Eutanasia

Hurraahuuto vihreille heidän nostettuaan eutanasia eduskuntaan käsiteltäväksi. Kun kansan mielipide on näin selvä ja yhteiskuntamme entistäkin individualistisempi, tulee eutanasia lyömään itsensä läpi. Kysymys kuuluu, koska näin tapahtuu.

Homokeskustelusta nousi ilmi, kuinka raamatusta nostetaan tarvittava argumentti kyseenalaisten ja järjettömien jäädessä sivuun. Nyt vedotaan elämän pyhyyteen ja ihmiseen jumalan kuvana. Fakta on, etteivät kaikki usko jumalaan. Uskovaiset riistävät vakaumuksellaan toiselta mahdollisuuden päättää oma elämänsä.
Mielestäni eettisiä ongelmia, joissa valtiolla on rooli, tulisi punnita etiikan mukaan, eikä kristillisen etiikan mukaan.

Esimerkiksi kristillisdemokraatit väittävät eutanasian olevan jumalaa leikkimistä. Emmekö jo leiki jumalaa väistämällä kuolemaa esimerkiksi lääkkeillä, hengityskoneilla ja tekokeinoisella koomalla. Toiseen suuntaan tämä jumalan leikkiminen on sallittua, mutta kuolemasta puhuttaessa se on ei ei.

Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Päivi Räsänen hyväksyy eutanasian korvikkeeksi nukuttamisen kuolemaan asti. Eutanasiasta se eroaa vain muotoseikalla. Eikö se olisi jumalaa leikkimistä? Ratkaisu tuntuu kaksinaismoraalistiselta.

Uskallan kyseenalaistaa monien uskovaisten vakaumuksen eutanasiaa vastaan, jos he joutuisivat kohtaamaan neliraajahalvautumisen tai äärimmäisen kovat kivut. Puhumme niin kovasta kivusta, että potilas haluaa kuolla. Potilaan kärsimykset heijastuvat suoraan lähimmäisiin. Olisi sietämätöntä katsoa lähimmäiseni kärsivän ja toivovansa kuolemaa. Äärimmäiseen kipuun soisi mahdollisuudeksi äärimmäisen vaihtoehdon.

Satu Sipilä (AL 26.5) esittää sairaanhoitajana ratkaisuja moniin tapauksiin, kuten tekniikan, kehittyneen lääkityksen, avustajat ja läheiset. Nämä eivät kuitenkaan takaa kaikkien onnellista tai kivutonta elämää. Jokainen tilanne on niin yksilöllinen, ettei niihin kaikkiin löydy ratkaisua.

Perusteena eutanasiaa vastaan on käytetty mahdollista saattohoidon kehityksen jarruuntumista. Saattohoidon kehittäminen tuskin jarruuntuisi. Päinvastoin keskustelu suuntautuu myös saattohoidon kehitykseen. Eutanasiasta ei tulisi yleinen automaatio, vaan harvinainen ja perusteltu lopputulema.

Suomalaisista noin 77 prosenttia kuuluu kirkkoon ja noin 80 prosenttia kannattaa eutanasiaa. Ihmisen päätäntävalta omasta elämästä näyttäisi yliajavan kristilliset perusteet. Vaikka tämä individualistinen toteamus saattaa vaikuttaa joistakin ahdasmieliseltä, se on tätä päivää.

Uskon, että eutanasia tullaan hyväksymään ennemmin tai myöhemmin. Toivon, että ennemmin.

Toinen Joonan kirja

Toinen Joonan kirja

Koitti aika viikonlopun ja päivä ennen Jumalan asettamaa lepopäivää kerääntyivät yhteen Joona ja hänen ystävänsä nauttimaan päihdyttäviä aineita. Nuorin joukosta, Sakari Jyrin poika, oli ensimmäisiä kertoja kyseisessä tilanteessa siispä hyvin innokas ja varma sanoissaan. Hänen lisäkseen huomiota herätti myös Mohammed, Ahmedin poika. Mohammed keräsi katseita, sillä hän oli monille tuntematon ja ulkonäöltään jostain tämän maanosan ulkopuolelta. Hän ei nauttinut päihdyttäviä aineita, sillä oli paaston, ramadanin aika. 

