Rastas

Ville astuu bussiin. Villellä on nyt rastat. Ville tervehtii bussikuskia, joka tervehtii takaisin.

Otit sitten rastat, sanoi äiti kysyen sitten, aikooko Ville nyt pelastaa maailman. Ville on harjaantunut keskustelemaan äitinsä kanssa. Ville vastasi, että hän aikoo pelastaa itsensä. Ville oli sanomisensa sanonut jo kauan sitten. Kaukaa oli äiti nähnyt takkuuntuvat hiukset, jankuttanut vastaan, mutta lopulta luovuttanut. Äiti päätti keskustelun sanoihin, ehtoollinen on pelastumista varten, ei superfood.

Ville tietää kertoa Saddhartha Gautaman opin, kärsimys johtuu ihmisen kyvyttömyydestä ymmärtää kaiken katoavuus ja eteenpäin virtaus. Ville lisää listaan mielellään ainakin tehotuotannon ja saasteet. Pitkään hän ei kuullut saati nähnyt kärsimystä. Sika ei valita ahtaudesta enää makkarapaketissa. Minkin kroonisesta stressitilasta näemme kymmenen sekuntia, toimittajan puheen peittäessä sadat häkkejä raapivat kynnet, jotka Ville on nyt kuullut. Talvivaarasta kuvaruudulle heijastuu vain järven pinta, ei mitä sen nielussa velloo.

Ville istuu bussin keskelle. Villen kädet hikoavat. Ville katsoo toisen tai kolmannen kerran olkansa yli. Ei sielä istu kukaan, usko jo. Ville kurottaa oikean kätensä reppuunsa, ottaa esille tarran, liimaa sen huolellisesti edessä olevaan penkkiin, tehden tämän rutiininomaisen nopeasti. Raadeltu minkki asettuu paikoilleen matkustajien nähtäville. Ville katsoo minkkiä. Ville kuulee kärsimyksen, toivoen, nyt muutkin voivat kuulla sen.

Masennusmonologi

Lyhyt monologi, joka mahollisesti päätyy osaksi näytelmäprokkista.

Masentuneella aivojen tuottaman välittäjäaine serotoniinin määrän todetaan usein olevan matalalla. Serotoniini on yhteydessä ihmisen tunnetilojen säätelyyn ja energiatasapainoon. Sen puute saattaa aiheuttaa muun muassa apatiaa, kroonista väsymystä, impulsiivisuutta, väkivaltaisuutta ja unen puutetta.

Sekös tässä vain onkin vialla? Eivät geenit heittäneet yatzya, korkeintaan kolmoset. No, pumpataan vaan serotoniinit takaisin kohdilleen ja puhutaan mukavia vanhempien kanssa. Selvitellään mistä se paha olo oikeen johtuu. Miltä se tuntuu. Lääkityksen ja vanhempien kanssa käydyn terapian on yhdessä todettu tehokkaimmaksi keinoksi nuorten masennusta vastaan.

Mutta kun lääkitys loppuu, aivot sanoutuvat reseptistä irti, ne ei oikein tiedä mitä tehdä. Ei kaikilla, mutta mä en päässyt huutamaan bingoa. Paha olo, kirjava valikoima edellä mainittuja oireita, palaa entistä pahempana. Nakkikioskilla uhonnut kusipää, turpaansa ottanut, joka nyt palaa kavereidensa kanssa puukko kädessä, ettei vain lähtisi häviäjänä.

Pahinta on, että pystyy tiedostamaan tapahtumien jokaisen vaiheen. Uskokaa pois, sairastuessa pahasti on tapana ottaa kaikki sairaudesta selville, antaa sille kasvot. Lääkefirmojen rahoittamien ristiriitaisten tutkimusten viidakosta löysin oman polkuni. Se ei johda mihinkään. Mä en halua olla tilastopoikkeama, uuden lääkkeen koe-eläin, toivoton tapaus. Mä haluan vain olla ehjä. Mutta kukaan ei tiedä miten palaset liimataan kasaan.

