keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Supernyrkki


 Supernyrkki
 


Supervoimani äkkäsin yläasteen paikkeilla. Veli oli sillon kyllä taunojen tauno. Koulun sijasta sitä kiinnosti viina, mut niin kai kaikkia muitaki, tai sit vaan kyyhöttää kotona kirjojen äärellä, tai sitte harrastuksissa, jotain tekemässä kuitenkin. Siis päähä mahtuu vaan yks ajatus ja velillä se sattu oleen viina. Tapeltii niinkö aika usein, mut oli sellane herrasmiessääntö, ettei päähä lyödä, se oli niinkö tabu. Yks ilta tulin vineen sille, että lukisit kokeisiin, että pääsisit edes palikkalinjalle opiskelee. Se siitä sitte riemastu ja kietas haaraväliin varottamatta, tabu se oli sekin. Mää sit survasin sitä oikealle poskelle ihan kyllä hävettävän lujaa. Hetken se oli niinkö pomppaamaisillaan kimppuun, että nyt jumalavita lähtee, mut sit se näki valon tai jotai, tuijotti hetken hiljaa, jotai kelaten. Sit se totes, että totta turiset, menenpä tästä lukemaan. Seuraavana päivänä se repäs kokeesta kympin, lukemalla sen yhen illan. Usko pois, se on verrattavissa niinkö, no, en nyt keksi mitää, mutta kummaa se oli.

Seuraavaks survasin Villee, tai siis vahinko se oli, tai sitte aika kultaa muistot. Koristunnilla iskin ainaki puolivahingossa siltä hampaat vinoon. Sen jälkee se oli rauhalline ku pässi, rauhallinen pässi. Luulin täräyttäneeni sitä pahemman kerran, ei se ollu entisensä. Sit iskin erinäisissä tapauksissa, vahingossa, populaa lättyyn. Kaikki oli samoin tein niinkö rauhallisia ja fiksuja, vaikken sitä selittää osaakaan, että miten se onnistuu niinkö käytännössä. Testailin sitte tarkotuksella, että survoin porukkaa lättyyn, välillä hellästi ja välillä vähä rajummin, todeten, että kaikista tuli fiksuja. Ihan tosi. Joo joo, en kuseta. Kerta toisensa jälkee tulos oli aina sama, fiksuja niistä tulee. No joo joo.

Aikansa siinä mietti, että mites tästä sais nytte hyödyn, että mitäs tän kanssa nyt sitte. Kyllähän haluaa jakaa tätä fiksuuden siunausta, että jos tekee rauhalliseks ja hyväks koulussa, ni eikös sillo elämänlaatu parane, ainaki veljellä kävi ehdottomasti niin. Oon ny tehny reissua ympäri Suomee lätkie populaa naamaan. Tässä on jalostunu aika nokkelaks lätkijäks. Talvisin voi kaatuilla ja huitasta possee naamalle, tai hevimetallikeikoilla pitin pyöriessä. Pari kertaa jouduin kyllä selittelee tekosiani, kun tarhan pihassa kävin leikittämässä niitä muksuja, että leikissä läpsästään poskelle, senkin oon niinkö ite keksiny. Kihniössä sai kerran survoo ihan kaksin käsin yhtä rekkamiestä, jonka kanssa jouduin tappeluun, että se siitä sitte rauhottu. Seuraavaks mä suuntaan varmaan Poriin. Sielä pitäs olla painin alkeiskurssi perjantaina, että sinne vois mennä vähä lätkimään.

perjantai 19. lokakuuta 2012

Vaalien pinnallisuus huolestuttaa




Edessäni ovat ensimmäiset vaalini. Ikäväkseni kuntavaalit ja ehdokkaan valitseminen on osoittautunut pinnalliseksi prosessiksi, jossa ehdokas valitaan asiaan tarkemmin paneutumatta. 

Ystäväni esimerkistä kävin Keskustorilla kyselemässä ehdokkailta, miksi äänestäisin teidän puoluettanne. Ei tullut yllätyksenä, että vastaukset olivat ympäripyöreitä. Jos esitettiin jotain konkreettista, yleensä etsittiin virheitä muista puolueista. Eräs ehdokas kehui puoluettaan sanoin: ”Täällä saa olla mitä mieltä haluaa”. Mitä tällainen puolue sitten edustaa? Ymmärrän, että ennen vaaleja luvataan kymmenen hyvää ja puoluekuria löysätään, että mahdollisimman moni astuisi puolueen haaviin. Tämä kuitenkin hälventää puolueelle ominaisia aatteita, mikäli niitä ylipäänsä on.