Eipä aikaakaan, kun hän ja Sakari alkoivat haastelemaan arkipäiväisistä asioista Joonan keittiössä. Sakarikin oli kiinnostunut kovin ystävyksensä Mohammedin taustoista. Sakari kysyi päätään kallistellen: "Sinullahan on tämä maradan. Et kai jätä täysin syömättä?" Tähän Mohammed tokaisi: "Auringon laskettua voi syödä. Tarkemmin ottaen, sen laskettua Turkissa, lähimmässä islamilaisessa valtiossa. Vanhukset tai..." "Miksi ihmeessä?" Sakari keskeytti hänet kovaan ääneen. Tämä annettakoon anteeksi nautintoaineiden johdosta. "Kunnioittaakseni Allahia ja asettaakseni itseni köyhän asemeen." Joona kysyi käydessään jääkaapilla: "Eikös teidän tule lahjoittaa tietty osa ansioistanne köyhille? Ja neljä vai kolme muutakin säädöstä?" Mohammed vastasi: "Kyllä. Totisesti, viisi säädöstä. Jos teitä miellyttää kuulla, niin ne ovat usko yhteen Allahiin ja hänen profeettaansa Mohammediin, viisi ruokousta päivittäin, ramadan, tietty osa ansioista köyhille sekä pyhiinvaellus Mekkaan. Shahada, salat, sawn, zakat, hajj."

"Koskevatko ne naisia myös?", kysyi Sakari kulmiaan nostaen. "Kuinka niin?", Mohammed haasteli. "Ajattelin vain kun, no, naisen asema ei tunnu olevan oikein kohdallaan. Niin minun annetaan olettaa.", vastasi Sakari. Mohammad Ahmedin poika vastasi: "Sakari, veli hyvä. Jos et pahaita mieltäsi, haluaisin oikaista ja moittia asennattasi näillä valituilla sanoilla. Totisesti, ymmärrättäenkin näette asian laidan omalta kantiltanne. Näette, että altistamme naisia säännöksillämme ja näette sen vielläpä perustellusti. Minä näen asian aivan toisin. Meidät on molemmat kasvatettu eri kulttuureihin, niinpä omaksumme sen omaksemme. Uskot, että länsimainen kulttuuri antaa kaikille vapauden toteuttaa itseään, onhan kulttuurisi perin yksilökeskeinen. Oletko koskaan katsonut kolikon toiselle puolelle? Eikö naisenne todella ole alistettuina?"

"Ette peitä naisten kasvoja huivilla, vaan peitätte sen meikillä. Ette peitä heidän vartaloaan jilbabiin, vaan peitätte ne vartaloa myötäileviin toppeihin." Mohammed jatkoi tulisesti. "Totisesti, siinä missä kulttuurini käsitys naisista pohjaa pyhään kirjaan ja perinteeseen, teillä se pohjaa naistenlehtien ja mainoksien alipainoisiin muokattuihin malleihin. Naisen tulee olla kaunis, langen laiha ja koulutettu. Tässä mielessä, näen naisenne hyvinkin alistetuiksi, vaikka se kuulloille korville kuuluisikin. Jos nainen haluaa kunnioittaa kulttuuriaan, uskontoaan, perhettään, hän pukeutuu tapojemme mukaan. Mitä te edustatte ja miten? Totisesti, pyydän syvästi anteeksi tahdittomuuttani. Maailman mustavalkoisuus saa minut kiihtymään. En sano, ettei kulttuuriani saisi kritisoida. Sitä tuleekin kritisoida, mutta yhtä lailla se koskee länsimaista kulttuuria."

Joonan ääni kuului äkisti toisesta huoneesta: "Huhun mukaan on paikalle soitettu virkavallan edustajia. Kehotan niitä, jotka eivät lain suosimaa ikää ole täyttäneet, poistumaan mitä pikimmiten."

Ja niin erosivat Sakarin ja Mohammedin tiet.

140 miljoonaa on iso raha

 Ohjelmapuheeni äidinkieleen huomiselle sanamäärän puitteissa

Parhaillaan kohisee keskustelu Helsingin Guggenheim-museohankkeesta. Mielestäni hankkeen toteuttaminen olisi kalliiksi käyvä virhe, jonka varat voisi käyttää paremminkin.

Guggenheimia puolustettaessa sokaistutaan helposti ”ainutlaatuisesta tilaisuudesta” kehittää suomalaista arkkitehtuuria ja designia. En näe miten ulkomaalainen brändi edistäisi meidän etujamme, varsinkin kun näyttelyt eivät jää meidän päätettäviksemme. 

