Elämä tulee ennen kuolemaa

Katulamput langettavat jykevät pyramidinsa pimeään syysiltaan. Hämäriä ääriviivoja piirtyy metsänreunan oksien kutomalle kankaalle. Varovainen sade soittaa pihan nurmea tasaisesti toistuvaan epätasaiseen rytmiin. Parvekkeen kaide ripottelee pisaroita Tiinan paljaille jaloille. Paksu kylpytakki luo lämpimän vaipan, jonka sisältä voi turvallisesti tarkkailla viipyvää iltaa.

Elämä on juhla

Tiina nostaa kahvikupin huulilleen ja puhaltaa höyryn tanssimaan. Hän sulkee silmänsä ja keskittyy. Kylmiin jalkoihin, jokaiseen vesipisaraan, jokaiseen sekuntiin, jotta ne eivät kiirehtisi pois. Tiina avaa silmänsä ja tarkistaa onko takapihalta jäänyt jotain näkemättä, onko kaikki paikallaan.

Anna minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa ne jotka voin ja viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan

Nuo ajatuksissa kaikuvat sanat löytyvät pienen rasian kannesta permanenttitussilla kirjoitettuna. Tiina avaa rasian ja tarkistaa että paperilappuja on 23. Hän tarttuu ensimmäiseen ja alkaa lukea sitä hitaasti antaen sanojen muodostaa merkityksensä, merkitysten nivoutua neuroneihin, neuronien koota lauseista Tiinalle kokonaisuus, kaikki.

Ei elämästä mitään jää eikä siitä mitään mukaansa saa. Kun sen tajuaa, tällaisen tavallisenkin minuutin arvo nousee aika kuulkaa paljon. Mutta ei ihminen parempaan pysty kuin mihin pystyy

Yksi kerrallaan laput nousevat hetkeksi erilleen muista ja painuvat taas tiukasti toisiinsa kiinni. Lainausten kirjoittajat ovat sekoittuneet muistissa toisiinsa, etunimet ja sukunimet päällekkäin ja ristiin, väärät kirjat väärillä kirjoittajilla ja toisinpäin. Mutta rasia säilyttää olennaisen, ajatukset.

Maailmankaikkeus antoi minulle lahjaksi elämän. Minä annan maailmankaikkeudelle vastalahjaksi ainutlaatuisen elämäni

Kaukana ohi ajavan auton kaiun kadottua on hyvä aloittaa. Ruutupaperi imee ahneena permanenttitussin laatimia sanoja. Hieman lisää kahvia, joka alkaa jäähtyä. Viimeiset kaksi sanaa. Valmis. Tiina sulkee Kari Hotakaisen Luonnon laki -kirjan sivun 205 kohdalta. Hän repäisee kirjoittamansa kaksi lausetta huolellisesti irti vihon sivulta ja laittaa lapun rasiaan muiden tekstien väliin. Järjestyksellä ei ole väliä.

Elämä ei tule koskaan valmiiksi eikä se valmista mihinkään. Elämä tulee puskista ja katoaa pelloille

Jaska ja maailmankatsomusleirit

 Saatan lisäillä vielä leirejä, jos keksin.

 Jaskan ensimmäinen yö poissa kotoa oli Avain-yhtymän leirillä. Yhtymän tarkoituksena on avartaa lapsille ja nuorille maailmankatsomusten ja itsenäisen ajattelun saloja. Ainakin yhdelle leirille olisi mentävä, muuten ei lapsi saisi tarpeeksi virikkeitä, saattaisi jäädä tyhmäksi tai masentua ellei ugrilaista ahdasta mieltä rassattaisi puhtaaksi valistuksen piippuharjalla. Ja pitihän äidin saada hetki hengähtää. Pitkästä listasta hän uskaltautui kaksitoistavuotiaiden Suurmiesten jalanjäljissä -leirille.