Monet näyttävät valitsevan ehdokkaansa vaalikoneisiin tukeutuen. Vaalikoneista pääsee nopeasti ja helposti selville ehdokkaiden aatteista, mutta tuloksia tulisi tarkastella harkiten. Jostain käsittämättömästä syystä Mtv3:en vaalikoneessa kysytään muun muassa tietokonepelaamisesta ja oopperassa käymisestä. Nämä faktorit näyttäisivät olevan yhtä painavia tuloksen kannalta kuin kysymykset, joilla on oikeasti merkitystä. Vastaukselle asetettu pitkä skaala johtaa epämääräiseen vastaukseen. Ylenkin omaksuma reaaliaikaisesti päivittyvä mittari saattaa johtaa mielipiteensä ”uudelleen harkintaan”, jos esille nousee puolueita, joihin on ennakkoluuloja. Kun kaikkiin kysymyksiin on vastattu, jää muutaman prosentin sisään koko poliittinen kirjo. Näistä todennäköisesti karsitaan pois epämieluinen puolue. Tämä karsinta pohjautuu todennäköisesti pinnallisiin stereotypioihin.

Viimeisimmän Tiede-lehden artikkeli löi olettamukseeni painavia nauloja. Vain kolmasosa haastatelluista osasi nimetä haastattelun aikaiset hallituspuolueet. Toisessa tutkimuksessa kysyttiin, mikä seuraavista kolmesta laista tulisi poistaa. Puolet haastateltavista saatiin muodostamaan kantansa, kun kysymys toistettiin. Lakeja ei ollut olemassakaan. Vaalikoneen väittämistä suuri osa saattaa olla henkilölle uusia, joihin ei ole perehtynyt. Mielipide saattaa muodostua ensimmäisen mieleen tulevan perusteen pohjalta. Saman artikkelin mukaan vain noin viiden prosentin oletetaan muodostavan kantansa pohtien ja faktoihin perustuen. Voidaan olettaa, että vain viisi prosenttia kunnallisvaaliehdokkaista toimii näin.

Ei voi olettaa, että kaikki saataisiin äänestämään tai kiinnostumaan politiikasta. Poliittisessa keskustelussa voi valita itselleen tärkeän aiheen ja laajentaa tietämystään siitä. Politiikka ja päätöksenteko kattavat aiheita luonnosta aina liikuntaan asti. Jos on yksi asia, joka pitäisi kiinnostaa, niin oma rooli päätöksenteossa. Muiden piittaamattomuus vaikuttaa myös minuun. On helppo tuoda esille ongelmia, mutta on aihetta valittaa vasta, kun tietää mitä vaihtoehtoja asian ratkaisemiseksi on ja millä kustannuksella ratkaisuihin tartuttaisiin.
 
Omaa ehdokastani etsiessäni haluankin varmistua siitä, että ehdokkaani osaa muodostaa kantansa harkiten ja ymmärtäen myös vastapuolen näkemyksiä. En voi olettaa, että ehdokkaani pitäisi olla kanssani samaa mieltä, jos en voi luottaa omaan harkintakykyyni asioissa, joista en tiedä tarpeeksi. Kun olen löytänyt varteenotettavan ehdokkaan, pyrin tapaamaan hänet henkilökohtaisesti. Netissä kaikki ovat asiallisia ja kaikki voivat asettaa esille ne ongelmat, joista tietävät, jos tietävät.

perjantai 14. syyskuuta 2012

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Aforismeja

Nämä nappaan talteen. Kirjoitettu lyriikkakurssilla melkein 2 vuotta sitten.



Jos meille riittäisi, mikä meille riittäisi, kaikki olisi paremmin


Mitä enemmän otat asiat tosissasi, sitä enemmän sinulla on ongelmia.
Mitä vähemmän otat asiat tosissasi, sitä vähemmän saat aikaan.


Maailma on täynnä huonoja aforismeja


Vähärasvaisuus teki meistä lihavia


BB:ssä selvitettiin: Elisabet ei kakannutkaan housuun


Ministeri kaivoi nenää kesken kyselytunnin - Katso kuvat!


Kieli niinku laiskistuu


Pian hiekkakakut tehdään tietokoneella










Runo samaiselta kurssilta:



Olemmeko luoneet
sanoin, termein, laein
häkin päällemme

tuhlaat aikaasi
häkin seinämiä etsien
tee siitä itsellesi miellyttävä

avain on ulkopuolella

lauantai 26. toukokuuta 2012

Eutanasia

Hurraahuuto vihreille heidän nostettuaan eutanasia eduskuntaan käsiteltäväksi. Kun kansan mielipide on näin selvä ja yhteiskuntamme entistäkin individualistisempi, tulee eutanasia lyömään itsensä läpi. Kysymys kuuluu, koska näin tapahtuu.

