pitkin. Tuuli nousi istumaan. Polveen repesi railo, josta kipu pulppusi pinnalle. Olisi vaikea nousta seisomaan. Ranteeseen oli sidottuna ohuella harmaalla langalla avain ja pieni laminoitu viesti. Vapisevat sormet tavoittivat sen.
Halusit vapauttaa ne. Vapautin sinut.
Metsän humina peitti kaiken alleen.

tiistai 27. tammikuuta 2015

Intti muutti elämäni

Suunnitelmanani kasarmin porteista sisään astuessani oli päästä autokomppaniaan vuoden kuskiksi. Tämä siksi, että intistä jäisi jotain käteen, tässä tapauksessa C-kortti ammattipätevyydellä. Tämä suunnitelma lopulta onnistui. Silti sama pulma siitä, mitä intistä jäisi käteen, seurasi minua myös palveluksen ulkopuoliselle vapaa-ajalle. Pyrin aluksi turruttamaan tätä tunnetta lukemalla kirjoja ja katsomalla tv-sarjoja, jotta vuoden lopuksi voisin sormella osoittaa kaikkia Netflixissä katsomiani sarjoja ja todeta itseni tyytyväiseksi. Hatarien arvioiden mukaan katsoinkin tv-sarjoja ainakin noin 250 tuntia. Tämän ajatuksen vapaa-ajan tehokkaasta ja aikaansaavasta käytöstä intti minuun kenties kouli vahvimmin, isänmaallisuuden sijaan.

Ennen kaikkea kiitän inttiä siitä miten tuo ajatus konkretisoitui minulle. En löytänyt todellista minääni poteron pohjalta tai kipinästä, vaan kävelylenkiltä korvanapeistani podcasteja kuunnellen. Podcastit ovat puhuttuja ohjelmia, joko radion tarjonnasta irroitettu erillinen ohjelma, tai suoraan internetissä julkaistava. Kaikki mahdolliset kategoriat kuten huumori, tiede, urheilu, tekniikka ja uutiset ovat laajalti edustettuina, olettaen tosin, että kuuntelet englannin kielistä ohjelmaa. Suomen kielellä löytyy esimerkiksi Radio-rockin, Pelaaja-lehden ja Suomipopin podcasteja.

Laadukkaiden podcastien parissa olen kuullut uskomattomia tositarinoita, saanut näkökulmia elämään, tutustunut mielenkiintoisiin ihmisiin, oppinut tarkemmin minulle rakkaisiin aiheisiin ja päräyttäviin tieteellisiin löytöihin. Lyhyesti tekstini voi siis summata seuraavasti: 
1 Tutustuin intissä podcasteihin, joilla "saan aikaan paljon".
2 Olen suuresti nauttinut podcasteista ja oppinut niistä paljon.
3.Lopuksi suosittelen häpeilemättä lempipodcastejani, sillä mitään en tee paremmin kuin huutele ihmisille mitä mediaa heidän tulisi lukea, katsella ja kuunnella.

Pahoittelen, jos tunnet itsesi petetyksi klikkausjournalismin tapaisella hieman harhaanjohtavalla otsikolla, mutta voin taata, että podcastit ovat paras asia, joka on intistä käteeni jäänyt. Esittelen lyhyesti muutaman tutustumisen arvoisen podcastin, mutta jokin aihe on sinulle rakas, suosittelen selaamaan kaikkitietävää Googlea ja tekemään löytösi itse. Mitään en tee mieluummin, kuin suosittelen muitakin näiden lisäksi, saa kysyä. Ei enää kännykän spotifyn satunnaistoistoa, ei enää tylsää pakkopullalta tuntuvaa salireeniä, podcasteja voit kuunnella missä vain milloin vain. Kokeile tänään ilmaiseksi!