Leirillä tutustuttiin mitä hauskimpien leikkien ja pelien kautta historiamme suurmiehiin kuten Mohammediin, Jeesukseen, Buddhaan, Siddharthaan, Nietzscheen, Marxiin, Hawkingiin, Newtoniin, Darwiniin, Platoniin, Descartesiin, Voltaireen, Kantiin ja heidän rooliinsa niin historiassa kuin nykypäivänäkin. Henkilöitä esimerkiksi arvuuteltiin Arvaa kuka -pelin merkeissä. Onko hän filosofi? Onko hän kalju? Onko hän nihilisti? Opetukselliset osiot soljuivat Jaskalta ohi korvien hänen keksiessä muiden poikien kanssa henkilöille supervoimia. Kun käskettiin olla hiljaa, piirteli Jaska supervoimia toteen. Jeesus sai vyölleen heitettäviä sädekehiä, Darwnia kantoi armeija karvaisia alkuihmisiä ja Hawking päivitti pyörätuoliinsa liekinheittimen, propellit ja konekiväärin. Askartelupäivä oli suuri pettymys. Hindujen symboli näytti hienolta, mutta osoittautui mahdottomaksi haasteeksi tehdä koruksi. Kun päästiin lopulta piirtämään, sai Jaskan ryhmä piirrettäväkseen Mohammedin. Tulipahan piirrettyä hieno kaapu.


 Seuraavaa kesää tahditti Vierailevat tähdet -leiri. Nimensä mukaisesti leirillä kävi vierailemassa värikäs kirjo luennoitsijoita itsenäisine ajatuksineen. Jokaisen vierailijan jälkeen maalattiin omaan tauluun luentoa kuvaava symboli. Lapset saivat konkreettisia neuvoja kierrättämiseen, hiljentymiseen, mietiskelyyn, hyväntekeväisyyteen, rukoiluun, kasvissyönttiin, pidättäytymiseen ja luonnonsuojeluun. Jaskaa hieman kyllästytti. Istuminen huonosti ilmastoidussa ahtaassa luokkahuoneessa, vain puhuvan pään vaihtuessa tunnin välein honottavasta kiihkeään ja takaisin, ei innostanut. Luennoitsijoiden aika kului termien selittämiseen ja kysymysten esittämiseen, joihin juuri kukaan ei osannut vastata. Viimeisenä päivänä oli teemana vammaisuus. Kaikille leiriläisille arvottiin jokin rajoittava tekijä. Kaisa sai peittävän siteen silmilleen, Eino kolminkertaisen kuulosuojauksen, Henni pyörätuolin ja niin edelleen. Kaikkien tuli auttaa toisiaan parhaaksi katsomallaan tavalla. Jaskan hatusta nostamassa lapussa luki "Autismi". Saatuaan selville mitä se tarkoitti Jaska riensi suoraan kerhohuoneeseen ja pelasi lopunpäivän Fifaa pleikkarilla. Ehdottomasti leirin paras päivä.


Kolmas leiri sai riittää. Virkaintoinen Pertti Sänkiä päätti opettaa 14 kesäisille esiteineille ramadanin saloja käytännössä. Sänkiä lukitsi talonmiehen ja keittäjät keittiöön vetäytyen sitten huoneeseensa mietiskelemään. Nyt oppisivat kaiken maailman älypuhelinten ja makuvesien runtelemat mukulat tuntemaan nahoissaan nälän, köyhyyden ja hengellisen ravinnon yltäkylläisyyden. Uskomattomat uskonnot -leiriä ei varsinaisesti keskeytetty, kaikki soittivat vanhempansa hakemaan kotiin. Eräs nekalalaisen kuvataiteilijan poika Hans sinnitteli ilta kuuteen, mutta murtui lopulta hänkin ja lähti kebabille. Jaskan päästyä kotiin taulu luentojen symboleista jouti yöpöydältä nopean huitaisun saattamana roskiin. Moisessa sekamelskassa ei ollut mitään tolkkua. Sivistyssanat ja aatteet valuivat vielä illallakin korvista liaten tyynyliinoja. Aamun valjetella yöpöytä näytti perin kolkolta.