Supernyrkki

 Supernyrkki

 

Supervoimani äkkäsin yläasteen paikkeilla. Veli oli sillon kyllä taunojen tauno. Koulun sijasta sitä kiinnosti viina, mut niin kai kaikkia muitaki, tai sit vaan kyyhöttää kotona kirjojen äärellä, tai sitte harrastuksissa, jotain tekemässä kuitenkin. Siis päähä mahtuu vaan yks ajatus ja velillä se sattu oleen viina. Tapeltii niinkö aika usein, mut oli sellane herrasmiessääntö, ettei päähä lyödä, se oli niinkö tabu. Yks ilta tulin vineen sille, että lukisit kokeisiin, että pääsisit edes palikkalinjalle opiskelee. Se siitä sitte riemastu ja kietas haaraväliin varottamatta, tabu se oli sekin. Mää sit survasin sitä oikealle poskelle ihan kyllä hävettävän lujaa. Hetken se oli niinkö pomppaamaisillaan kimppuun, että nyt jumalavita lähtee, mut sit se näki valon tai jotai, tuijotti hetken hiljaa, jotai kelaten. Sit se totes, että totta turiset, menenpä tästä lukemaan. Seuraavana päivänä se repäs kokeesta kympin, lukemalla sen yhen illan. Usko pois, se on verrattavissa niinkö, no, en nyt keksi mitää, mutta kummaa se oli.

Seuraavaks survasin Villee, tai siis vahinko se oli, tai sitte aika kultaa muistot. Koristunnilla iskin ainaki puolivahingossa siltä hampaat vinoon. Sen jälkee se oli rauhalline ku pässi, rauhallinen pässi. Luulin täräyttäneeni sitä pahemman kerran, ei se ollu entisensä. Sit iskin erinäisissä tapauksissa, vahingossa, populaa lättyyn. Kaikki oli samoin tein niinkö rauhallisia ja fiksuja, vaikken sitä selittää osaakaan, että miten se onnistuu niinkö käytännössä. Testailin sitte tarkotuksella, että survoin porukkaa lättyyn, välillä hellästi ja välillä vähä rajummin, todeten, että kaikista tuli fiksuja. Ihan tosi. Joo joo, en kuseta. Kerta toisensa jälkee tulos oli aina sama, fiksuja niistä tulee. No joo joo.

Aikansa siinä mietti, että mites tästä sais nytte hyödyn, että mitäs tän kanssa nyt sitte. Kyllähän haluaa jakaa tätä fiksuuden siunausta, että jos tekee rauhalliseks ja hyväks koulussa, ni eikös sillo elämänlaatu parane, ainaki veljellä kävi ehdottomasti niin. Oon ny tehny reissua ympäri Suomee lätkie populaa naamaan. Tässä on jalostunu aika nokkelaks lätkijäks. Talvisin voi kaatuilla ja huitasta possee naamalle, tai hevimetallikeikoilla pitin pyöriessä. Pari kertaa jouduin kyllä selittelee tekosiani, kun tarhan pihassa kävin leikittämässä niitä muksuja, että leikissä läpsästään poskelle, senkin oon niinkö ite keksiny. Kihniössä sai kerran survoo ihan kaksin käsin yhtä rekkamiestä, jonka kanssa jouduin tappeluun, että se siitä sitte rauhottu. Seuraavaks mä suuntaan varmaan Poriin. Sielä pitäs olla painin alkeiskurssi perjantaina, että sinne vois mennä vähä lätkimään.

Vaalien pinnallisuus huolestuttaa

Edessäni ovat ensimmäiset vaalini. Ikäväkseni kuntavaalit ja ehdokkaan valitseminen on osoittautunut pinnalliseksi prosessiksi, jossa ehdokas valitaan asiaan tarkemmin paneutumatta. 

Ystäväni esimerkistä kävin Keskustorilla kyselemässä ehdokkailta, miksi äänestäisin teidän puoluettanne. Ei tullut yllätyksenä, että vastaukset olivat ympäripyöreitä. Jos esitettiin jotain konkreettista, yleensä etsittiin virheitä muista puolueista. Eräs ehdokas kehui puoluettaan sanoin: ”Täällä saa olla mitä mieltä haluaa”. Mitä tällainen puolue sitten edustaa? Ymmärrän, että ennen vaaleja luvataan kymmenen hyvää ja puoluekuria löysätään, että mahdollisimman moni astuisi puolueen haaviin. Tämä kuitenkin hälventää puolueelle ominaisia aatteita, mikäli niitä ylipäänsä on.