Kyse on amerikkalaisten varman päälle pelatusta sijoituksesta, josta olemme jo maksaneet etukäteismaksun kahden miljoonan euron selvityksen muodossa. 140 miljoonaa euroa maksava rakennus jäisi meidän hoidettavaksemme ja pitääpä nimestä ”Guggenheim” vielä maksaa lisenssimaksuakin vuosittain. 

Selvityksen mukaan vuosittain museossa vierailisi 500000 kävijää, esimerkiksi Kiasman kävijämäärä on vajaat 200000. Ovelta pulitetaan sisäänpääsystä hintaa hulppeat 12 euroa, jolla maksaa monen viikon kahvit. Näinkin optimistisen arvion jälkeen jäisi maksettavaa noin 10 miljoonaa vuosittain. Kun puhutaan näin suurista summista, voidaan kyseenalaistaa museon lisäämän turismin hyödyt suhteessa menoihin. 

Jo 22 kaupunkia on kieltäytynyt tästä ainutlaatuisesta tilaisuudesta. Meillä on käsissämme suurempia ongelmia, kuin Helsingin näkyvyys maailmalla. Pääkaupunkiseudulla on jo nyt monia loistavia mahdollisuuksia taiteesta kiinnostuneille, mutta missä mahdollisuudet nuorille työhön tai vanhuksille kattavaan hoitoon?

Sketsiteksti

 Tää on pitänyt jo pidemmän aikaa kuvata. Perustuu löyhästi tositapahtumiin.

Opettaja astuu luokkaan

Opettaja: Noniin ja ottakaapas esimerkki kolmonen esille sivulta kaksikymmentäneljä. Jos meillä on viisipaikkainen henkilöauto, niin kuinka moneen eri järjestykseen autoon voidaan asettaa istumaan viisi henkilöä. Meidän pitää... Niin Matti, mitä kysyttävää?

Matti: Puhutaanko me nyt niinku aikuisista ihmisistä?

Opettaja: Kuinka niin?

Matti: No pitäähän niillä olla ikää ajaa, saati ajokortti, ei siihen rattiin kuka vaan voi istua.

Opettaja: Oikein hauskaa Matti. Tässä nyt on kyse mahdollisista järjestyksistä, että eiköhän pelkkä istuminen eri paikoilla perheeltä riitä.

Juhani: En minä ainakaan laskis itteeni tai siskoo rattiin, jos olisin mutsi, edes leikilläni.

Opettaja: No hyvä on sitten. Jos meillä on viisi paikkaa ja pitää asettaa viisi aikuista ajokortin omaavaa henkilöä istumaan, montako ratkaisua saamme.

Matti: Joku on ihan varmaan kännissä.  Et varmana löydä autollista aikuisia selvinpäin.

Juhani: Ope montako kaljaa ne voi ottaa, ettei jeparit pysäytä.

Matti: Iskä sano et tuopin jälkeen saa viel ajaa.

Opettaja: Viisi aikuista ajokortin omaavaa vähintään yhden tuopin ottanutta henkilöä on saatava kaikilla mahdollisilla järjestyksillä viisipaikkaiseen Mazda henkilöautoon... Tähän avuksi merkitsemme viitosen perään huutomerkin...

Matti: Miestä.

Opettaja:  Niin mitä että?

Matti: No en minä leikillänikään laskisi sinne yhtäkään naista mahdolliseksi, varsinkaan yhden tuopin jälkeen.

Juhani: Niin, saati et niitä olisi viisi.

Opettaja: Ratkaisu merkitään, viisi ja huutomerkki. Huutomerkki ilmaisee mahdollisuuksia, sillä...  Matti onko sinulla nyt jotain oikeaa asiaa?

Matti: Siis ihan sitä kysyisin, et lausutaanko toi niinkö viisi ja huutomerkki, vai voiko sen sanoo ihan vaan VIISI!

Opettaja jää tuijottamaan Mattia.

Matti: Hei Rauno hei. Rauno hei.

Opettaja purskahtaa itkuun, lähtee pois luokasta paiskaten oven perässään.

9luokan sarjakuvakurssi

Havahduin, kun löysin vihkosen, jossa meidän töitä oli. Pistän siis tänne talteen muutaman, ennenkö se katoaa johonkin taas.