Korpraali Salomaa

Suomen suurimmassa kuntokoulussa korpraali Salomaa oppi muun muassa petaamaan petinsä, laittamaan paidan housuun, pukeutumaan sukkelaan, käärimään punttinsa, lankkaamaan kenkänsä, syömään aterian seitsemässä minuutissa, ampumaan, tervehtimään, puhuttelemaan, tetsaamaan, seisomaan levossa ja asennossa, lipastamaan, nuuskaamaan, suunnistamaan, siivoamaan, runkkaamaan mitä viekkaimmin ja upottamaan itsensä sokeriin. Tappamisen eettisillä ongelmilla ei Korpraali Salomaan päätä vaivattu. Eipä sillä, eivät ne muitakaan kiinnostaneet.

Rastas

Ville astuu bussiin. Villellä on nyt rastat. Ville tervehtii bussikuskia, joka tervehtii takaisin.

Otit sitten rastat, sanoi äiti kysyen sitten, aikooko Ville nyt pelastaa maailman. Ville on harjaantunut keskustelemaan äitinsä kanssa. Ville vastasi, että hän aikoo pelastaa itsensä. Ville oli sanomisensa sanonut jo kauan sitten. Kaukaa oli äiti nähnyt takkuuntuvat hiukset, jankuttanut vastaan, mutta lopulta luovuttanut. Äiti päätti keskustelun sanoihin, ehtoollinen on pelastumista varten, ei superfood.

Ville tietää kertoa Saddhartha Gautaman opin, kärsimys johtuu ihmisen kyvyttömyydestä ymmärtää kaiken katoavuus ja eteenpäin virtaus. Ville lisää listaan mielellään ainakin tehotuotannon ja saasteet. Pitkään hän ei kuullut saati nähnyt kärsimystä. Sika ei valita ahtaudesta enää makkarapaketissa. Minkin kroonisesta stressitilasta näemme kymmenen sekuntia, toimittajan puheen peittäessä sadat häkkejä raapivat kynnet, jotka Ville on nyt kuullut. Talvivaarasta kuvaruudulle heijastuu vain järven pinta, ei mitä sen nielussa velloo.

Ville istuu bussin keskelle. Villen kädet hikoavat. Ville katsoo toisen tai kolmannen kerran olkansa yli. Ei sielä istu kukaan, usko jo. Ville kurottaa oikean kätensä reppuunsa, ottaa esille tarran, liimaa sen huolellisesti edessä olevaan penkkiin, tehden tämän rutiininomaisen nopeasti. Raadeltu minkki asettuu paikoilleen matkustajien nähtäville. Ville katsoo minkkiä. Ville kuulee kärsimyksen, toivoen, nyt muutkin voivat kuulla sen.

Masennusmonologi

Lyhyt monologi, joka mahollisesti päätyy osaksi näytelmäprokkista.

Masentuneella aivojen tuottaman välittäjäaine serotoniinin määrän todetaan usein olevan matalalla. Serotoniini on yhteydessä ihmisen tunnetilojen säätelyyn ja energiatasapainoon. Sen puute saattaa aiheuttaa muun muassa apatiaa, kroonista väsymystä, impulsiivisuutta, väkivaltaisuutta ja unen puutetta.

Sekös tässä vain onkin vialla? Eivät geenit heittäneet yatzya, korkeintaan kolmoset. No, pumpataan vaan serotoniinit takaisin kohdilleen ja puhutaan mukavia vanhempien kanssa. Selvitellään mistä se paha olo oikeen johtuu. Miltä se tuntuu. Lääkityksen ja vanhempien kanssa käydyn terapian on yhdessä todettu tehokkaimmaksi keinoksi nuorten masennusta vastaan.

Mutta kun lääkitys loppuu, aivot sanoutuvat reseptistä irti, ne ei oikein tiedä mitä tehdä. Ei kaikilla, mutta mä en päässyt huutamaan bingoa. Paha olo, kirjava valikoima edellä mainittuja oireita, palaa entistä pahempana. Nakkikioskilla uhonnut kusipää, turpaansa ottanut, joka nyt palaa kavereidensa kanssa puukko kädessä, ettei vain lähtisi häviäjänä.