Monet näyttävät valitsevan ehdokkaansa vaalikoneisiin tukeutuen. Vaalikoneista pääsee nopeasti ja helposti selville ehdokkaiden aatteista, mutta tuloksia tulisi tarkastella harkiten. Jostain käsittämättömästä syystä Mtv3:en vaalikoneessa kysytään muun muassa tietokonepelaamisesta ja oopperassa käymisestä. Nämä faktorit näyttäisivät olevan yhtä painavia tuloksen kannalta kuin kysymykset, joilla on oikeasti merkitystä. Vastaukselle asetettu pitkä skaala johtaa epämääräiseen vastaukseen. Ylenkin omaksuma reaaliaikaisesti päivittyvä mittari saattaa johtaa mielipiteensä ”uudelleen harkintaan”, jos esille nousee puolueita, joihin on ennakkoluuloja. Kun kaikkiin kysymyksiin on vastattu, jää muutaman prosentin sisään koko poliittinen kirjo. Näistä todennäköisesti karsitaan pois epämieluinen puolue. Tämä karsinta pohjautuu todennäköisesti pinnallisiin stereotypioihin.

Viimeisimmän Tiede-lehden artikkeli löi olettamukseeni painavia nauloja. Vain kolmasosa haastatelluista osasi nimetä haastattelun aikaiset hallituspuolueet. Toisessa tutkimuksessa kysyttiin, mikä seuraavista kolmesta laista tulisi poistaa. Puolet haastateltavista saatiin muodostamaan kantansa, kun kysymys toistettiin. Lakeja ei ollut olemassakaan. Vaalikoneen väittämistä suuri osa saattaa olla henkilölle uusia, joihin ei ole perehtynyt. Mielipide saattaa muodostua ensimmäisen mieleen tulevan perusteen pohjalta. Saman artikkelin mukaan vain noin viiden prosentin oletetaan muodostavan kantansa pohtien ja faktoihin perustuen. Voidaan olettaa, että vain viisi prosenttia kunnallisvaaliehdokkaista toimii näin.

Ei voi olettaa, että kaikki saataisiin äänestämään tai kiinnostumaan politiikasta. Poliittisessa keskustelussa voi valita itselleen tärkeän aiheen ja laajentaa tietämystään siitä. Politiikka ja päätöksenteko kattavat aiheita luonnosta aina liikuntaan asti. Jos on yksi asia, joka pitäisi kiinnostaa, niin oma rooli päätöksenteossa. Muiden piittaamattomuus vaikuttaa myös minuun. On helppo tuoda esille ongelmia, mutta on aihetta valittaa vasta, kun tietää mitä vaihtoehtoja asian ratkaisemiseksi on ja millä kustannuksella ratkaisuihin tartuttaisiin.

 

Omaa ehdokastani etsiessäni haluankin varmistua siitä, että ehdokkaani osaa muodostaa kantansa harkiten ja ymmärtäen myös vastapuolen näkemyksiä. En voi olettaa, että ehdokkaani pitäisi olla kanssani samaa mieltä, jos en voi luottaa omaan harkintakykyyni asioissa, joista en tiedä tarpeeksi. Kun olen löytänyt varteenotettavan ehdokkaan, pyrin tapaamaan hänet henkilökohtaisesti. Netissä kaikki ovat asiallisia ja kaikki voivat asettaa esille ne ongelmat, joista tietävät, jos tietävät.

Ettemme tee jotain peruuttamatonta kuten peruuta

Muutamia kuvaamisen arvoisia tapauksia uskollisen kännykkäni uumenista.

 

 

Aforismeja

Nämä nappaan talteen. Kirjoitettu lyriikkakurssilla melkein 2 vuotta sitten.



Jos meille riittäisi, mikä meille riittäisi, kaikki olisi paremmin


Mitä enemmän otat asiat tosissasi, sitä enemmän sinulla on ongelmia.
Mitä vähemmän otat asiat tosissasi, sitä vähemmän saat aikaan.