Homokeskustelusta nousi ilmi, kuinka raamatusta nostetaan tarvittava argumentti kyseenalaisten ja järjettömien jäädessä sivuun. Nyt vedotaan elämän pyhyyteen ja ihmiseen jumalan kuvana. Fakta on, etteivät kaikki usko jumalaan. Uskovaiset riistävät vakaumuksellaan toiselta mahdollisuuden päättää oma elämänsä.
Mielestäni eettisiä ongelmia, joissa valtiolla on rooli, tulisi punnita etiikan mukaan, eikä kristillisen etiikan mukaan.

Esimerkiksi kristillisdemokraatit väittävät eutanasian olevan jumalaa leikkimistä. Emmekö jo leiki jumalaa väistämällä kuolemaa esimerkiksi lääkkeillä, hengityskoneilla ja tekokeinoisella koomalla. Toiseen suuntaan tämä jumalan leikkiminen on sallittua, mutta kuolemasta puhuttaessa se on ei ei.

Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Päivi Räsänen hyväksyy eutanasian korvikkeeksi nukuttamisen kuolemaan asti. Eutanasiasta se eroaa vain muotoseikalla. Eikö se olisi jumalaa leikkimistä? Ratkaisu tuntuu kaksinaismoraalistiselta.

Uskallan kyseenalaistaa monien uskovaisten vakaumuksen eutanasiaa vastaan, jos he joutuisivat kohtaamaan neliraajahalvautumisen tai äärimmäisen kovat kivut. Puhumme niin kovasta kivusta, että potilas haluaa kuolla. Potilaan kärsimykset heijastuvat suoraan lähimmäisiin. Olisi sietämätöntä katsoa lähimmäiseni kärsivän ja toivovansa kuolemaa. Äärimmäiseen kipuun soisi mahdollisuudeksi äärimmäisen vaihtoehdon.

Satu Sipilä (AL 26.5) esittää sairaanhoitajana ratkaisuja moniin tapauksiin, kuten tekniikan, kehittyneen lääkityksen, avustajat ja läheiset. Nämä eivät kuitenkaan takaa kaikkien onnellista tai kivutonta elämää. Jokainen tilanne on niin yksilöllinen, ettei niihin kaikkiin löydy ratkaisua.

Perusteena eutanasiaa vastaan on käytetty mahdollista saattohoidon kehityksen jarruuntumista. Saattohoidon kehittäminen tuskin jarruuntuisi. Päinvastoin keskustelu suuntautuu myös saattohoidon kehitykseen. Eutanasiasta ei tulisi yleinen automaatio, vaan harvinainen ja perusteltu lopputulema.

Suomalaisista noin 77 prosenttia kuuluu kirkkoon ja noin 80 prosenttia kannattaa eutanasiaa. Ihmisen päätäntävalta omasta elämästä näyttäisi yliajavan kristilliset perusteet. Vaikka tämä individualistinen toteamus saattaa vaikuttaa joistakin ahdasmieliseltä, se on tätä päivää.

Uskon, että eutanasia tullaan hyväksymään ennemmin tai myöhemmin. Toivon, että ennemmin.

tiistai 1. toukokuuta 2012

Toinen Joonan kirja

Toinen Joonan kirja






Koitti aika viikonlopun ja päivä ennen Jumalan asettamaa lepopäivää kerääntyivät yhteen Joona ja hänen ystävänsä nauttimaan päihdyttäviä aineita. Nuorin joukosta, Sakari Jyrin poika, oli ensimmäisiä kertoja kyseisessä tilanteessa siispä hyvin innokas ja varma sanoissaan. Hänen lisäkseen huomiota herätti myös Mohammed, Ahmedin poika. Mohammed keräsi katseita, sillä hän oli monille tuntematon ja ulkonäöltään jostain tämän maanosan ulkopuolelta. Hän ei nauttinut päihdyttäviä aineita, sillä oli paaston, ramadanin aika. 

Eipä aikaakaan, kun hän ja Sakari alkoivat haastelemaan arkipäiväisistä asioista Joonan keittiössä. Sakarikin oli kiinnostunut kovin ystävyksensä Mohammedin taustoista. Sakari kysyi päätään kallistellen: "Sinullahan on tämä maradan. Et kai jätä täysin syömättä?" Tähän Mohammed tokaisi: "Auringon laskettua voi syödä. Tarkemmin ottaen, sen laskettua Turkissa, lähimmässä islamilaisessa valtiossa. Vanhukset tai..." "Miksi ihmeessä?" Sakari keskeytti hänet kovaan ääneen. Tämä annettakoon anteeksi nautintoaineiden johdosta. "Kunnioittaakseni Allahia ja asettaakseni itseni köyhän asemeen." Joona kysyi käydessään jääkaapilla: "Eikös teidän tule lahjoittaa tietty osa ansioistanne köyhille? Ja neljä vai kolme muutakin säädöstä?" Mohammed vastasi: "Kyllä. Totisesti, viisi säädöstä. Jos teitä miellyttää kuulla, niin ne ovat usko yhteen Allahiin ja hänen profeettaansa Mohammediin, viisi ruokousta päivittäin, ramadan, tietty osa ansioista köyhille sekä pyhiinvaellus Mekkaan. Shahada, salat, sawn, zakat, hajj."