Pahinta on, että pystyy tiedostamaan tapahtumien jokaisen vaiheen. Uskokaa pois, sairastuessa pahasti on tapana ottaa kaikki sairaudesta selville, antaa sille kasvot. Lääkefirmojen rahoittamien ristiriitaisten tutkimusten viidakosta löysin oman polkuni. Se ei johda mihinkään. Mä en halua olla tilastopoikkeama, uuden lääkkeen koe-eläin, toivoton tapaus. Mä haluan vain olla ehjä. Mutta kukaan ei tiedä miten palaset liimataan kasaan.

Supernyrkki

 Supernyrkki

 

Supervoimani äkkäsin yläasteen paikkeilla. Veli oli sillon kyllä taunojen tauno. Koulun sijasta sitä kiinnosti viina, mut niin kai kaikkia muitaki, tai sit vaan kyyhöttää kotona kirjojen äärellä, tai sitte harrastuksissa, jotain tekemässä kuitenkin. Siis päähä mahtuu vaan yks ajatus ja velillä se sattu oleen viina. Tapeltii niinkö aika usein, mut oli sellane herrasmiessääntö, ettei päähä lyödä, se oli niinkö tabu. Yks ilta tulin vineen sille, että lukisit kokeisiin, että pääsisit edes palikkalinjalle opiskelee. Se siitä sitte riemastu ja kietas haaraväliin varottamatta, tabu se oli sekin. Mää sit survasin sitä oikealle poskelle ihan kyllä hävettävän lujaa. Hetken se oli niinkö pomppaamaisillaan kimppuun, että nyt jumalavita lähtee, mut sit se näki valon tai jotai, tuijotti hetken hiljaa, jotai kelaten. Sit se totes, että totta turiset, menenpä tästä lukemaan. Seuraavana päivänä se repäs kokeesta kympin, lukemalla sen yhen illan. Usko pois, se on verrattavissa niinkö, no, en nyt keksi mitää, mutta kummaa se oli.

Seuraavaks survasin Villee, tai siis vahinko se oli, tai sitte aika kultaa muistot. Koristunnilla iskin ainaki puolivahingossa siltä hampaat vinoon. Sen jälkee se oli rauhalline ku pässi, rauhallinen pässi. Luulin täräyttäneeni sitä pahemman kerran, ei se ollu entisensä. Sit iskin erinäisissä tapauksissa, vahingossa, populaa lättyyn. Kaikki oli samoin tein niinkö rauhallisia ja fiksuja, vaikken sitä selittää osaakaan, että miten se onnistuu niinkö käytännössä. Testailin sitte tarkotuksella, että survoin porukkaa lättyyn, välillä hellästi ja välillä vähä rajummin, todeten, että kaikista tuli fiksuja. Ihan tosi. Joo joo, en kuseta. Kerta toisensa jälkee tulos oli aina sama, fiksuja niistä tulee. No joo joo.

Aikansa siinä mietti, että mites tästä sais nytte hyödyn, että mitäs tän kanssa nyt sitte. Kyllähän haluaa jakaa tätä fiksuuden siunausta, että jos tekee rauhalliseks ja hyväks koulussa, ni eikös sillo elämänlaatu parane, ainaki veljellä kävi ehdottomasti niin. Oon ny tehny reissua ympäri Suomee lätkie populaa naamaan. Tässä on jalostunu aika nokkelaks lätkijäks. Talvisin voi kaatuilla ja huitasta possee naamalle, tai hevimetallikeikoilla pitin pyöriessä. Pari kertaa jouduin kyllä selittelee tekosiani, kun tarhan pihassa kävin leikittämässä niitä muksuja, että leikissä läpsästään poskelle, senkin oon niinkö ite keksiny. Kihniössä sai kerran survoo ihan kaksin käsin yhtä rekkamiestä, jonka kanssa jouduin tappeluun, että se siitä sitte rauhottu. Seuraavaks mä suuntaan varmaan Poriin. Sielä pitäs olla painin alkeiskurssi perjantaina, että sinne vois mennä vähä lätkimään.

Vaalien pinnallisuus huolestuttaa

Edessäni ovat ensimmäiset vaalini. Ikäväkseni kuntavaalit ja ehdokkaan valitseminen on osoittautunut pinnalliseksi prosessiksi, jossa ehdokas valitaan asiaan tarkemmin paneutumatta. 