Maailma on täynnä huonoja aforismeja


Vähärasvaisuus teki meistä lihavia


BB:ssä selvitettiin: Elisabet ei kakannutkaan housuun


Ministeri kaivoi nenää kesken kyselytunnin - Katso kuvat!


Kieli niinku laiskistuu


Pian hiekkakakut tehdään tietokoneella










Runo samaiselta kurssilta:



Olemmeko luoneet
sanoin, termein, laein
häkin päällemme

tuhlaat aikaasi
häkin seinämiä etsien
tee siitä itsellesi miellyttävä

avain on ulkopuolella

Eutanasia

Hurraahuuto vihreille heidän nostettuaan eutanasia eduskuntaan käsiteltäväksi. Kun kansan mielipide on näin selvä ja yhteiskuntamme entistäkin individualistisempi, tulee eutanasia lyömään itsensä läpi. Kysymys kuuluu, koska näin tapahtuu.

Homokeskustelusta nousi ilmi, kuinka raamatusta nostetaan tarvittava argumentti kyseenalaisten ja järjettömien jäädessä sivuun. Nyt vedotaan elämän pyhyyteen ja ihmiseen jumalan kuvana. Fakta on, etteivät kaikki usko jumalaan. Uskovaiset riistävät vakaumuksellaan toiselta mahdollisuuden päättää oma elämänsä.
Mielestäni eettisiä ongelmia, joissa valtiolla on rooli, tulisi punnita etiikan mukaan, eikä kristillisen etiikan mukaan.

Esimerkiksi kristillisdemokraatit väittävät eutanasian olevan jumalaa leikkimistä. Emmekö jo leiki jumalaa väistämällä kuolemaa esimerkiksi lääkkeillä, hengityskoneilla ja tekokeinoisella koomalla. Toiseen suuntaan tämä jumalan leikkiminen on sallittua, mutta kuolemasta puhuttaessa se on ei ei.

Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Päivi Räsänen hyväksyy eutanasian korvikkeeksi nukuttamisen kuolemaan asti. Eutanasiasta se eroaa vain muotoseikalla. Eikö se olisi jumalaa leikkimistä? Ratkaisu tuntuu kaksinaismoraalistiselta.

Uskallan kyseenalaistaa monien uskovaisten vakaumuksen eutanasiaa vastaan, jos he joutuisivat kohtaamaan neliraajahalvautumisen tai äärimmäisen kovat kivut. Puhumme niin kovasta kivusta, että potilas haluaa kuolla. Potilaan kärsimykset heijastuvat suoraan lähimmäisiin. Olisi sietämätöntä katsoa lähimmäiseni kärsivän ja toivovansa kuolemaa. Äärimmäiseen kipuun soisi mahdollisuudeksi äärimmäisen vaihtoehdon.

Satu Sipilä (AL 26.5) esittää sairaanhoitajana ratkaisuja moniin tapauksiin, kuten tekniikan, kehittyneen lääkityksen, avustajat ja läheiset. Nämä eivät kuitenkaan takaa kaikkien onnellista tai kivutonta elämää. Jokainen tilanne on niin yksilöllinen, ettei niihin kaikkiin löydy ratkaisua.

Perusteena eutanasiaa vastaan on käytetty mahdollista saattohoidon kehityksen jarruuntumista. Saattohoidon kehittäminen tuskin jarruuntuisi. Päinvastoin keskustelu suuntautuu myös saattohoidon kehitykseen. Eutanasiasta ei tulisi yleinen automaatio, vaan harvinainen ja perusteltu lopputulema.

Suomalaisista noin 77 prosenttia kuuluu kirkkoon ja noin 80 prosenttia kannattaa eutanasiaa. Ihmisen päätäntävalta omasta elämästä näyttäisi yliajavan kristilliset perusteet. Vaikka tämä individualistinen toteamus saattaa vaikuttaa joistakin ahdasmieliseltä, se on tätä päivää.

Uskon, että eutanasia tullaan hyväksymään ennemmin tai myöhemmin. Toivon, että ennemmin.