Radiolab - Ehdoton podcastien kruununjalokivi. Nopea editointi saattaa vaatia tottuttelemista, mutta sen takaa kuoriutuu uskomattomia tositarinoita ja mieltä kihelmöiviä tieteellisiä löytöjä.
http://www.radiolab.org/

Serial - Hiljattain päättynyt maailman kuunnelluin podcast, jossa toimittaja selvittää 12:sta jakson ajan 15 vuotta vanhaa todellista murhatapausta. Vaarallisen koututtava!
http://serialpodcast.org/

The Moth Radio Hour - Koko tunnekirjon kattavia tositarinoita tavisten ja julkkisten itsensä kertomina.
http://themoth.org/radio

You are not so smart - Psykologiasta kiinnostuneille jumalten hunajaa. Ammattitaitoinen aiheesta kirjoja kirjoittanut  kertoo mielemme virheellisistä päätelmistä ja harhoista, myös haastatellen merkittävien tutkimusten tutkijoita.
http://youarenotsosmart.com/

Movie Fights - Elokuvien ystäville erinomaista viihdettä. Asiantuntevat vieraat kisaavat katsojien lähettämistä kysymyksistä kuten 'Paras elokuvavuosi koskaan?' tai 'Magneto vs. Gandalf'
https://www.youtube.com/watch?v=AK85kH5s2zc






perjantai 27. kesäkuuta 2014

Kehon temppeli



Juhlava sali on katettu kauttaaltaan kirkkailla valoilla, jotta näkisit itsesi sellaisena kuin olet. Kolme seinää ovat rauhallisen vaaleat ja yksi seinä on peitetty peilillä, jottei mikään jäisi piiloon. Tumma puinen lattia luo kotoisan tunnelman.
Ahkerimmat ja hurskaimmat löytävät tiensä salin etuosaan. Illan isänä on Markus. Kaikki rakastavat Markusta, hän näyttää meille tien. Hän muistaa jokaisen nimeltä, ja häntä on ssopivaa puhutella etunimellä. Puhdas valkoinen paita sopii kiiltävään valkaistuun hymyyn. Markus kohottaa kätensä ilmaan ja toivottaa kaikki, joka ikisen, tervetulleeksi.
Seremonia alkaa kevyen alkuverryttelyn sävelin. Se kestää viitisen minuuttia Markon normaalia rutiinia pidempään, mikä enteilee kurinpalautusta haureiden varjostamalta viikonlopulta. Markuksen syvä rintaääni käskee opetuslapset kyykkyyn ja hänen sanaansa totellaan.
Hiljalleen Markus nostattaa kansan palaviin silmiin hurmoksen, yksi kyykky kerrallaan. Peiliin heijastuu kuva itsestä, uhrautuva ja anteeksi pyytävä, mutta kauniinpi. Kuva paremmasta itsestä tulee lihaksi hiljalleen, edes hetkeksi.
Markus huutaa täyttä kurkkua, mutta tekee sen lempeästi. Hän huutaa totuutta, hän puhkuu toivoa ja kannustusta, sanoja, joita kansa haluaa kuulla. Hän tekee kaiken itse, mitä hän sinulta vaati. Vielä kaksi sarjaa ja pelastus on koittava kaikille. Kaikki kirkastuu ja elämä tuntuu omalta.
Vuolaana virtaava hiki suo armahduksen lauantaisesta täysmaidosta ja siitä patukasta, jossa ei ollut proteiinia. Hetken kaikki ovat yhtä, samanarvoisia.
Synninpäästö on ohi viimeisen punnerruksen myötä. Kaikki ovat toimittaneet osansa. Rautainen veren maku suussa on vuodatettu sinun vuoksesi. Markus ylistää, antaa jokaiselle ansaitsemansa huomion ja kiitoksen. On aika astua ulos uutena ihmisenä ja jakaa tätä ilosanomaa ihan vittu jokaiselle.

perjantai 11. huhtikuuta 2014

Kirje sinulle

Tartuit tähän kirjeeseen. Ethän päästä irti. Laitathan kirjeen takaisin paikalleen, mikäli et päätä ottaa sitä mukaan.
Katselen sinua nyt, kun luet tätä. Ainoa ystäväni on auttanut tämän kirjoittamisessa. Olen varjo, edesmennyt, sivustakatsoja. Kun sanon, että seuraan sinua ja astun kanssasi kotiisi samalla ovenavauksella, älä pelkää. Et näe ketään, mutta olen vierelläsi.

Pyyntöni on yksinkertainen. Mikäli otat kirjeeni mukaan, lupaudut katsomaan lempielokuvasi kanssani. Jos et keksi suosikkia, jokin sinulle tärkeä elokuva sopii myös. Istun vierelläsi katsellen elokuvaa ja sinua. Miksi valitsit tämän elokuvan? Mieti mitä se kertoo sinusta ja elämästä? Haluan tutustua sinuun, saada sinut ajattelemaan, kurottaa todellisuuteen.