Nopea riuhtasu gonzalesin tahtiin

 Lihottelen ja hion joskus myöhemmin



Vihaan kysymystä lempi tv-kanavasta. Lisan kanssa se on aina tv tv tv. Se vahtaa joka ilta jotai viime vuosikymmenen ohjelmia minkä kerkiää. Niin ja tietenkin kaikki uusimmat. Nyt pyörii joku dinosaurusmättö, sit se jauhaa siitä tohtori hoota, vissiin taas uutta tuotantokautta. Ei ihme, että mun pieni sohvani on alkanut käydä yhä ahtaammaksi. Ei kanavia voi vertailla keskenään, niin no aina voi. Mut toisaalla tulee dokkari siitä viiksiniekka Hitleristä ja toisaalla silvotaan raptoreita. Yleisradiolla on ihan hyvää setukkaa, ei ainakaan mitään epilepsialeikattua kasvutarinaa jostain kultakurkkuteineistä. Niin ja ne kummitusohjelmat repii mun sielua.

Kello on kolme. Mikäli tv on jollain yleisradion kolmesta kanavasta, se tietää varmaankin sen Gallardi mulkun naamaa. Niin ja sitä ärsyttävää korostavaa valaistusta, tommoset tekniset epäkohdat repii mua. Se heitti ittensä jotenki yleisradion tiimiin, en tiiä sitten onko se pääministeriltä ees sallittua. Kai se on. Niin kävi nytkin, niin siis, että se Gallardi mulkun pää halkes kuvaruudulle. Me katottiin jotain juristileffaa,  se vaan sattu tuleen, kunhan rupatellaan. Lisa kattoo keskittyneesti mulkkuun. Mulkku putkahtaa ruutuun satunnaisin tasatunnein. Se osaa ton jo ulkoa, se kattoo ihan liikaa tv:tä. Ne vaihtaa sitä vähän väliä, nyt siinä on valotukset perseellään.

Aluks se mulkku selittää pitkään, kuinka me kaikki ollaan perimän, ympäristön, kasvatuksen ja sattuman ristisiitos. Se väittää, ettei me ite vaikuteta itteemme. Niin tai siis ei se suoraan sano tietenkään, fiksusti kiertelee. Et meidän elämä, se kuinka kivaa meillä on, se miten muut suhtautuu meihin ja sitä rataa, että se olis vaan muiden asioiden summa. En mä tiiä onko se sillai, en usko. Rick-poika on kyllä hyvä puhumaan. "Jos lapselle annetaan kaikki mitä hän haluaa tai että häntä suojellaan liikaa, saattaa vaikuttaa kielteisesti lapsen koko persoonaan, ja määrittää häntä lopun iäkseen", käy mulkun suu. Sen voi lukea myös Lisan huulilta, se hymähtelee ja pitää itteään oikeen sankarina, kun muistaa ulkoa.

Oksettaa. Lapsenkasvatusvalistusta jaksaisin ja ymmärtäisin, mut se ei jää siihen. Se sanoo jotenki kierosti, et kusipäitä pitäs ymmärtää. Kykenemätön havaitsemaan oman käytöksensä puutteita tai jotain, tämän ne lisäsivät hiljattain. Niin tai siis muokkasivat. Heitä pitäs ymmärtää ja heille pitäisi kertoa, ottaa asia puheeksi, että omaa käytöstään voisi arvioida. Kaikkien epäkohdat pitäisi selittää, ja jos ei tyhmä opi, niin sitä varten on tämä kansallinen julkilausuma. Että sitte ne jotka on fiksuja niin olis tarkotus auttaa muita. Jotain yksinäisyydestäkin, sulattaan seniorien sydämmet.

Tästä päästään huippukohtaan. Toisten auttamiseen ja muuta paskaa, jotkut ymmärtämättömyyttään ei tajua auttaa muita, tai on kykenemättömiä menemään itteensä. Tajuamaan olevansa kusipäitä, koska geenit vaan vääntyy niin. Mutta ei hätää, sillä jotkut kykenevät auttamaan muita, ne jotka ovat tarpeeks fiksuja. Tai vaan vittu perimän ja pihapiirin naimisen tuotteena hyvä ihminen. Et yhdessä "kykenevien" kanssa autetaan kaikki toisiamme ja riisutaan kusipäät joukostamme ja ratsastetaan yhdessä suvaitsevaisuuden pilvilinnaan kaikki käsikkäin. Repii perseen tollanen.