"Koskevatko ne naisia myös?", kysyi Sakari kulmiaan nostaen. "Kuinka niin?", Mohammed haasteli. "Ajattelin vain kun, no, naisen asema ei tunnu olevan oikein kohdallaan. Niin minun annetaan olettaa.", vastasi Sakari. Mohammad Ahmedin poika vastasi: "Sakari, veli hyvä. Jos et pahaita mieltäsi, haluaisin oikaista ja moittia asennattasi näillä valituilla sanoilla. Totisesti, ymmärrättäenkin näette asian laidan omalta kantiltanne. Näette, että altistamme naisia säännöksillämme ja näette sen vielläpä perustellusti. Minä näen asian aivan toisin. Meidät on molemmat kasvatettu eri kulttuureihin, niinpä omaksumme sen omaksemme. Uskot, että länsimainen kulttuuri antaa kaikille vapauden toteuttaa itseään, onhan kulttuurisi perin yksilökeskeinen. Oletko koskaan katsonut kolikon toiselle puolelle? Eikö naisenne todella ole alistettuina?"

"Ette peitä naisten kasvoja huivilla, vaan peitätte sen meikillä. Ette peitä heidän vartaloaan jilbabiin, vaan peitätte ne vartaloa myötäileviin toppeihin." Mohammed jatkoi tulisesti. "Totisesti, siinä missä kulttuurini käsitys naisista pohjaa pyhään kirjaan ja perinteeseen, teillä se pohjaa naistenlehtien ja mainoksien alipainoisiin muokattuihin malleihin. Naisen tulee olla kaunis, langen laiha ja koulutettu. Tässä mielessä, näen naisenne hyvinkin alistetuiksi, vaikka se kuulloille korville kuuluisikin. Jos nainen haluaa kunnioittaa kulttuuriaan, uskontoaan, perhettään, hän pukeutuu tapojemme mukaan. Mitä te edustatte ja miten? Totisesti, pyydän syvästi anteeksi tahdittomuuttani. Maailman mustavalkoisuus saa minut kiihtymään. En sano, ettei kulttuuriani saisi kritisoida. Sitä tuleekin kritisoida, mutta yhtä lailla se koskee länsimaista kulttuuria."

Joonan ääni kuului äkisti toisesta huoneesta: "Huhun mukaan on paikalle soitettu virkavallan edustajia. Kehotan niitä, jotka eivät lain suosimaa ikää ole täyttäneet, poistumaan mitä pikimmiten."
Ja niin erosivat Sakarin ja Mohammedin tiet.

maanantai 20. helmikuuta 2012

140 miljoonaa on iso raha

 Ohjelmapuheeni äidinkieleen huomiselle sanamäärän puitteissa


Parhaillaan kohisee keskustelu Helsingin Guggenheim-museohankkeesta. Mielestäni hankkeen toteuttaminen olisi kalliiksi käyvä virhe, jonka varat voisi käyttää paremminkin.

Guggenheimia puolustettaessa sokaistutaan helposti ”ainutlaatuisesta tilaisuudesta” kehittää suomalaista arkkitehtuuria ja designia. En näe miten ulkomaalainen brändi edistäisi meidän etujamme, varsinkin kun näyttelyt eivät jää meidän päätettäviksemme. 

Kyse on amerikkalaisten varman päälle pelatusta sijoituksesta, josta olemme jo maksaneet etukäteismaksun kahden miljoonan euron selvityksen muodossa. 140 miljoonaa euroa maksava rakennus jäisi meidän hoidettavaksemme ja pitääpä nimestä ”Guggenheim” vielä maksaa lisenssimaksuakin vuosittain. 

Selvityksen mukaan vuosittain museossa vierailisi 500000 kävijää, esimerkiksi Kiasman kävijämäärä on vajaat 200000. Ovelta pulitetaan sisäänpääsystä hintaa hulppeat 12 euroa, jolla maksaa monen viikon kahvit. Näinkin optimistisen arvion jälkeen jäisi maksettavaa noin 10 miljoonaa vuosittain. Kun puhutaan näin suurista summista, voidaan kyseenalaistaa museon lisäämän turismin hyödyt suhteessa menoihin. 

Jo 22 kaupunkia on kieltäytynyt tästä ainutlaatuisesta tilaisuudesta. Meillä on käsissämme suurempia ongelmia, kuin Helsingin näkyvyys maailmalla. Pääkaupunkiseudulla on jo nyt monia loistavia mahdollisuuksia taiteesta kiinnostuneille, mutta missä mahdollisuudet nuorille työhön tai vanhuksille kattavaan hoitoon?