Kirjoitathan itsestäsi lyhyen tekstin, jotta voin tutustua sinuun. Kuka olit, kuka olet ja kuka sinusta tulee? Mikä on elämäsi paras päivä, päätös ja sattuma? Mikä on elämäsi tarkoitus? Säilytäthän tekstin. Jos herätät mielenkiintoni, saatan viipyä pidempäänkin.

Tiedäthän sen turhauttavan tunteen, kun elokuvan henkilö tekee typerän päätöksen, etkä voi sille mitään. Sellaista on vaikea katsella.

Kiittäen, Kari Aho

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Lähikuvassa Juhani Korhonen

Lyhytdokumenttiielokuvascripti, jonka vois tehä läpäl.

 



Kuva: Lähikuva paperista, johon Juhani Korhonen piirtää äärimmäisen rumaa tribalia. Taustalla soi rauhallista pianomusiikkia.

Juhani Korhonen (voiceover): "Mä oon Juhani Korhonen ja mä opiskelen nyt toista vuotta Hervannassa työttömäks. Mä pelailen ja piirtelen ja... 'm tiiä. Oon tämmönen perusäijä. Pari kaveria on, mutta lähinnä tulee pelattua niiden kanssa."

Kuva: Juhani pelaa tietokoneella räiskintäpeliä.

Juhani Korhonen (voiceover): "No oikeestaan miks mä halusin hakee työttömäks, ni, no se on kasvava ala ja on se sillee kiinnostavaa. Sinne on ny päässy joka vuosi vähä alemmilla pisteillä ni aateltii opon kanssa, että olis mahkut päästä. Äiti ei iha uskonu et musta olis siihe. Seiskan keskiarvolla kuitenki pääsi."

Kuva: Juhani istuu sohvalla.

Juhani Korhonen: "Koulussa on ollu iha kivaa, 'm tiiä, tiesi kyl mitä olettaa, ku tuttuja on ollu. Meil on paljon etätyöskentelyy, esimerkiks kuukausi sitte oli semmone kisa et kuka syö halvimmalla viikon. Piti sniiduilla ihan kunnolla. Ens vuonna se on kaks kuukautta. Sitte on esitelmien tekoo ja vierailukäyntejä, tosi monipuolisesti kaikkee. Ihan mielenkiintosta, jaksaa kuunnella koulussa. Maanantaina me käytiin vierailemassa Mustassa Lampaassa, saatiin sieltä ilmasta ruokaa kotiin vietäväks."

Kuva: Juhani esittelee vihkoa kameralle.

Juhani Korhonen: "Tässä on mun opintovihko. Tääl on muistiinpanoja ja tehtäviä. Työpaikanhakuselvitystä, cv:itä. Tää oli ihan kiva tehtävä, tehtiin näit ajatuskarttoi ittestämme ja luokkalaisista, et miks meitä ei pitäs ottaa töihi. Tässä on työttömyyspäivärahan harjotushakemuksia, tässä tilastotietoo työnhakijoista. Kyllä me saadaan monipuolista opetusta, ei voi valittaa."

Kuva: Juhani kävelee järven rannalla, poimii kiven ja heittää sen järveen.

Juhani Korhonen (voiceover): "Kyl mää oon iha tykänny. Koulu on sopivan lähellä ja vuokran saa maksettua. Mikäs tässä ollessa. Kauheesti en oo koulukavereihin tutustunu, et viihdyn kyl omissa oloissani. Tykkään puuhastella kaikkee itsekseni, et ihan silläki tää on niinku mun ala vissiin."

Kuva: Juhani istuu sohvalla.

Juhani Korhonen: "Ai tulevaisuuden suunnitelmia? No äiti meinais et mun pitäs hakee ammattikorkeelle pitkäaikaistyötönlinjalle. Sie ois kyl toisaalta syrjäytymisen kursseja saatavilla, et ne ehkä kiinnostaa, 'm tiiä. Seki on kasvava ala ja se menee tosi niinku mielensisäiseks, et se vois olla iha jännä. Et mä varmaan haen sinne ja jos en pääse ni työttömille ainaki riittää hommia. Saa nähdä mihin tässä päätyy. Onhan tässä vie yli vuosi aikaa miettiä. Antaa elämän kuljettaa vai miten sitä sanotaan."