Ystäväni esimerkistä kävin Keskustorilla kyselemässä ehdokkailta, miksi äänestäisin teidän puoluettanne. Ei tullut yllätyksenä, että vastaukset olivat ympäripyöreitä. Jos esitettiin jotain konkreettista, yleensä etsittiin virheitä muista puolueista. Eräs ehdokas kehui puoluettaan sanoin: ”Täällä saa olla mitä mieltä haluaa”. Mitä tällainen puolue sitten edustaa? Ymmärrän, että ennen vaaleja luvataan kymmenen hyvää ja puoluekuria löysätään, että mahdollisimman moni astuisi puolueen haaviin. Tämä kuitenkin hälventää puolueelle ominaisia aatteita, mikäli niitä ylipäänsä on.

Monet näyttävät valitsevan ehdokkaansa vaalikoneisiin tukeutuen. Vaalikoneista pääsee nopeasti ja helposti selville ehdokkaiden aatteista, mutta tuloksia tulisi tarkastella harkiten. Jostain käsittämättömästä syystä Mtv3:en vaalikoneessa kysytään muun muassa tietokonepelaamisesta ja oopperassa käymisestä. Nämä faktorit näyttäisivät olevan yhtä painavia tuloksen kannalta kuin kysymykset, joilla on oikeasti merkitystä. Vastaukselle asetettu pitkä skaala johtaa epämääräiseen vastaukseen. Ylenkin omaksuma reaaliaikaisesti päivittyvä mittari saattaa johtaa mielipiteensä ”uudelleen harkintaan”, jos esille nousee puolueita, joihin on ennakkoluuloja. Kun kaikkiin kysymyksiin on vastattu, jää muutaman prosentin sisään koko poliittinen kirjo. Näistä todennäköisesti karsitaan pois epämieluinen puolue. Tämä karsinta pohjautuu todennäköisesti pinnallisiin stereotypioihin.

Viimeisimmän Tiede-lehden artikkeli löi olettamukseeni painavia nauloja. Vain kolmasosa haastatelluista osasi nimetä haastattelun aikaiset hallituspuolueet. Toisessa tutkimuksessa kysyttiin, mikä seuraavista kolmesta laista tulisi poistaa. Puolet haastateltavista saatiin muodostamaan kantansa, kun kysymys toistettiin. Lakeja ei ollut olemassakaan. Vaalikoneen väittämistä suuri osa saattaa olla henkilölle uusia, joihin ei ole perehtynyt. Mielipide saattaa muodostua ensimmäisen mieleen tulevan perusteen pohjalta. Saman artikkelin mukaan vain noin viiden prosentin oletetaan muodostavan kantansa pohtien ja faktoihin perustuen. Voidaan olettaa, että vain viisi prosenttia kunnallisvaaliehdokkaista toimii näin.

Ei voi olettaa, että kaikki saataisiin äänestämään tai kiinnostumaan politiikasta. Poliittisessa keskustelussa voi valita itselleen tärkeän aiheen ja laajentaa tietämystään siitä. Politiikka ja päätöksenteko kattavat aiheita luonnosta aina liikuntaan asti. Jos on yksi asia, joka pitäisi kiinnostaa, niin oma rooli päätöksenteossa. Muiden piittaamattomuus vaikuttaa myös minuun. On helppo tuoda esille ongelmia, mutta on aihetta valittaa vasta, kun tietää mitä vaihtoehtoja asian ratkaisemiseksi on ja millä kustannuksella ratkaisuihin tartuttaisiin.

 

Omaa ehdokastani etsiessäni haluankin varmistua siitä, että ehdokkaani osaa muodostaa kantansa harkiten ja ymmärtäen myös vastapuolen näkemyksiä. En voi olettaa, että ehdokkaani pitäisi olla kanssani samaa mieltä, jos en voi luottaa omaan harkintakykyyni asioissa, joista en tiedä tarpeeksi. Kun olen löytänyt varteenotettavan ehdokkaan, pyrin tapaamaan hänet henkilökohtaisesti. Netissä kaikki ovat asiallisia ja kaikki voivat asettaa esille ne ongelmat, joista tietävät, jos tietävät.