Sitä sun tätä: TYK

Koulullani lienee jossain määrin hippi-hipster-strereotyyppinen kuva. Jotkut lisäävät listaan ylimielisyyden. En tiedä missä määrin strereotypiat esimerkiksi Rellun sadankurssin nirppanokista tai Sampon poliisiteipillä rajatuista hokariporukoista pitävät paikkansa, mutta omaa kouluani en pitäisi hippeyden tyyssijana. Kasvislinjan jono on julmetun pitkä, tupakkapaikkamme väki suhteellisen harvassa, kangaskasseja ja punapäitä riittää. Selittäisin tämän kuitenkin lähinnä tyttöjen suurella määrällä. Kangaskassit ja villasukat saattavat olla tavaramerkkimme, mutta selkeät hipit voidaan mielestäni laskea kahden käden sormilla.

Sana pehmolelupäivä saa kavereideni kulmakarvat kurtistumaan ja epäuskoisen hymyn huulille. Saman reaktion hyvin pitkälti saavat aikaan esimerkiksi vessareivit tai talvipäivä. Kuinka lapsellista ja typerää.
Mietitäänpä harmaata tylsää toimistoa, jossa ei ikinä tapahdu mitään. Entä jos eräänä päivänä kaikki toisivat lapsensa/lapsuutensa lelun tai pukeutuisivat vaikkapa toiseen ammattiin. Voi sitä riemun määrää kun Lauran virtahepo näyttää herttaiselta tai kun Tuomo on tuonut mukanaan palomiehen päähineen. Aulassa voisi soida musiikki ja tauolla voisi tanssahdella työkavereiden kanssa. Typerää ja lapsellista, vai rentouttavaa, hauskaa ja ryhmäyttävää? Naapuritoimistossa ainakin katsottaisiin pitkällä nenällä. Kellä on kiire aikuistua?

Erästä ystävääni otti päähän, kun kaikki tykkiläiset hehkuttivat Stagen esityksiä ja sitten lopullista voittoa. Monet kirjoittivat olevansa ylpeitä tykkiläisiä, vaikkemme itse olleet esiintymässä. Me kotisohvalta katsoneet emme tehneet mitään voiton eteen (mitä nyt ehkä äänestäneet). No, taistelimmeko me Suomen jääkiekkokullan eteen? Ei kukaan meistä ollut ilmaveivaamassa, mutta voi sitä päivitysten ja juhlijoiden määrää. Olimme kaikki voittajia, niin maan perkeleen ylpeitä sellaisia. Omalle porukalle on Stagen voitto tai Aamulehden kirjoitus suuri juttu, muut kummaksukoot.

Toista ystävääni otti päähän, kun ystävämme kanssa videoimme Kummelin sketsin "Luomisen tuskaa - Paha kurki!" kauppakeskus Siperian aukiolla. Huomautin, että jos kyseessä olisi ollut kaksi meille tuntematonta nuorta, olisi reaktio ollut kenties toinen. Saimme kuulla sen sijaan "vitun tykkiläiset". En kuitenkaan ristisi spontaanejä heittoja tykkiläisille ominaiseksi. On meillä vaahtokylpymmemme ja kattokonserttimme, mutta kuinka moni ottaa tempaukset mukaansa vapaa-ajalle?  Kaveriporukassani ilmeni pelleilyä jo ennen Tykkiä seurakunnan porukoissa (joista osa edustaa nykyään molempia). Uskon aineksien olevan yksilöt, hyvä ryhmähenki ja jokin yhteennivova yhteisö. Soppa toimii hyvin yhdellä tai usealla aineksella.

En hyökkää ketään tai mitään vastaa, en tiedä tarkalleen mitä haluan sanoa. Opinahjossani on rutkasti taiteen saralla lahjakkaita nuoria, joilta olen oppinut paljon ja jotka potkivat minua eteenpäin. Silti karsastan ajatusta, että Tykissä olisi lahjakkuuksia suhteellisesti enemmän. Ehkä on taideaineiden mahdollisuuden takia, ehkä ei. Uskon lahjakkuuksien ja persoonien tulevan esille, koska koulumme tarjoaa siihen paljon mahdollisuuksia ja ilmapiirin, jossa toteuttaa itseään rohkeasti. Ehkä haluan vain sanoa, että Tool on hyvä bändi.